Atrain ym.

Pistänpä aikani kuluksi ja silmienne iloksi kuvan kamoista, jotka tontillani kaiken maailman pihahommien yhteyksissä ovat maan alta pilkistäneet ja jotenkin erikoisina löytöinä ovat jääneet hyllylle lojumaan.
Nämä esineet ovat löytyneet eri aikoina eri puolelta tonttia. Talo ja tontti on paikallisen kartanon vanhoilla tiluksilla ja täällä on vieläkin vanha niittyaitta ammoisilta ajoilta eli jonkinsortin elämisen jälkiä on todistettavasti (tiluskartta) 1600-luvun lopulta alkaen.

Laitoin kuvan museovirastoonkin, erityisesti atraimen ikä kiinnostaa, voisi olla mielestäni vanhakin, ehkä rautakautinen. Tonttini on osa Längelmäveden muinaista rantaviivaa, joten ei oletus ihan tuulesta temmattu ole.

Tuli vastaus että hienoja löytöjä ovat mutta koska samalla omin nokkinensa olivat päätelleet löytöjen olleen "samaan aikaan" löydettyjä meni tulkinta mielestäni hieman pieleen. Naula kun on selvästi historialliselta ajalta niin veikkasivat että atrain ja kirveen pää? saattaisivat myös olla myöhempää, siis ei rautakautista perua. Mutta varma ei kirjoittaja ollut.
Atrainten ym. muotokieli kun muuttuu historian saatossa hyvin vähän.
Lupasivat myös että EHKÄ perästä kuuluu mutta eipä mitään sitten ole kuulunut, joten enpä viitsi sitten itsekään asialla enempää itseäni vaivata.

Tässä kuitenkin hieno, vanha atrain.

Tuossa vielä museoviraston kuva rautakautisesta atraimesta joten samaa näköä löytyy.
www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/rautakausi/10

Komia atrainhan se! ... Rautakautta tuo lienee, voip olla keskiaikainenkin, mutta se ei vähennä löydön arvoa.

Pidä tallessa, jos vaikka muinaisuudesta kiinnostunut kansakoulun opettaja on joskus muinaiskalujen keruu-reisulla niillä kulmilla.

Itse löysin pari vuotta sitten laajan kivikautisen asuinpaikka-kompleksin kotini läheltä. Arkeologien virallisten inventointien mukaan siellä ei asuinpaikkoja ole, mutta kaatuneiden puiden juurakoissa möllöttää palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia, joka mielestäni kertoo jonkinlaisesta muinaisesta toiminnasta alueella.

Ko. mesta on juuri kaavoitustoimien alaisena ja on luultavaa, että asuinpaikat tuhoutuvat ennen jatkotutkimuksia.

Gonorth kirjoitti: Tonttini on osa Längelmäveden muinaista rantaviivaa, joten ei oletus ihan tuulesta temmattu ole.

Komea on atrain. Pistä olohuoneen seinälle jos Museovirasto ei ole kiinnostunut.

Tämä Längelmäveden historia on mielenkiintoinen. Aiemmin kaikki Roineen yläpuoliset vedet purkautuvat Sarsan kosken kautta, jonka ympäristössä on paljon rautakautisia kohteita. Myös Pälkänevesi laski Raikun ja Iharin kautta Sarsan koskeen, kunnes puhkaisi uuden uoman Kostian virran kautta. Siellä on kaksi mielenkiintoista linnavuorta Pälkäneveden ja Längelmäveden välisen vanhan reitin varrella. Oletko käynyt tutustumassa?

Längelmäveden lopullinen pinnan lasku tapahtui, kun Vehoniemen harjun läpi rakennettiin kanavaa uudemmalla ajalla, sillä Sarsan koski oli purjehduskelvoton. Kanavan kaivuutyö epäonnistui ja järven vesi laski hallitsemattomasti nykyiseen tasoonsa.

Näitä rautakautisia kohteita on varmasti paljon vielä löytämättä sieltä talosi korkeuskäyrältä.

Jos tarkoitat Kirvunlinnaa ja toista Linnavuorta sen vieressä, jotka sijaitsevat Pälkäneen ja Sahalahden välillä niin itse asiassa ohjemassa on ollut käydä siellä jo muutaman viikon ajan. Olen vain oottanut että sääski-invaasio hellittää ja nythän nuo tuntuvatkin helteen myötä häipyneen, ainakin täällä meillä.
Mielenkiintoiseksi nuo linnavuoret tekee myöskin se, että lähellä Sahalahden Pakkalan kylässä on ainoa kuppikivi näillä main. Käsittääkseni muita ei ainakaan Kangasalla ole. Olen ajatellut että Pakkalan kuppikivi voisi jotenkin liittyä noihin linnavuoriin, mutta se on vain arvaus, kuppikivelläkään en ole vielä käynyt.
kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/port...us=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=730010002
Kivessä on kuitenkin 18 kuppia, joten siitä voisi irrota ainakin suuntia tms. informaatiota.

Super-Electric kirjoitti: Tämä Längelmäveden historia on mielenkiintoinen

...on tosiaan mielenkiintoinen ja tässä esimerkki myös siitä kuinka pienikin muinaisesineen irtolöytö voisi kasvaa itseisarvoansa suurempaan mittaan.
Tuossa ohessa kuva missä näkyy Längelmäveden pinta ennen vuotta 1604 ja siis Kostian virran puhkeamista sekä pinta sen jälkeen vuoteen 1830 asti. Kuvassa punaisella pisteellä merkittynä atraimen löytöpaikka. Joten jos se on tippunut rantaveteen tositoimissa, kuten uskon, eli kalastuksen yhteydessä, voimme päätellä että se on huomattavasti vanhempaa perua kuin esim. keskiajalta. Atrain löytyi n. 40 cm syvyydestä kallion juurelta sen viettäessä peltoon, koskemattomasta maaperästä, joten sekin tukee tätä oletusta.

Kangasala on ollut kauttaaltaan Yoldianmeren peitossa kuten muukin Etelä- ja Keski-Suomi, joten mm. Längelmäveden rantaviivat ovat koko ajan eläneet ja siirtyneet maan kohoamisen myötä vuosituhansien saatosssa tähän päivään asti.

Jos löytämäni atraimen kohdalla tehtäisiin iänmääritys voitaisiin siitä myös päätellä Längelmäveden senaikainen rantaviiva eli topografisesta kartasta (mpy) määritellä laajemminkin vesistön laajuus silloin.

Kuvakaappaus on tältä sivustolla missä on alueen geologista muinaishistoriaa laajemminkin.
www.pmkv.sci.fi/kyla-kylla/PakkalaLahdenkulma_web.pdf

Eilen sain sitten aikaiseksi käydä Kivunlinnalla. Matka sinne taittui mukavan mutkaista soratietä mikä pätkä on joskus ollut myös Jyväskylän suurajojen pikataipaleena, olen antanut itseni ymmärtää. Perillä satoi kaatamalla mikä olikin hyvä ajoitus vierailulle parin viikon poutajakson jälkeen. No, sääskiä ei sitten ollut.
Jos joskus on käyntiä täälläpäin suosittelen Kirvunlinnaa lämpimästi. Se on kiinnostava sekoitus luonnon omaa "kivityötä" ja ihmisen jättämiä jälkiä. Oli vaikea eroittaa mistä mikin alkoi, oliko asialla ihminen vai luonto, irtolohkareita oli paljon pitkin linnavuoren reunamia erilaisina muotoina. Jotenkin hyvä ja lämmin energia hallitsi siellä ja laelta oli loistavat näkymät mäntyjen siimeksestä lähes joka ilmansuuntaan.
Ennen Linnavuoren varsinaista porttia seisoi polun vieressä vahtina paikalleen hajoava "portinvartija" joka ei mennen tullen alistunut sitten millään kuvattavaksi. Jälkeenpäin katsottuna kaikki kuvat siitä olivat epätarkkoja, "hämäriä" otoksia. Liitteenä niistä paras.
Käyn joskus uudestaan paremmalla kelillä ja oikein kunnolla ajan kanssa koluamassa paikan, jospa haaviin silloin jäisi jotain erikoisempaakin.

Komiasti resonoi tuo portinvartija. Olen huomannut saman ilmiön että joitain kiviä ei tahdo saada millään kuvattua. Napuen muistomerkki näistä on ollut ylivoimaisesti vahvin resonoimaan. Sen kuvaaminen ei meinannut onnistua millään.

Tässä on 3,33 km päässä Hiivanaasen kivestä oleva kivi, vieressä yli 200 metriä pitkä hautaröykkiön tapainen. Kivi on sen vieressä ja sen mitä olen pistänyt silmään, isännät kun harventaa puustoja ja pensaikkoja pois, jostain ilmeisen vaistomaisesta syystä, ne jättää haapoja kasvamaan niiden ympärille. Toisaalta haapaa esiintyy runsaasti näiden kivialueiden lähellä. Kuvausilma oli hyvin sateinen mutta kiven päältä puiden välissä resoinoi ylöspäin muuta ympäristöä vaaleampi sävy ja kuvaa suurennettaessa, tausta on myös suttuisempi puiden sisäpuolella.

Gonorth kirjoitti: lähellä Sahalahden Pakkalan kylässä on ainoa kuppikivi näillä main. Käsittääkseni muita ei ainakaan Kangasalla ole. Olen ajatellut että Pakkalan kuppikivi voisi jotenkin liittyä noihin linnavuoriin, mutta se on vain arvaus

...sattuipas hassu, mystinenkin juttu kun vetäisin linjan Kirvun Linnavuorelta Pakkalan kuppivelle. Uteliaisuudesta jatkoin linjaa sitten eteenpäin ajatuksena että mitähän sieltä löytyisi...niin se osui suoraan talooni.
Täällä sitä nyt lämmitellään kuppikiven välityksellä Linnavuoren muinaisissa energioissa...
kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Kuppikiv...s=EPSG%3A3067&y=6816051&x=360679&lang=fi

Kyllä näissä linnavuorissa jotain taikaa täytyy olla kun ovat tämän tutuksi tulleen maagisen mitan päässä toisistaan

Naistenlinna - Kirvunlinna 3,33 km
Kirvunlinna - Poikavuori 3,33 km
Poikavuori - Huntilan linnavuori 3,33 km

kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e...&tool=siirra&lang=fi&map.x=288&map.y=303

Tuo Poikavuori varsinkin olisi tutustumisen arvoinen paikka, jos sieltä löytyisi jotain kouriintuntuvaa kivirakennelmaa. Itselläkin se karttaa tutkiessa pisti silmään ihan sen vuoksi että vieressä on Linnajärvi-niminen järvi. Ajattelin että nimi juontuisi lähistöllä olevista "virallisista" linnavuorista, mutta taitaakin Poikavuori olla se virallinen, rekisteröimistä vailla.
Iharintieltä lähti Linnajärvelle Linnataival-niminen tie. Risteyksen lähellä on rauhoitettu kuusi, osuu muuten samalle linjalle kuin Poikavuori ja Linnavuori Huntilassa.

Hyvä.. raportoi tänne jos jotain löytyy.

Uskoisin, että alue on ollut hyvinkin vilkasta seutua rautakaudella, kun vesireitti Pälkänevedelle on ollut avoin. Myös tuo Naistenlinna täytyy joskus käydä vilkaisemassa, kun se on hyvinkin helposti valloitettavissa. Lahti-Tampere-tieltä on sen verran lyhyt matka.

Olisi tosiaan mieluisa yllätys, jos jomman kumman huipulta jotain kivirakennelmia löytyisi.

Tapana kun on pistää tuumasta toimeen niin tässä tuoretta dataa Poika- eli Linnavuorelta, kuten kartassa myös mainitaan.

Eipä tarvinnut muuta kuin päästä Poikavuoren juurelle niin alkoi jo olla melko vissi että jotain kyllä on...Yleisnäkymä oli kuin luonto itse olisi rakentanut linnoituksen.
Poikavuorelle oli näppärä nousta heti tieltä alkavaa, eräänlaista kalliosta muodostunutta linnoitusmuuria (kuva), missä oli mukana myös irtolohkareita. Tämän rinteen oikealla puolella noin puolessa välissä, kuin vahtimassa tämäkin, oli näyttävä kolmimetrinen lohjennut seita.
Ylhäällä sitten oli se varsinainen erikoisuus. Laella oli eräänlainen parimetrinen kivistä aseteltu muurinpätkä, selvästi ihmisten tekelettä, eikä varmasti ihan vastikään. Kuvasta näkee kuinka kivenlohkareiden reunaamasta tilasta muodostuu jonkinlainen suoja, ehkä tuulensuoja (nuotio) tai muuten vain...

Vuoren kaakkoisreuna Huntilaan päin oli todella äkkijyrkkä, paikasta kuten kartastakin näkee, että se on joskus ollut kokonaan veden saartama. Nytkin sen alapuolella kiersi ojia ja kosteikkoja.
Vuoren juurella itä/kaakkoisreunassa oli myös jokin kuoppa sekä lehtomainen alue, joka poikkesi selvästi muusta ympäristöstään.