Linnavuorien historia

Aattelin että kun kuppikivilläkin on oma ketjunsa, niin yhtä hyvin sitä vois linnavuorillekin avata oman osionsa, kun se alkaa kasvaan tosta ristiretket –ketjustaan omaan suuntaansa. Osoitus inspiroivasta keskustelusta joka poikii monenlaista hedelmällistä sivupolkua.
Ihan ekaks täytyy tietenkin tuoda esiin oma sanontani, että ilman teoriaa muinaismuistot vaikenee.
Tai voihan teoria olla väärässäkin, jolloin muinaismuistot valehtelee, mutta valehtelukin antaa enemmän infoa kuin puhdas mykkyys.
Lähdetään siis ajoittamaan.

Ihan ekat mäkilinnoitukset eurooppalaisessa kontekstissa löytyy siis tuolta 900-luvulta ennen ajanlaskua. Ajalta jolloin kelttikulttuuri hallitsi vielä keski-eurooppaa. Voidaan käyttää nimitystä hallstatin kulttuuri jos halutaan. ne oli sellaisia pieniä suvereeneja alueita, jotka ley-linjamaisesti oli jaettu alueisiin, joiden rajoja vahdittiin naapurilta tarkasti. Harrastettiin diplomaattista taktikointia. Se oli myös tätä sankarien aikaa, jolloin hevosilla karauteltiin ja trubaduurit sävelsi urhoista sankarilauluja. Seutu oli myös täynnä linnoituksia, ja niitä oli niin paljon että se ilmensi keskusvallan puuttumista. parempi olikin linnoittutua naapuria vastaan, kun jossain siinä 500 eaa ilmestyi peliin pitkät rautamiekat, jolla käytiin ainakin roomalaisia sohimassa tuon tuosta.

Silloiset linnoitukset oli sellaisia jossa oli mäen päällä maavalli tai kaksikin, ja yleensä paaluvarustus. Muoto on sellainen että sen helpolla sekoittaa megaliittikauden hengeen, mutta ne on kaksi ihan eri asiaa.


Nämä ei olleet linnoituksia vaan asuinpaikkoja. Mäkien päälllä asuttiin, olkoonkin että mäen päällä on tietenkin epäkäytännöllistä asustaa. Paremman suojan ne kuitenkin antoi yllätyshyökkäystä ajatellen kun asustaa laaksoissa suojattomina. Tässä on karkea kuva miltä ne niinku näyttäis ja tältä varmasti Porvookin näytti jossain siinä 200 eaa.

Minä olen nyt löytänyt kaksi tälläistä vanhan kauden linnavuorta suomessa jotka voidaan ajoittaa vuosiin 400-0 eaa. Toinen on em porvoon mäkilinna ja toinen kaarinan Huttalan linnavuori. Kattokaas muuten kun on Huttalassa komea megaliitti:
retkipaikka.fi/vapaa/huttalan-linnavuori-piikkio/huttalan-linnavuori-8/
Ilmiselvästi nämä on balttilaista perua, ja asutuksen katkeaminen on helppo selittää ilmaston sahaamisella. Ilmasto yksinkertaisesti kylmeni niin, että jopa etelärannikkomme lauhkea ilmanala vaihtui koviin pakkasiin ja mannermaiseen ilmastoon.
Jäljelle jää silti kysymys; jos baltit on asuttaneet etelärannikkoa niin miksi linnoitus? Voi tietenkin ajatella että linnoittaminen on asutuksen standardi sen aikaisessa vaarallisessa maailmassa, mutta onko ne tehty jotain konkreettista uhkaa vastaan. Mereltä vai maalta? Linnoittamisen tarkoitus on tietenkin pitää häiriköt poissa jotka väliin työntyvät barbaarilaumoina aroilta tai metsistä, ja tässä kohtaa on pantava katse pohjoisen suuntaan. Ainakin on nähtävissä aikas selvä hajurako ns. metsälappalaisia kohtaan. Nehän asutti silloin vielä hämettä ennen kuppikulttuurin saapumista, ja uusimaa oli jonkinlainen ei-kenenkään-maa. Ainakin näiden linnakylien sijoittuminen jokivarsiin ilmentää, että uudenmaan sisäosat oli jonkinlaista nautinta-aluetta, joka ei välttämättä ollut primitiivisempien metsälappalaisten mieleen. Silloin oli syytäkin linnoittaa.
Nyt pitäis kai seuraavaksi katsoa paljonko linnavuoria on sellaisia, joissa on maavallit, ja erityisesti asumiseen soveltuvia mäenlakeja, sillä tähän maailmanaikaan ei vielä paljaan kallion päälle menty. Veikkaan että etelärannikon jokivarsista ja lahdenpoukamista näitä löytää. Tää olis niinku kumminki mäkilinnojen ensimmäinen sukupolvi ja sitten pitääkin mennä reippaasti eteenpäin ennen kun syntyy sisämaahan toinen sukupolvi eli nää arkeofyytti-vuoret.

Jatkanpa aihetta kun alotinkin. Olen näkevinäni asiat niin, että kun nuo rantaseudun balttilaiset mäkilinnakylät otti ja häippäs, meni vuosisatoja ennen kuin mäkimaastoon kehiteltiin uusia juttuja. Seuraava versio nähdään vasta rautakauden puolella ja sisämaassa. Nämä on näitä outoja kallioisia nyppylöitä joissa on jokin muutaman metrin mittainen kiviaitakin. Outoja ne on siksi että niissä ei aina mahdu seisomaan kun maksimissaan parikytä äijää ja sellainen metrin mittainen kivivalli nyt ei paljoa suojaa anna nuolisadetta vastaan. Eikä niillä mitään olekaan ollu tekemistä puolustuksellisten seikkojen kanssa, sen näkee jo niitten sijainneistakin. Osa niistä kun on ihan korvessa.

Suuri on kiusaus sanoa että näiden funktio on yleismaailmallinen pyhä vuori. Se on ajallisesti niin lyhytaikainen n. 400-600 luku? että sen takana täytyy olla joku ohimenevä pakanakulttuuri, jolla tosin on ollut selvästi korkealentoista ajattelua. Mahdollisesti sama kun kuppikivikulttuuri.
Yksi funktio mikä niillä on, että ne menee suorissa linjoissa.

Tässä on yksi hyvä esimerkki kun vetää viivan pyynikin kallioilta aina nuutajärven linnavuoreen. siihen jää kolme tai neljä linnavuorta ja muutama potentiaalinen ehdokas. En pidä tätä sattumana koska tiedän että tätä linjaa on kuitenkin hyödynnetty. Näin sanoo tämä sivusto:

Mm. Liukkojen Järvenrannan jakokunnalla oli erikoisen suuri sarka, se ulottui naapurikunnan rajalle eli Urjalan Kehrolle saakka. Se oli n. 20 km pitkä ja monin paikoin useita satoja metrejä leveä sarka, jonka varrella oli ja on edelleen paikannimenä karttoihin merkittynä Liukonvuori
www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c21.lohko-sarkajako-koukkuvero-tankojako.htm

Eli tää linja on ollu hyötykäytössä, ja sillä lienee ollut ainakin polku, mutta yleensähän voidaan ajatella että ne on seuranneet tieverkkoa. Sen takia ne saattaa olla pitkiäkin. Kliinisin esimerkki on vetää rohee viiva siurosta aina lahteen asti.

Kriitikko tietenkin sanoo että näitä suoria nyt voidaan kaivaa mistä tahansa miten paljon tahansa. En ole väitellyt asiasta, koska eihän näitä periaatteessa kai koskaan voida todistaa suoriksi noin niinku absoluuttisesti. Tämä kiista on ollut tuolta A.Watkinsin ajoista saakka. Nämä nyt kuitenkin on ja sillä siisti.

Veikkaanpa että tälläkin on ollut toinen kehitysvaiheensa jossa näille rinteille on ruvettu kasvattaan näitä lääkeyrttejä, vaikkei ole hajuakaan miksi juuri näille rinteille. Ehkä näillä vuorilla on aateltu olevan sitä ”maagista voimaa” joka sitten tarttuu itse kasviinkin ja kun kasvit kasvaa henkimaailman maastossa, se selittää miksi ne parantaakin. Olihan tässä kumminkin vielä toistatuhatta vuotta aikaa molekyylibiologian keksimiseen.

Yhtä kaikki, itte oon näitä suoria jotka menee linnavuoria pitkin, löytäny ainakin neljä. yksi on uudellamaalla ja selittyy hämeen meritiellä, toinen on hämeenlinnan ympäristössä, joka lienee jo ihan oikea puolustusrakennelma (jättäen autuaasti pois hakoisen ja rapolan liian kaukaisina) ja loput kaksi on esitelty tässä. Sinänsähän nämä suorat selittyy tie- ja jokiverkoilla mutta vanhana hörhönä pidän jossain määrin kiinni myös maasähkövirtauksista ja niiden roolista kasvien kasvuun ja vaikutukseen ihmisaivoihin.

Jatkanpä tätä nyt hypäten tuon ns. kartanovaiheen yli siirtyen suoraan 900-luvulta eteenpäin oleviin mäkilinnoihin, joilla on ihan selkeä puolustuksellinen käyttötarkoitus. Sinänsähän vuosina 900-1100 rakennettiin ympäri euroopan ja venäjän näitä mäkilinnoja, jotka sitten 1200-luvulla alkoi korvautua kivilinnoilla. Niitä tehtiinkin aina 1500-luvulle saakka, jolloin kivilinnojen aikakausi päättyi tykin keksimiseen. Keskiajalla vielä ajateltiin että mitä korkeammat muurit, sen paremmin se pitää barbaarit vallihaudan toisella puolen, mutta tykistöhän käänsi tän asian ihan päälaelleen. Tykkimestarin kannalta on vaan parempi mitä korkeampi muuri on, koska sitä äkkiämpää se alkaa huojumaan, ja vieläpä kun se kaatuu, tiilimurska vielä täyttää vallihaudankin kivasti. Mikäs siitä rynnäköidä. Sitten keksittiin taas bastiljit vastavedoksi, mutta alkaa mennä kauaksi aiheesta.

Meidän ongelmahan on osata erottaa sotilaalliset linnavuoret muista linnavuorista. Eihän niissä ulkoisesti kovin paljoa eroja ole. Vastaus on kumminkin olemassa; paasikivimäisesti kannattaa katsoa karttaa!
Sanotaan että sotia on käyty aina, mutta totuus on, että ei suinkaan kaikkialla. Mertahan on 70% maapallon pinta-alasta mutta suuria meritaisteluita – aikakaudesta toiseen – on käyty vain muutamalla prosentilla. Yksi sellainen on esim juutinrauma joka lienee skandinavian sodituin paikka. Jopa maavoimin sillä siellähän ne ruotsin ja tanskan sotajoukot ovat ottaneet yhteen tuon tuostakin. Tällä ei tietenkään ole mitään tekoa suomalaisten kanssa.

Toinen todellinen sotapaikka on aina ollut suomenlahden pohjukka, jossa taistelu Nevan suiston hallinnasta menee jo kauas viikinkihistoriaan. Itse asiassa toinen maailmansota neuvostoliiton ja suomen välillä selittynee melko lailla samaisella leningradin turvallisuudella, piirityksillä jne. Viipurinlahti onkin ollut luonnostaan aktiivinen sotapaikka ja siellä on temmelletty vuosituhannesta toiseen. Kuka hallitsee viipurinlahtea, voi tehdä aktiivista kiusaa myös nevajoella.
Näihin muinaisaikoihin liittyy neva aktiivisesti, sillä novgorodilaiset on koettaneet aina katkaista logistisen ketjun joko viipuriin tai sitä edeltäneisiin linnakkeisiin. Sotaretket baltian rannikolle pitääkin nähdä kauko-operaatioksi Nevansuiston hallinnasta. Samahan pätee tietenkin suomenkin etelärannikkoon. Ei se sattumaa ole että etelärannikko on joutunut monenlaisen hyökkäyksen kohteeksi ja uusimaa kuin kymenlaaksokin on osannut vältelllä pysyvää asutusta. Sen sijaan melkoinen linnoitusketju ulottuu varsinaissuomesta aina uudellemaalle, ja näitä voikin pitää täydellä syyllä merihyökkäyksen torjuntaan erikoistuneina paikkoina.
Sen sijaan sisämaahan puolustuslinnoitusten rakentaminen on lähinnä resurssien haaskuuta, sillä hyökkäykset kariutuu kumminkin vaikeaan maaastoon, ja kaikissa näissä rautakauden/keskiajan sodissa on kumminkin ollut kysymys vain merireitin hallussapidosta – tai sen katkaisemisesta.

Yleensähän sodat keskittyy strategisiin pisteisiin, suomessa siis etelärannikko, ja mitä lähemmäs Nevaa, sen kuumemmaksi mittelöt käyvät. Jonkin verran historiallisena aikana – ja kenties aiemminkin – torniojoenlaakso on ollut maayhteytensä vuoksi taistelupaikkana, mutta hyvin marginaalisesti jos vertaa viipurinlahtea.

Kun tätä strategista linjausta ajattelee, niin huomaa äkkiäkin missä soditaan ja missä siis tarvitaan linnoitteitakin. Aika äkkiä huomaa senkin että esim kokemäenlaaksoon linnavuorien rakentaminen puolustustarkoituksiin on lähinnä tyhmää, koska kukaan ei sieltä mitään halua.
Eli yhteenvetona että lähes kaikkia etelärannikkomme muinaislinnoja voi pitää puolustuslaitteina, ja silloin yksikään niistä ei myöskään ole ennen 900-lukua, mikä on kai yhteneväinen näkemys asutushistoriankin kanssa..

Joo, en nyt puutu tuohon puoleen kun täytyy ensin lukee toi linkki. en sitä kylmiltään nyt kiistäkään. toki on sellaisiakin matseja käyty, mutta ne lienee olleet pienten porukoiden kahakkoja, joissa ruumiita tulee vähän, mutta sodankäynnin historiasta on kyllä nähtävissä että armeijat kautta aikojen on vältelleet pahoja maastoja; aavikoita, tiheitä metsiä, jäätiköitä jne ihan ymmärrettävistä syistä.
Mistä me päästäänkin itse sodankäyntitapaan, joka samalla valottaa linnavuoriakin.

Meillähän on nykyisen telkkaritarjonnan perusteella syntynyt mielikuva että kaksi armeijaa juoksee karjuen toisiaan kohti ja seurauksena on hirveä verilöyly. Itse asiassa oikeassa elämässä se ei ole mennyt noin. Sellainen ratkaisutaisteluun pyrkivä tapa on toki ollut käytössä esim roomalaisilla (kreikkalaiset sen ekana keksi), mutta se vaatii kouluttautumisen jo itsesuojeluvaiston voittamiseksi. Nämä ns. primitiiviset kansat metsistä, aroilta, aavikoilta, sademetsistä ei ole koskaan sotineet noin. ne joita kutsumme soturikansoiksi, on tehneet toisenlaista taktiikkaa. Ne pyrkii osumaan matkain päästä, ja ylivoiman edessä ne on väistäneet tai peruuttaneet. taistelupaikalta katoamista ei ole pidetty häpeällisenä. Taistelupaikat on valittu itselle edullisiksi, ja pyritty hyökkään vain silloin kun voitto on varma – esim jostain isommasta armeijasta erkaantuu joku pikkuporukka joka on lyötävissä.
Tyyli on tuttu nykyisinkin arabeilta, mutta se on tuttu myös intiaanisodista, hunneilta, vietkongilta ym.

Varmuudella tiedän että se on ollut alkusuomalaistenkin juttu. Olavihan koetti saada suomalaisia kiinni jotka vaan peräytyi syvemmälle metsiin, kunnes homma alkoi muistuttaan turhauttavaa takaa-ajoa. kaipa suomalaisilla oli linnavuoret käytössä joita ne puolusti kun niissä on parempi ampuma-ala ja suoja, mutta heti kun homma alkoi mennä piirityksen tasolle, niistä irtaannuttiin ja jatkettiin väistelyä. Sivustoihin tehtiin irtoiskuja säännöllisesti, kunnes Olavi joutu sitten lopulta perääntyyn huoltokysymysten ratkaistessa realiteetit.

Eli yhteenvetona että kun karjalaiset ja hämäläiset on kohdanneet, on sota ollut lähinnä rituaalista jossa kuolonuhreja on lähinnä muutama. Molemmillahan on sama taistelua välttävä taktiikka. Varsinaiselle armeijalle tälläinen sodankäyntitapa on tietenkin turhauttavaa kun voittoon ei päästä millään. Mikä selittää osaltaan miksei linnavuoret ole varsinaisesti linnoja. Niitä ei ollut tarkoituskaan pitää hallussa kuin siihen saakka kun se on itselle edullista eli se on vaan taistelupaikka toisten joukossa. Hylättävissä, otettavissa uudelleen käyttöön ja riippuen tilanteesta puolustus on ollut hetkellistä tai pysyvämpää. Tarkoitan tietenkin että linnavuoria on osattava katsoa sissitaktiikan valossa, eikä kiinteinä puolustuslaitteina joiden menettäminen takaisi laajan ryöstöaallon.

jeps, itse luin jostain että hunnit olisivat tarvinneet siinä etenemisvauhdissa peräti tusinan hevosta, ja läntisestä euroopasta kun puuttuu kunnolliset laidunmaat, sen takia niillä oli aina vaikeuksia germanian puolella. mutta se siitä.
Oleellinen varmasti tuli ilmi, että suomen sisämaahan ei vaan pääse hevosella ja joetkin on mitä on, joten käytännön syistä sodat on käyty lähes pelkästään etelärannikolla, ja pidän kyllä kiinni ajatuksesta, että taistelu Nevajoen hallinnasta on aika tavalla hallinnut myös sodankäynninkin motiiveja.

mutta kun jatkan aihetta sisämaan linnavuorista, niin ainakin hämeen kohdalla voidaan liioittelematta sanoa, että valtaosa – vähintään 90% - menee tavalla tai toisella suorassa linjassa toinen toisiinsa nähden. Osa näistä on hemmetin pitkiäkin; kuten nyt siuronlinna – hamina tai porvoo-lauhanvuori. Valtaosa on tietenkin tuollaista 3-5 suoraa, ja sehän on aina vähän tulkinnallista. Tällä kun leikittelin tossa, niin huomasin että hyvin vähän niitä jää suorattomiksi. Tiedä sitten mikä vitsi siinä on, mutta ilmiö on kuitenkin todellinen. Tämä jopa yllättää itsenikin miten tarkasti nämä vuoret menee toinen toisiinsa nähden, vaikka voisi olettaa klappia olevan enemmänkin.


Kun nyt trilogiasta puuttuu vielä se väliinjäänyt osa, niin jollain lailla siinä 700-800 –luvuilla tuli siis tää kartanokulttuuri ja se kyllä osasi kiilautua näitten samojen linnavuorien kupeeseen. Viimeistään tässä vaiheessa on alkanut tää arkeofyytti-kausi, sillä kartanoillahan on jo historiallisesti ihan eri rooli kun vaan pykätä naapuria komeempi talo. Ne on olleet uusien virtausten leviämispaikka, opetuspaikka – kuten nyt lääkeyrttien – veronkeruupisteitä ja yleensäkin matkalaisten etappiteinä toimineet. Sekä tietenkin luoneet kautta aikain sen mitä yläluokaksi sanotaan. Voidaan sanoa että kartanokulttuuri oli kulttuurivirtaus joka solutti linnavuorien ns. pyhien vuorten ja kukkuloiden kulttuurin, ja nitoi ne itselleen. Novgorodilainen gorod-kulttuuri joka syrjäytti aiemman kuppikivi- ja pyhien kukkuloiden kulttuurin.
On muuten nähtävissä sekin, että linnavuori- ja kuppikulttuuri ei koskaan yltänyt pirkanmaalle asti, mutta kartanokulttuuri sen sijaan ylettyi niinkin kauas, ja näistä pirkanmaan kartanoista sai alkunsa tämä pirkkamiesten soturiliike, vaikka se ei enää tähän suoranaisesti liitykään. Paitsi sillä tavoin että on mielenkiintoista nähdä että missä on asevoimaa, siellä ei ole linnavuoria, vaikka asian luulisi olevan juuri päinvastoin?

Yhteenvetona oppitunnista totean kuitenkin että linnavuorillakin on omat kerrostumansa, ja omat aikakaudelliset motiivinsa. Kuuluisi tähän vielä jälkipyykkikin, eli kun tieverkosta kasvoi ratsuväenmentävä kulku-ura niin kukkuloita hyödynnettiin valloitus- ym retkillä ritaritaktiikan mukaisesti. Siinähän liikkuva ratsuväki valtaa kukkulan yläosat ja toimii reservinä kun peitsimiehet ovat sen ympärillä renkaana.

En ole Jukkis lukenut vielä sitä sun Tavastia kirjaa.. ajattelin säästää sen joululukemiseksi, jos kerkeet vielä sen lähettää

Jep, panin kirjan postiin. Tiedä sitten vastaako se odotuksia mutta sen anti onkin sen inspiroivissa ajatuksissa. Yksistään se meininki mikä täälläkin on ollu vähän kaikesta, on yllättänyt itsenikin noin niinku positiivisesti. Kiitos kaikille. Näille muinaisjutuille kun on aina sosiaalista tilausta mutta ihan turhaan me luullaan että niihin on yksinoikeus jollain alan päätutkijalla ja muut pitäkööt turpansa kiinni. Sen huippututkijankin pitää olla sopivan ympäripyöreä ja varovainen maltillisissa sanakäänteissään. Onnekseni en oo koskaan itte kunnioittanut tätä periaatetta, ja soisin ettei muutkaan.
Loppujen lopuksi kyse on vaan siitä että kun antaa teorian, niin muinaismuistot tosiaan rupee puhuun.

Tossa ristiretki-ketjussa on jo nupullaan ihan omanlaisensa juttu eli linnavuorien tutkiminen puhtaasti sotataktiselta kantilta, enkä tiedä onko sellaista ennen edes mietitty vakavalta pohjalta – tai edes vähemmän vakavasti. Nää on just näitä oivaltavia keskusteluja ja ihan liikuttuu kun sellaisia syntyy.

Sitten tohon pyhän vuoren käsitteeseen vielä, että eihän se ole nuijalla pöytään lyöty että sen alkuperäiset tekijät olis nimenomaan kantahämäläisiä, jotka valtas tanhuat metsälappalaisilta. Tuolla suuressa maailmassa, kreikassa ja niillä main, nää pyhät vuoret on ainakin tuhannen vuotta vanhempi oivallus, joten yhtä hyvin voi olla niinkin, että ne on otettu käyttöön täälläkin jo vaikka 800-500 eKr. Se selittäisi samalla muutaman jutun miksi ne menee suorissa linjoissa toinen toisiinsa nähden.

Tuo suoramaisuus on vallankumouksellinen tapa tutkiskella näitä linnavuoria mutta siinäkin on yksi ongelma. Tuskin sitä kukaan vastustais jos pysyttäis pienen alueen sisällä, kuten nyt vaikkapa siuron ja lahden välillä, joka on vielä käsitettävissä oleva matka, ja käsittää hämeen päästä päähän. mutta kun viimeisin piste onkin Haminan linnavuori, se menee vähän ns. yli. Liian uskomaton juttu hyväksyttäväksi koska se edellyttää ettei nää meitin alkusuomalaiset oliskaan ollu sellaisia primitiivejä jotka ei tunteneet maailmaa sen pidemmälle kun mitä takaikkunasta näki. mutta sitä kannattaa vaan seurata todisteita, johtaa ne sitten millaiseen lopputulemaan tahansa, niinhän ne tossa CSI:ssäkin aina tekee. Sillehän ei voi mitään että noi haminan ja porvoon linnavuoret nyt vaan sojottaa näitten linjojen mukaisesti, olkoon sitten kuinka paksu asia tahansa hyväksyttäväksi. mutta ei nää mitään uskon asioita olekaan, vaan todisteketjujen.

Mutta oliko siellä tästä Tenholan ja Tenholan samankaltaisuudesta spekulaatiota?

Valitettavasti nää sanastohommelit ei oo mun juttuja ollenkaan

Olen pahoillani että olen ollut viime päivät aika vaisusti mutta se juontaa siitä että oon niin keskittyny tähän linnavuori -hommeliin. taisin löytää siihen varsin erikoisen, mutta kuitenkin keskimääräistä paremmin perustellun näkökulman. Sitä ei vaan oikein voi esittää kovin lyhyesti vaan tarvitsee ymmärtää sen konteksti. Anyway, olen sitä tossa naputellut viime päivät ja aion naputtaa vielä ens viikonkin. sitä en sit tiedä missä ja miten sen julkistaa mutta kaipa tällä muinaiskirjallisuuden sarallla trilogiaani ilmestyy lähikuukausina vielä kolmaskin osa? Sitten on kai sen verran takki tyhjä että aiheeseen ei tartte palata ainakaan kokopitkän kirjan osalta.

Sen verran voin kertoa että puoliksi rajatiedettähän tästä tulee sillä näkökulma on armottoman geomantinen. Sehän nyt on sivuseikka mitä nykyihminen ajattelee tästä maaperän salaisista energialinjoista vaan oleellista on, missä määrin muinainen ihminen on niitä tiedostanut.

Olen tosiaan päässyt vähän jyvälle mitä tarkoitetaan käsitteellä linnavuorien ketju. Onhan tota juttua kaikenmaailman merkkitulista, mutta pahaa pelkään että juttu saattaa olla huomattavasti monimutkaisempi. Nämä peräkkkäiset kummut ja kukkulat kun on melkoisen universaali juttu jota tunnetaan euroopasta – erityisesti Britanniasta tietenkin, amerikoista ja Kiinasta.
Näyttäis jopa siltä että Watkins ei ihan ensimmäisenä havainnut viivasuorassa kulkevia kukkuloita, vaan jo 1858 William Pigdeon tutustui niihin villissä lännessä. tässä häntä auttoi tutustuminen vanhaan intiaanishamaaniin joka kertoi hänelle jutut, että on olemassa pyhiä reittejä kukkulalta toiseen. Laitan tässä yhden kuvankin Pigdeonin kirjasta jossa jokainen piste edustaa yhtä kukkulaa ja nuo ristikkäiset kuviot ym jotakin intiaanien pyhää paikkaa tai temppeliä. Käytännössä kivikehää. Vastaaviahan on etelä-amerikassa ja Watkinsin hoksaamina englannissa.

Itse aattelin lähteä siitä että nämä kotomaan linnavuoret edustaa tätä systeemiä. Perusongelma vaan on joka pysyykin, että nämä on geomantisia eli subjektiivisia asioita nykytieteen silmin. Eli ammattitutkijat tuskin tulevat ikinä näkemään tätä järjestelmää muuna kuin jonain merkkitulisysteeminä. Uskoisin kuitenkin päässeeni syvemälle näissä kotimaan linnavuoriketjuissa kuin kukaan toinen aikaisemmin, mutta mullahan on kyllä aina ollut etu siinä, etten välitä pätkääkään miten hörhönä mua pidetään.