Erikoiset kivet metsissämme - taas löytyi lisää !

Olisiko tämän kumpareen etelärinteessä.
kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=326...tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

Sinne on muuten vaikea löytää kun koko mesta on ristiin rastiin meneviä metsäkoneteitä ja risuja. Kyllä se toisesta kulmasta katsoen kuitenkin näyttäisi - tukevista kivistä päätellen - rajamerkiltä. Näitä rajakiviähän on pykätty tuolta isojaosta alkaen 1700-luvulta, joten kuka niistä tietää. tai sitten se on ihkaaito Menhir - mistä senkään tietää. Lähiseudullakaan ei ole mitään muuta ihmiseen viittaavaa. Laitan tähän vielä kuvan toisesta kulmasta.

Tässä on nyt kuitenkin ne Metsänmenninkäisen tarkoittamat kuvat:

Joo, tänään tuli bongattua tällänen tosta Pirkkalan suunnasta. Meillä on näitä maakiviä joiden etuosan alle on laitettu pienempi kivi, jo melkoinen kokoelma, kiistatta. Tämä on silti erikoisin jota olen nähnyt.

Joo, kävin siis Pirkkalassa moisionmäellä siinä Pirkkalan uuden kirkon takana. Olen meinaan ihmetellyt että sinne on 33-mitta Karkun kirkosta. Mitään en paikasta tiennyt, ja odotin jotain ryteikköä, mutta kahden omakotialueen välissä se olikin yleinen virkistysalue nuotiopaikkoineen ja risumajoineen. Selvästi näkee että se on muinainen lehto ja sitä on tampattu vuosisatojen ajan. Suosiossa edelleen. Se oli siis pitkä hyväpolkuinen harjanne jossa paljon maakiviä – yksi varsin menhirmäinen. Huomiota kiinnitti että siellä oli paljon sileitä istuin- tai uhrikiviä. Siis ainahan niitä on, mutta täällä niitä oli varmaan useita kymmeniä. Ihan kun olisi tieten rakennettu uhripöytiä tai istuinkiviä mahdollisimman paljon, ei niitä yleensä luonnostaan noin paljon ole. Vieläpä koko harjanteen pituudelta.

Harjanteen pohjoispäässä oli etsimäni piste. Siellä näkyi olevan saarnakivi eli maakivi johon oli helppo kiivetä pienemmän kiven avulla, ja paljon näitä sileäpintaisia kivipöytiä ympärillä, jossa jengin hyvä istua kun pitäjäkunkku narisee taas jotain aukijätetyistä veräjistä. Näkee että siellä on kokousteltu joskus, ja helppo kuvitella sinne pappikin paasaamaan ennen kuin kunnon kirkkoa on saatu väsättyä. Paikalla on ollut merkitystä, ja kyllä sen aistii.
Harjanteen toisessa päässä sitten oli tämä kummallinen maakivi jonka alle joku oli pannut pienemmän kiven tukemaan. Valitettavasti ainoa onnistunut valokuva on siitä, koska auringonvalossa ei onnistu mikään. Käyn joskus uudelleen kuvaamassa. Mietin pitkään yksiä kiviä että onko ne tieten pantu riviin, mutta en mene vannomaan.

Poistuin sitten polkua pitkin kirkon parkkista kohden kun tajusin että polun vieressä oleva kivikasahan on ihan selvä kalmistohauta. Sitten huomasin toisen siinä vieressä, ja aika komeita olivat kumpikin. En yhtään ihmettele että Pirkkalan uusi kirkko on alitajuisesti osattu rakentaa juuri siihen kohtaan missä se on.

Mulla tälle on sinänsä merkitystä että lähden umpimähkään pöpelikköön pelkän 33-mitan perusteella ja löydän siitä rautakautisen lehdon ja pari hautaröykkiötä – sitä voi pitää jonkinmoisena todisteena että tämä mun systeemi toimii.