Findie-elokuvat

Mä muuten keksin tossa, että miks jostain nopeesti ja halvalla tehdyistä kauhuleffoista tulee vahingossa suosittuja. Se johtuu siitä, että surkeutta peitellään silleen, että ne alkaa muistuttaa painajaisia.

Niihin yritetään saada lisää pituutta venyttämällä kauhukohtauksia niin paljon, että ajantunne menee sekasin ja ne alkaa muistuttaa painajaisia. Mitä enemmän hiiviskellään tuntemattomassa paikassa, juostaan jotain karkuun tai yritetään olla jossain piilossa, sen parempi, ja tälleen kannattaa peitellä sitäkin, että tehosteet on perseestä, että tyyli pysyy tasasena.

Käsikirjotuksen pitää olla niin yksinkertanen, ettei siitä sais mitenkään täyspitkää leffaa jos sen tekis kunnolla, ja sillon kun tarinassa on pakko olla enemmän dialogia, kannattaa näyttää välillä vaikka maisemia, ettei näytteleminen pilaa fiiliksiä. Kummiskaan ei saa tulla sellasta fiilistä, että jotain olis tajuttu kuvata täytteeks ihan tarkotuksella vaan ratkasujen pitää olla yllättäviä. Sen takia tää onnistukin paremmin filmiaikaan kun jokanen sekuntti makso selvää rahaa eikä leikkausvaiheessa ollu käytössä ihan mahotonta määrä materiaalia.

Parhaimmillaan jokanen kohtaus olis niin huono, ettei ykskään niistä vaikuttais kikkailun jälkeen oikeelta elokuvalta. Ihan alussa voi kyllä olla sellastakin, mutta välttämätöntä se ei oo.

Joo, toi muistuttaa vähän niitä paria länkkäriä joita on tullu telkkarista viime aikoina. Ihan laatunäyttelijöitähän siinä mutta molemmat oli lainanneet ideansa aikansa klassikosta etäisten laaksojen miehestä. Lännenkaupunkia hallitsee joku öykkärijoukko ja me seurataan puolitoista tuntia kunhan länkkäri saa koottua ittensä ja painittua ensin moraalikysymykset kuntoon ittensä kanssa. Vasta sen viimeisen kymmenminuuttisen aikana voi sit seurata ammuskelua.

Tätä sanotaan genretietoisuudeksi. Katsoja tuijottaa lumoutuneena elokuvaa jonka tulevat juonenkäänteet jokainen tajuaa etukäteen.

Uusintaversiot on tuhoon tuomittuja, koska ne ei pysty jäljittelemään vahingossa onnistuneen kökön neroutta vaan niissä on sen huonot puolet. Kannattaa lisätä huumoria, ettei lopputulos vaikuta tahattomalta komiikalta.

Periaatteessa 80-luku on kauhuleffojen surkein vuosikymmen, koska sillon jäljiteltiin Texasin moottorisahamurhaajaa. Elokuvana se on niin syvältä, että matkiminen voi vaikuttaa helpolta, mutta kauhuleffana se ei ookkaan niin huono. Vaikka se kohtaus, missä juostaan moottorisahamiestä karkuun, on tehty huonosti ja sitä on vielä venytettykin ihan vitusti, mutta se ei kuitenkaan oo naurettava niin kun sen jäljitelmät, koska se on leikattu silleen ovelasti, ettei huonouden näkemiseen jää tarpeeks aikaa, mutta se peitteleminenkään ei pistä silmään..

Kauhupuolelta ns. metsäkauhu on kyllä hyvä formaatti koska niitä voi tehdä kuka vaan jolla on videokamera, sukulaisten kesämökki viikonlopuksi ja neljä viis kaveria näyttelijäkaartiin. Eroa tuskin huomaa onko se tehty ammattilais- vai amatöörivoimin.

Mutta tuosta genretietoisuudesta että itse katselen sen takia hyvin vähän elokuvia. Kaikki kehuu tota Jokeria mutten minä viitti sitä kattoa ees muutaman vuoden päästä telkusta koska tiedän jo nyt miten se päättyy - siitä tulee Jokeri! En kattonu ees Tuntematonta telkkarista koska tiedän etukäteen senkin mitä siinä tapahtuu missäkin kohtaa ja kuka sanoa lohkaisee mitäkin. Se on nähty ennenkun se on edes nähty.

Vähän samalla tavalla nää amerikkalaiset toimintapläjäykset on nähty ennen näkemistään. Ensin esitellään sankari tositoimissa, jos se on kyttä, se pilkkoo kasan jengiläisiä ja jos se on sotilas, se on tiukassa paikassa heittämässä käsikranaattia. Sit se tulee kotiinsa joko "eläkkeelle" tai "jättäen kaiken taakseen" ja sit esitellään konnat matkainpäästä. Sit esitelllään se elokuvan nainen. Sit seurataan kuinka konnakaarti vihdoin viimein menee niin pitkälle että saa sankarin toimiin ja se pääpahis - joka yleensä on se ilkein mutta myös pelkurein tyyppi - saa luodin viimeisenä. Se on nähty jo siinä kohtaa kun elokuvan nimen bongaa tv-ohjelmista. Ei sitä tartte kattoo nähdäkseen et noin se menee.

Ongelma on vaan että yleisön maku on niin onnettoman huono että se vaatii tätä tuttua ja turvallista formaattia jotta sen ei tartte yllättyä tai pohdiskella. Jotain pitäs tehdä ensin tolle yleisölle ennen kuin voi vaatia laatuakaan.

Realistinen rikosleffa olis kanssa halpa. Siinä olis vaikka jotain nistejä, jotka kattoo päivät leffoja ja puhuu paskaa, ja sitten tapettais kaveri jonkun huumevelan takia ja lähettäis karkuun jonnekin, minkä lavasteiks sopii kanssa tavallinen kämppä. Siellä oltais niin hermona, että taas tulee ruumiita, ja loppuhuipentuma vois olla sellanen, että poliisi kolkuttelee ovella metelöinnin takia ja haluaa tulla sisään.

Toi Jokerileffa näkyy tulleen sopivaan aikaan, elikkä liian myöhään, syylliseks siihen, että nykyään murhia ja ammuskeluja näkyis olevan suunnilleen joka päivä. Tilastot uhkaa näyttää vuoden vaiheessa ikäviltä eikä kukaan halua olla vastuussa mistään tai nolata itteään yrittämällä ratkasta jotain ongelmaa, niin että syytetään nyt sitten tämmöstä leffaa, joka tuli sopivasti teatteriin just kun vastuun pelko oli jo heränny.

Tää johtuu kyllä selkeesti siitä, että demarit on nyt nähty pitkästä aikaa eikä niilläkään oo mitään järjellistä tarjottavaa. Ainoastaan halla-aholaiset on vielä kokeilematta eikä ne ees väitä, että niillä olis tarjolla mitään ihmeempää ratkasua muuhun kun pariin hassuun asiaan, niin että usko yhteiskuntaan on romahtanu. Kukaan ei tietty oo vastuussa siitäkään, että Vanhanen on edellinen pääministeri, joka vaikutti olevan ees jonkun verta järjissään, niin että yhteiskunta on ihan paska eikä sitä tarvii enää ottaa tosissaan.

Nyt jos haluaa olla jotain erikoista, niin kannattaa kehitellä joku älytön tulevaisuudensuunnitelma ja paasata siitä jonkun aikaa ennen kun kuolee pois. Sitten on taas täytettä kansan valittemien tyhjiin päihin jokskuks aikaa ja usko yhteiskuntaan palautuu.