Erikoiset kivet metsissämme - taas löytyi lisää !

Ensimmäinen ihmisen, Vanhan Väinämoisen piti mennä mahtisanoja Antero Vipuselta kiristämään, kun ei tiennyt.

Oli kultaa, rahaa ja viljaa, Sammon viisaus. Laivat, sotaväet ja kaikkii. Ja suohon laulettiin Joukahaiset (rintamailta ja erämetsistä). Vaan ei menny jakeluun sen vanhan kivimäen viisaus. Louhikon taika. Tuonelasta piti sanoja hakeman. Ja aina meni myttyyn. Lopulta piti pakoon pötkiä pikkuvauvaa kun ei sanat riittäneet.

Jos siellä kiven alla olikin ne kuusi kultamunaa, voidaan olettaa että jo Väinölän väki vei ne mennessään... heti saavuttuaan. Mahtisanat eivät riittäneet sen rautamunan viemiseen, vaikka kuinka yritettiin. Järvien ja lampien pohjat kyllä koluttiin vanhasta muistista.

Piti Pohjolan Aatamin ihan piinata vanhempaansa, ja viisaampaansa Vipusen Antsaa saadakseen selville miten se oikein meni. Ei ollut tarpeeksi kehiä Väinöllä. Ahti Saarelaiset, Joukahaiset ja Lemminkäiset eivät paljon sanoja kyselleet, veivät kullan, muiden raudan ja teräksen voimalla. Ja Vanha Seppo Ilmarinen nöyrtyi nätisti pyrkyri Väinölle.

Ja helvetin paljon myöhemmin muutama hassu kirjoitustaitoinen kaveri Islannissa katsoi aiheekseen kirjata ylös miten Aasat ja Vaanit tappeli keskenään. Ja pariutui...

Iku-Tursosta tuli sodanjumala, kun nautinta-alueita mittailtiin. Merien yli.

Tai ehkäpä ne jättiläiset on sittenki totta eikä tarua..

koizilla kirjoitti:

Tai ehkäpä ne jättiläiset on sittenki totta eikä tarua..

Älä muuta sano. Kun vain löytyisi arkeologista aineistoa pohjoisen jäteistä.

Floresin ihmistä ei otettu todesta vaikka elivät vielä historiallisella ajalla. Afrikan pygmit (jotka ovat H.Sapiens sapiens lajin ainut perusteltavissa oleva vielä elävä rinnakkainen alalaji) elävät vielä. On vahvoja syitä olettaa että "luolamiehiä" eleli vielä suhteellisen äskettäisessä esihistoriassa siellä sun täällä Euroopan vuoristojen syrjäkolkissa.

Pohjoisen tundran megafaunan sukupuuttoon metsästänyt popula tuskin oli mitään hintelän notkeaa etelänatleettia, jos vähänkään yritetään pitää suhteellisuudentajua yllä. Aikaakin on ollut kasvaa kokoa ja kerryttää rasvaa luonnonvalinnan kautta (samalla viisiin kuin nyt nuo megafauna-lajit itsessään). Iso koko on metabolisesti valintatekijä, sitä enemmän mitä kylmempiin olosuhteisiin mennään.

Meillä on rinnakkaisalalajimme - Neanderthalin ihmisten antama todistusaineineisto isommasta koosta sopeutumistekijänä. Meillä ei ole hyperboreaaliseen ympäristöön sopeutuneen ihmisen fossiiliaineistoa (ehkäpä Neanderthalin ihmisten pohjoiset alalajit/heimot). Jos olisi jäänytkin jotain, jääkausi on paleontologille armoton kaveri.

Meillä on historialliset jättimme Goljatista Kainuun jätteihin (Lääketieteellinen gigantismi and akromegalia esimerkiksi), Väinö Myllyrinne yhtenä viimeisimmistä.

Ajatellaanpa vaikka malaria-resistenssi geenejä, jotka ilmenemismuotonsa takia (sirppisoluanemia) ovat selkeästi ihmiselle haitallisia geneettisiä valintatekijöitä kaikkialla muualla paitsi siellä missä on malariaa. Ajatellaan Gigantismia pohjoisiin jääkautisiin interglasiaali-refugioihin samalla ajatuksella, huomioiden mytologioiden ja perimätiedon viestit.

Joukossamme on aina ollut jättejä (jättikokoisia yksilöitä), mutta millainen on ympäristö joka suosisi populaatiogeneettisesti jättikasvuisuutta laajassa mitassa?

Sietää spekuloida. Onko isojen kivien siirtelyssä apua siitä että olet tommoisen 2-3 metriä pitkä, ja parisataa kiloinen lihasmöykky? Mitä muuta hyötyä koosta voisi olla jos saaliseläiminä on hylkeet, valaat, mammutit, sarvikuonot jne.?

Jukkis kirjoitti:

Sinänsä ei varmastikaan ole temppu eikä mikään kohottaa isoakin kiveä kun on liinat ja vipuvarsi vaan keksittyinä.

Niinpä, Antero VIPUNEN... lienee tuokin oivallettu ja liinat on niinipuuta.

Ukkoskivi kirjoitti:

On käytännössä mahdotonta kirjoittaa mitään älyllistä "suomeksi"... (ja kirjakielihän on tietentahtoen rakenneltu uusi konstruktio anyway)

Ja mikähän on se "älyllinen" kieli jolla kirjoittaa?

Mut kuinka nuo kivet tehtiin? Käytännössä.

Voin paljastaa pelekkookivien lohkomisen salaisuuden, se on ora, reikä, vesi, kiila ja pakkanen.

Niin... meinasin sitä tuolla 'älyllisellä suomenkielellä' että olisi pirnatun hankalaa käydä näitä keskusteluja käyttäen vain suomenkielen sanoja, joille ei ole esitetty vakuuttavia lainaetymologioita.

Sittekä jos vaikka koittaa selittää mökinmummelille, että mitenkä Windows 7:n saa päivitettyä kymppiin, niin eihän se mökin mummo tajua holkäsen pöläystä käytetystä kielestä, jossa siis huomaamatta aika iso-osa on ihan muuta kuin kuin 'selvää' suomea.

Juu, tuo kivien lohkomishomma ei mene salatieteeksi. Luontoa seuraamalla kun voi varhainen luolaeläjäkin ymmärtää ajatuksen.

Netti on pullollaan hörhöjä jotka miettii että ei perkeleessä ne [laita kansan nimi tähän] oo mitenkää voinu siirtää sitä 100 tonnista obeliskia/temppelipaasia/whateva. Minä vaan mietin että mitenkä saadaan kasaan se 20-30 jannua, joilla on riittävä elatus, motivaatio, aikaa, ja tekniset vermeet käydä pelaamaan tonnisten siirtolohkareiden kanssa merenrannan avokallioilla vuonna yksi ja kaksi. Siellä jäävuorten ja pohjoisessa horisontissa kimaltelevien jäätiköiden keskellä, valaiden tähyilyn lomassa.

Oliko niillä mammutit maansiirtokoneina...

Kyllä suomella pärjää paremmin kun jotain asiaa pitää juurta jaksain selittää, ongelma on enemmän siinä että luotetaan kaikkien ymmärtävän vieraskielistä termistöä ja ohjeita. Nykyisin ei haluta kääntää oikein mitään ohjeita suomeksi, tai se pitää kaivaa jostain netin kätköistä. Pahimmassa tapauksessa täytyy käyttää kääntäjää jossa osa sanoista on mitä sattuu ja selvän saadakseen täytyy käyttää pikalukua. Suurin tyhmyys on nykyisin yliopistoissa jossa lähes kaikki tieteellinen aineisto ja tutkimukset tehdään muulla, kuin suomen kielellä. Miksi sitten annetaan tällä tavoin kilpailuetu muualle pois täältä, vai ollaanko vaan niin vieraskoreita... Omalla kielellä ajattelu on kuitenkin selkeämpää ja kirkkaampaa, kuin millään jälkikäteen opetellulla.

Kaveri kertoi paappansa olleen kivenhakkaaja, oli saanut tehtäväksi hakata Santavuorelta kaksi kivipaasia portinpylväiksi. Koko kesä siinä meni miehen korkuisten kivien muotoilussa. Jollain ihmeen konstillä tämä oli vielä siirtänyt yksin selässään kantamalla kivet 20 km matkan Harjunmäkeen.

Kyllä minä muistan vielä senkin ajan, kun isäni nosteli kaksi 50 kg säkkiä selkäänsä kärryiltä ja kantoi ne portaita pitkin kiukaalla toimivan viljankuivaajan kokille (yläkertaan). Itse en viittiisi edes 15 kg koiranmuona pussia kantaa kaupasta autoon. Mukavampi kattoa kun akka paiskaa sen selkäänsä kuin tyhjää vaan ja tuo autoon.

Tämän päivän olen kehitellyt lehtipuhaltimeen puhallinta, siirtääkseni parin tonnin edestä puupellettiä säkeistä sisälle säiliöön. Ongelmana on typistys eli ventureputki, jolla saadaan alipaine joka imee säkistä pelletin puhalluspukeen. Puhallus riittää hyvin kun emännän kanssa napoilla lappaamalla haarapalaan siirrettiin tonnin verran jo. Nyt sitten kummankin jäsenet on siitä kipiänä mutta huomenna kokeillaan (ellei sada) riittääkö imu kun kytkin siihen tuhkaimurin hoitamaan imupuolen.

Suomen itsenäistyttyä muistomerkkihankkeesta tuli totta. Isänmaallisen innostuksen vallassa 1920-luvulla ryhdyttiin puuhaamaan muistomerkkiä nuijamiehille.

- Kurikan Käräjävuorelta löydettiin valtava kallionlohkare, joka vedettiin isossa reessä miesvoimin talven aikana Kurikasta tänne Koskenkorvalle, kertoo koskenkorvalainen, Ilmajoen opaskerhossa toimiva Antti Ala-Ilkka.

- Vetämässä oli Kurikan ja Ilmajoen suojeluskuntalaisia ja lotat olivat heitä muonittamassa, tietää Antti Ala-Ilkka.

Paljastustilaisuudessa presidentti Relander

Kuvanveistäjä Matti Visanti veisti kivipaaden paikallaan valmiiksi. Työ oli niin suuri, että se viivästyi vuodella ja paljastustilaisuus pidettiin vuonna 1925. Näin ollen patsas viettää 85-vuotisjuhlavuottaan.

- Paljastustilaisuus oli suuri juhla, jossa oli paikalla muun muassa presidentti Relander sekä ministereitä ja muita herroja. Patsaan luovutti isokyröläinen Edward Björkenheim ja maakunnan puolesta sen otti vastaan kurikkalainen Juho Koivisto, muistelee historiaa Antti Ala-Ilkka.

Ilmajoen opaskerhon Eeva Rahnasto kertoo, että hänen äitinsä on lottana ollut muonittamassa miehiä, jotka kivipaasta vetivät Kurikasta Koskenkorvalle.

- Äitini kertoi, että puuroa ja soppaa oli mennyt kahareksatta korveellista, hymyilee Eeva Rahnasto.

Haastatellut olivat toiskan isäntä ja krannin emäntä, lähde Yle

Onhan siinä tietty ongelmia kun puhutaa täällä miljoonia vuosia vanhaa muinaiskieltä, mutta kyllä sitä aina pärjää kun käyttää ns. maalaisjärkeä, eikä yritä lähteä keulimaan millää hifistely sanastolla. Oon pistäny merkille että tuo englanninkieli, se ei sovi suomalaisten suuhun sitten mitenkää. Ruotsalaiset sen sijaa puhuvat hyvää englantia lähes aina.

Pari naama kivee löytys.

Innolla oottelen tässä koska pääsee lukemaan opuksen. Parempi sitten kommentoida. Kuitenkin...

Jos lopulta aukottomasti voidaan todeta ja systemaattisesti poissulkea mahdollisuus luonnon trikkitemppuihin jonkun meille toistaiseksi tuntemattoman mekanismin kautta, silloin on kysymys todellisesta ilmiöstä, joka käytännössä pakottaisi tieteelliseen paradigman muutokseen monella asiaa sivuavalla tieteen haaralla. Tästä eteenpäin se sitten vasta muuttuisi todella mielenkiintoiseksi.

Käytännölliset kysymykset sen aikaisen kulttuurin elinympäristöstä, sen suhteesta ympäristön asettamiin ekologisiin reunaehtoihin, sen teknologinen taso, työkalut ja välineet, yhteydet muihin aikalaiskulttuureihin/yhteisöihin, sen mahdolliset kulttuurinsisäiset motivaatiotekijät jne. tulevat relevanteiksi kysymyksiksi. Tarviiko, ja kuinka paljon tarvii uudelleen arvioida aikaisempaa tietoa geologiasta, arkeologiasta, pohjoisten alueiden väestön elintavoista, ja sen suhteesta eliöyhteisöön, ilmastoon jne.

Parasta kaikessa on se että Jalkakivi-konjektuuri on testattavissa oleva todellinen ilmiö. Mehän voidaan maalailla vaikka millaisia tarinoita esihistoriasta, joiden todentamiseen meillä ei joko ole riittävästi 'kovaa faktaa', tai sitten vain enemmän tai vähemmän hyviä arvauksia. Kirjoittamalla tarina kiven ympärille ilman todellisuuden lihaa kertomuksen ympärillä jää kertomakirjallisuuden yhteen genreen, mutta jos kivien maantieteellinen hajonta yhdessä paikallisen lähi-kontekstin kanssa laajalla tasolla, toistuu systemaattisesti ilman merkittäviä poikkeuksia, silloin voidaan todeta että "no voi sun perhana, miksei tätä kuviota ole aikaisemmin huomattu?" ja lähestyä asiaa soveltuvien tieteellisten metodologioiden puitteissa."

On vain varottava tekemästä spekulatiivisista selitystarinoista "faktoja", koska ne itsessään sotkevat sitä havaintoa joka todellisesta ilmiöstä voidaan kerätä, ja päätellä.

Puhutusta kielestä ei voi näiden kivien kohdalla sanoa yhtään mitään faktuaalista, vai anakronisesti värittyneitä toive-tarinoita. Sama pätee genetiikkaan siinä mielessä ettei voida millään ilveellä osoittaa tiettyä geenipoolia noiden kivien yhteyteen (Kun tarvis olla sitä DNA:ta, jota ei ole saatavissa edes 5000-6000 vuotta nuoremmista esihistoriallisista populaatioista tältä maankolkalta). Tämä siis jos otetaan nyt annettuna, että jalkakivet ja muut munakivet ovat todellakin kulttuuriluomus, ja että esitetty ajoitus on kohdillaan suhteessa jo tiedettyyn muinaishistorialliseen kronologiaan (jossa itsessään on paikoin todella isoja epävarmuustekijöitä).

Se on niinkuin perustutkimusvaiheen alkuaika nyt käsillä. Ei pidä lähteä merta edemmäs kalaan ennen kuin koko kuvio kunnolla hahmottuu. Onneksi nuo kivet ovat objekteja joita ei nyt tosta vaan kylvetä pitkin niemennotkoja, saarelmia, kallionkupeita ja muinaisrantoja, eli voidaan olettaa että tutkimusaineisto on tältä osin lähellä alkupäräistä tilaansa.

Muuten... Mitä hominidien historiasta tiedätään, miljoona vuotta sitten ei paljon kieliä puhuttu kun ei ollut kunnon elimiä moiseen ylellisyyteen. Kieli, sellaisena kuin me se ajatellaan, suullisena ja käsitteellisenä artikulaationa, on todennäköisesti hyvin nuori ilmiö suurten ihmisapinoiden haarassa.

Ei tarvi mennä kuin muutama satavuotta taaksepäin ja on kyseenalaista oliko useimmilla ihmisillä edes ns. "minätietoisuutta" sanan nykyaikaisessa, yksilöllisessä mielessä. Vielä 1600-luvullakin lukutaitoinen porukka saattoi katsoa tosi pitkään tyyppiä joka luki kirjaa/kääröä/pergamenttia ihan omassa yksityisessä hiljaisuudessaan. Se oli epänormaalia, koska lukutaitoiset jannut tiesivät yleisesti olevan totta ja lukevansa vain, jos posmottivat tekstin ääneen omille korvilleen kuultavaksi (ja mahdollisesti muillekin siinä sivussa). Noilla harvoilla abnormeilla hiljakseenlukijoilla oli lähes demoninen kyky 'Sisälukuun'...

Todellinen historia on aina paljon ihmeellisempi kuin siitä kirjoitetut tarinat. Joo.

Kattelin tuossa juutuubista että minkälaisia vinssisysteemejä käytetään mm. puunkantojen poisnykimiseen.

www.youtube.com/results?search_query=pulling+trees+with+winch

Monet noista systeemeistä lienee periaatteeltaan sen verran simppeleitä että ne on tunnettu maailmansivu, eikä toimintaperiaatteet siitä kärsi jos voimana on ukkoporukka tai eläinvoima.

Tää on just sitä olennaista tavaraa mitä noitten erinäisten juutuubin "muinaistieteilijöiden" pitäis käydä läpi ennenkuin julistavat ettei ne muinaiset X-kansan jannut ole mitenkään voineet siirtää sitä helvetin isoa kivipaasia Y 'Väellä ja voimalla'. Siellä hedelmällisen puolikuun alueella kun saattoi olla vielä elefantitkin käytössä, jos ei jannuilla haba riittäny. Ainakin niitä teurastettiin sadoin ja tuhansin gladiaattori-areenoilla tuhansia vuosia myöhemmin. Käy niinkuin aina välillä vähä kyrsii, että pitää olla ne ufot levitaatiokenttineen ja StarWars™ Tractor Beam-systeemit, että käy ymmärrykseen muinaisuus...

Meinasin että voipi nuo pätkät sivuta tätäkin topiikkia... jollain tavalla.

Siinä on joku linkki, missä on juttua punasista kivistä.

kommintanhua.blogspot.fi/2014/06/taikakivi.html
www.kotihiiri.com/polku/viewtopic.php?p=66496
lehti.luontoportti.fi/fi/kysyluonnosta/punainen-kivi
kahelinkulma.blogspot.fi/2013/11/punainen-kivi.html
fi-fi.facebook.com/yleoulu/posts/218673461533629

@Jukkis. Sain kirjasi. Viiveistä johtuen tarjoan myös extra oluen. Kriittinen kommentti kirjalle ja konjektuuriille seuraa kyllä...

Hupaisinta tässä kaikessa on se että näin nuo kaikki Satakunnan ja Varsinais-Suomen pellot, kun tuli tässä viikon ajan auton ikkunasta niitä kateltua, sumussa ja vesisateessa, jotka liittyvät aivan toiseen opukseen... en katsellut menhirejä sen tarkemmin. XD

@Arkeologit: Tilatkaa tuo kirja ja kommentoikaa rehdisti!

Mun mielestä linnavuoret vois panna omaan kategoriaansa, koska ne on suomalaisille kun jotain turistinähtävyyksiä. Siellä on toinen maailma, jota voi käydä kattomassa, mutta ei sille mitään käyttöö löydy. Kunhan on siellä.

Niistä kanssa ollaan tietoisia. Jääkausi ei oo tehny jotain kasvokiviä, vaikka ne on pudotellu näppärästi siirtolohkareita kolmen pienen kiven varaan vissiin joka puolelle maata.

Kasvoissa on jotain samaa kun foinikialaisien taiteessa, mutta mä en oo käyny tätä puolta sen kummemmin läpi.

Jos ne on ollu jotain kauppapaikkoja, niin porukka on varmaan ollu etupäässä palkattua työvoimaa eikä kauppiaista oo jääny hirveesti merkkejä, mutta silmät vois pitää auki jos niilmä sattuu käymään.