× Tämä foorumi on omistettu salatieteelle ja muulle epäilyttävälle hermeettiselle menolle.

Suomen Mysteerit -teos

Lisää
11.07.2012 14:52 #14206 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Eikö ny mitään palautetta saa?

Ees huonoo?

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 15:10 #14207 : OnWhiteMars
Vastaus käyttäjältä OnWhiteMars aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos

Jukkis kirjoitti: Eikö ny mitään palautetta saa?

Ees huonoo?


Ei oo viel ehtinä lukee, mut voin korkata palautteen. Kiitos ripeästä toimituksesta! Ensivaikutelma oli varsin vakuuttava. Pidin itse kirjan leiskasta ja sen olemus puhutteli avaamaan. Jutut olivat minulle suurimmilta osin uusia ja korkkasin muutamat kiinnostavat, täytyy myöntää että kolahtivat kyllä. Sisältökin oli niiden juttujen osalta hyvin aseteltu mitkä tuossa nautiskelin. Tähän mennessä oot keränny pelkkää plussaa. Sitä paitsi muhun vetosi tuo kirjan väri, erottuu nätisti hyllystä. Sisällöstä sitten enemmän kun on rahkeita sitä ruotia.

Liity Myytinkertojiin.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 15:15 #14208 : Gonorth
Vastaus käyttäjältä Gonorth aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Kirjailija malttoi hätäsesti vuorokauden odottaa ennen kuin alkoi palautetta ruinaamaan.
Malttaa vielä, täälläkin kesken. Mutta plussaa on tulossa...

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 15:29 #14209 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Palautteestahan tässä eletään…

Mannerheim-artikkelista jäi ilmeisesti aikas iso pois, jos puhutaan Mannerheimin suojelusenkelistä. Täytyy kertoa se tässä, ja tätä juttua ei tiettävästi kukaan tunne entuudestaan, ei muuta kuin suullisena paikallisperinteenä vanhempien rantaperkiöläisten keskuudessa. Jos enää nekään. Eilen kuulin tämän vasta Heinolalta, ja harmittaa vietävästi että se ei päässyt mukaan.

Anyway, vuonna 1918 kun valkoiset saivat vallattua tampereen rantaperkiön, he perustivat joukkosidontapaikan Laxin torppaan. Paikalla toimi myös valkoisten tulenjohtopaikka, siltä varalta että edempänä – Hatanpään kartanolla oleva – tulenjohtopaikka saisi osuman, tai muuten joutuisi epäkuntoon. Joka tapauksessa Mannerheim tuli Laxin taloon kättelemään haavoittuneita, ja pihassa oleva kivi sai tästä nimensä Mannerheimin kivi, koska Mannerheim nojasi siihen toisella jalallaan kiikaroiden samalla pyhäjärven yli pispalan suuntaan.

Lähitalojen asukit hänet huomasivat. Koska puhelimet vielä toimivat, he soittivat kiireesti pispalaan että Mannerheim on Laxin talossa. Sanomattakin selvää, että punaiset vetivät heti tykit paikalleen tähdäten kohti yli pyhäjärven. Luonnollisesti suorasuuntauksella. Eipä punaiset kyllä muuten tainneet osata ampuakaan. He kuitenkin tiesivät ehtivänsä ampua vain yhdet laukaukset, sillä ladattaessa uudelleen, Mannerheim ehtisi taatusti suojaan.

Sanotaan punaisista sitten mitä vaan, he olivat tarkkoja. Laxin talostakin lensi kulmasta pala pois, ja sirpaleet lensivät. Nyt tuleekin sitten jutun huipennus. Oli kaksi Laxin taloa vierekkäin, veljeksiä kun olivat. Toinen oli Iivari Lax, ja toisen nimeä en nyt muista. Punaiset kyllä osuivat, mutta väärään taloon. Näin Mannerheim pelastui.

Tämä tarina olisi ollut kiva saada mukaan, sillä tiettävästi sitä ei kukaan tunne, ei edes välttämättä ne oikeat Mannerheim-tutkijat.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 15:44 #14210 : Gonorth
Vastaus käyttäjältä Gonorth aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
No säälistä voin sen verran avautua...että positiivinen yllätys on.
Tarinat tuntuvat joiltain osin jäävän kesken, mikä on tietenkin hyvä juttu ajatellen että kirjailija on onnistunut herättämään uteliaisuuden itselle jotain ihan uusia juttuja/aihepiirejä kohtaan.
Mutta ymmärrettävistä syistä sivumäärä per juttu on rajattu ja se määrittelee myös asiasisällön laajuuden.

Taitto on onnistunut, näyttää ammatilliselta, hiukan satukirjamaiselta, mikä taas on ok koska sentään mysteereiden ja rajatieteen kontekstissa liikutaan.
Kuvituspajan hienot kuvat eivät kaikilta osin pääse täysin oikeuksiinsa, koska mattapaperi imaisee painovärin ja hukuttaa tummat sävyt, mutta kuvien tunnelmaa se ei pilaa, ehkä jopa päinvastoin, mystiikan tuntu niissä kasvaa.

Sisällösta ehkä myöhemmin sitten lisää kun tosiaan olen ehtinyt lukea kirjan läpikotaisin ja sulattaakin jonkinverran...

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 17:38 #14212 : Narian
Vastaus käyttäjältä Narian aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Vasta painoasuun olen tähän mennessä ehtinyt tutustua, mutta siitä sen verran, että aika paska on.

Paperi on jotain hapokkainta mahdollista sinertävän valkoista kertakäyttöselluloosaa. Hajukin on kuin SVUL:in uimahallin vessassa kloorauksen jälkeen. Voi vain arvailla, että ensi kesänä tämä on jo keltaista, kuin kerran poltettu mahorkka. Vaikka kuinka yrittäisi varjella auringonvalolta.

Muutenhan tämä ei niin paljoa häiritsisi, mutta kun kirjassa on paikka paikoin todella hienoa kuvitusta, joka ei nyt pääse ollenkaan oikeuksiinsa. Ja tietysti jos sisältö tulee osoittautumaan tekijän henkselinpaukutuksen mukaiseksi, niin olisi sen nyt silloin suonut olla saatavilla vähän Apu-lehteä paremmassa painoasussa.

Kannet kylläkin ovat suht' koht OK.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 18:03 #14213 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Tässä oon sentään 101% samaa mieltä. Itsehän näin sen sieluni silmin millaiselta se näyttää valmiina, ja lopputulos on kaukana siitä. Itse asiassa yritin pitää kiinni siitä, että kirja olisi pehmeäkantinen hyvällä paperilla, mutta kävikin täsmälleen päinvastoin. Tiedä sitten onko kovakantisuudesta muuta etua, kun että se tekee lisää postikulua.

Koko paino oli ihan perseestä. Se on ilmeisesti valittu sen takia, että tarjosivat halvimmalla, ja sen kyllä huomaa. Sehän tuli bumerangina takas, kun niitten leikkuri ei voinut taata 3mm marginaalia, joten vaativat sitä 5mm marginaaliin. Siinä söhläyksessä meni muutama viikko, ja kaiken huipuksi paino lupasi sen kolmessa viikossa, mutta meni silti neljä. Yritin alusta asti vedota kustantajaan että anna ny saatana niille tolvanoille kenkää mutta ei.

Kustantaja ajatteli ilmeisesti säästävänsä muutaman rovon kun ottaa halvimman nyrkkipajan mitä kuvitella saattaa. Todellisuudessa sitä menetti hemmetisti rahaa, koska kaikki isot tapahtumat ehti jo mennä. Laskin että jos se olisi ehtinyt kesäkuun alkuun, olisin myynyt sitä jo satoja enemmän, ja varmaan sekin. Säästi kymppejä, ehkä satasiakin, ja menetti tonneja. Olisi ollut sellainen rahabonus mullekin ihan mukavaa, koska tässä on kevättalvesta asti menty sellaisella 80-100e kuukausitulolla, kun sen verran on käteen jäänyt. Eikä pelkkää rahaa menetetty, vaan myös media-arvo. Joka kirjallahan on näkyvyysarvo aina ilmestymisensä tienoilla, ja heinäkuu ei siihen rahkeita tarjoa. Muutenkin heinäkuussa – keskellä lomaviikkoa – kirjan julkistaminen on lähinnä itsemurha. Lisäksi on sellainen kutina että tuosta painojäljestä kuulee vielä pitkään kuittailuja.

Vaan näinhän se menee. Sitä puskee tälläisen sydänverellään, luomisen ja tuskan prosessissa, intohimolla ja korkealla kunnianhimolla. Ei nuku, ei syö, ja antaa muitten asioitten mennä rempalleen. Venyttää itsensä äärimmilleen. Silti on kun joku kirous päällä, että vaikka kuinka koettaa, myöhästyminen on vakio, ja saako teksti hienoine kuvituksineen edes arvoisensa raamit – kaikkea kanssa. Aina on joku `vähän välii´-asenteinen tyyppi välissä, vaikka niitä kuinka koettaa välttää.

Periaatteessa tän kai pitäis olla ilon päivä, korkata kuohuvat ja pitää hienoja kirjanjulkistustilaisuuksia. Silti ei voi sille mitään, että juhlatunnelma on pöydän alla, ja vitutus aivan hirveä. Johtuen juuri tuosta sanomalehtipaperista noin hienojen kansien sisällä. Ehkä tämä vaan varmistaa sen, minkä olen jo pitkän aikaa tiennyt; tässä pitää alkaa omaksi kustantajakseen. Sillä ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun joku muu säätää kirjojeni ulkoasuja, nimiä, aikatauluja ja takakannen tekstejä, ja lopputulos on hitin sijasta ollut lähinnä fiasko. Sitä miettii missä sitä oliskaan, jos hommat olis tehny loppuun asti itse.

En minä tätä nyt ihan kustantajan piikkiin pistä. tuskin sekään aavisti millainen lopputulos sieltä tulee. Nyt ei auta kun toivoa että sisältö lumoaa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 19:01 #14214 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
mutta jotta ei menisi ihan lyttäämiseksi, niin ulko-asussa on muutama juttu onnistunutkin. Kukaan tuskin kiistää kannen onnistumista? se on niin hyvä, ettei kannata edes alkaa siitä keskusteleen.

Seikka jota ei välttämättä hoksaa, liittyy kirjan painoon. Painoon siis kilogrammeissa. Kannatti messuta puolen tunnin esitelmä siitä, kuinka kirjan täytyy olla juuri oikean painoinen. Liian painava kirja on vaan luotaantyöntävä, olkoon sisältö kuinka hieno tahansa. Kriteerinä olen pitänyt että kirjaa pitää voida lukea sohvalla selällään ilman että ranne kohtuuttomasti väsyy. Tässä on sentään minua kuunneltu ja kuten huomaatte, kirja on tosiaan mukavan painoinen. Sen kantta on myös mukava sivellä. Näitä painojuttuja ei saisi aliarvioida vaikka monikaan kustantaja on ikinä niitä edes ajatellut.

Sitten mennään vielä syvemmälle itse kirjaan. Minullehan soitteli Sunnuntaisuomalaisen toimittaja, joka halusi tehdä tästä puffijutun. Sehän sopi, varsinkin kun sen levikki on 800 000 koska se ilmestyy peräti neljän valtakunnallisen lehden liitelehtenä. Toimittaja valitsi sieltä juttuja, joista teki lyhennelmät PDF:stä jonka lähetin. Hän valikoi Aleksis Kivi –jutun, Mannerheimin ja suomen kaameimman kämpän.
En tiedä onko kukaan vielä hoksannut, mutta monilla jutuilla on oma värikoodinsa. On vihreitä juttuja, sinisiä juttuja jne. eli tekstin taustaväri sointuu kuvan kanssa, ja muodostaa yhden värityypin. Väri vaihtuu taas seuraavassa jutussa.
Tämä on ihan oma neronleimaukseni, jonka keksin ja kehitin ihan tätä kirjaa varten.

Kun nyt katsomme A.Kivi –juttua, niin sehän on kauttaaltaan ns. ruskea juttu. Kuva on ruskea, taustaväri ruskea ja olinpa sen verran kehveli, että vaihdatin kuvan punaisesta perhosesta ruskeaan papurikkoonkin. Kaikki ruskeaa. Sama Mannerheimissa, ja kun katsoo kaameinta kämppää, huomaa että kuvat on okran ruskeita. Alitajuisesti toimittaja valikoi seasta kaikki ruskeat jutut, eikä hän sitä edes hoksannut, ennen kuin puhelimessa paljastin. Tästä rohkaistuneena voin sanoa, että nämä värikoodit todella toimii.
Eli ei kaikki ihan pieleen ole mennyt. Päinvastoin, ulkonäössä on paljon oivalluksia ja on siellä pari muutakin nerokasta jippoa jonka epäilen puhuttelevan alitajunnan puolelta ilman että lukija niitä tietoisesti edes tiedostaa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 19:05 - 11.07.2012 19:06 #14215 : Gonorth
Vastaus käyttäjältä Gonorth aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Älä huoli, kun sisältö on jytyä ei pitäisi olla väliä vaikka vessapaperille raapustaisi ja rumathan ne vaatteilla koreilee.

Ja tuo itseruoskinta, itku ja valitus...ihan normilta vaikuttaa kuten taiteilijan suusta ainakin. Takki tyhjä, paskan maku suussa, pelkät virheet ja puutteet valtaavat mielen.

Kai tässä ihan inhimillisyyden nimissä pitää tilata sulta uusi kirja. Kimmokkeena myös tämän mysteerikirjan osio noista Kainuun muinaiskunkuista. Itsellä kun on kotiseutu ja juuret siellä, janoaa lisää tietoo...

lisäys: jaa, näät itsekin paljon hyvää jo :)
Viimeksi muokattu: 11.07.2012 19:06 Gonorth. Syy: lisäys

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 19:08 - 11.07.2012 19:14 #14216 : Narian
Vastaus käyttäjältä Narian aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Mielestäni kovakantisuus oli hyvä ja oikea valinta. Varsinkin nyt, kun paperivalinta epäonnistui. Se ikään kuin pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.

Minä kiinnitän kirjan ulkoasuun nykyään paljon huomiota siksi, että näinä WWW:n ja e-kirjan aikoina paperia ei enää tarvitse eikä mielestäni tulisi käyttää pelkkään tiedonsiirtoon. Hesarin ja muut päivittäis- ja ilmaisjakelulehdet saisi mielestäni lopettaa siksi, että puut ovat kauniimpia ja tarpeellisempia metsässä, kuin niissä pihalla olevissa vihreissä laatikoissa – musteella tahrittuna pulppina.

Mutta sitten kun on todella painavaa ja niin kestävää sanottavaa, että siitä on perusteltua tehdä kirja, niin kirjasta pitäisi sitten pyrkiä tekemään myös kaunis ja kestävä esine.

Tämän Suomen mysteerit -kirjan premissihän on juuri se, että nyt on kovaa asiaa sanottuna. Joten on sääli, että kirja esineenä jättää toivomisen varaa.

En tiedä, minkä suuruisen painoksen otit, mutta painoasuahan voi korjata seuraavaan painokseen.
Viimeksi muokattu: 11.07.2012 19:14 Narian.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 19:23 #14217 : Gonorth
Vastaus käyttäjältä Gonorth aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Itsekin kun olen muutaman kirjan ulkoasun suunnitellut ja taittanut niin voin sanoa että aina jää jotain kaivelemaan, ei sille mitään mahda.
Se on totta että kirjan funktio taide-esineenä on kasvamaan päin, mutta kun budjetti asettaa aina omat raaminsa. Suhteessa painosmäärään kasvaa myös korkeatasoisen painopaperin hintaosuus ja kompromisseja täydellisen lopputuloksen kustannuksella on pienen kustantajan usein painokulujen hillitsemiseksi pakko tehdä.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 19:38 - 11.07.2012 19:50 #14218 : Narian
Vastaus käyttäjältä Narian aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos

Gonorth kirjoitti: ... kasvaa myös korkeatasoisen painopaperin hintaosuus ja kompromisseja täydellisen lopputuloksen kustannuksella on pienen kustantajan usein painokulujen hillitsemiseksi pakko tehdä.

Ei ole pakko tehdä. Aina on mahdollista julkaista teos e-kirjana, jolloin painokuluja ei ole. Näin minä tein viimeisen kirjani kohdalla.

Puut ovat pyhiä. Asterixissa Idefix-koira alkoi ulvomaan joka kerta, kun puu kaatui. Jos meinaat puun kaataa siinä tarkoituksessa, että julkaiset sen pinnalla omia ajatuksiasi, niin sinun tulee suhtautua siihen asian vaatimalla kunnioituksella. Jos budjettisi ei riitä puun laadukkaaseen ja arvokkaaseen käyttötapaan, niin on parasta jättää se kasvamaan, ja julkaista teksti jollain toisella mediumilla.

Se, että yhteiskunnassamme on useita organisaatioita, jotka eivät välitä luonnonsuojelusta ja ekologisuudesta, ja kaatavat puita julkaistakseen sen pinnalla käsittämätöntä huttua , ei muuta tätä tosiasiaa.
Viimeksi muokattu: 11.07.2012 19:50 Narian.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 19:48 #14219 : Gonorth
Vastaus käyttäjältä Gonorth aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos
Kuten Jukka otit esiin kirjan painon ja kannen näppituntuman sekä muita onnistumisia ulkonäön sekä värityksen suhteen niin siinäpä pätee taas vanha totuus.
Kun jokin juttu osuu nappiin siitä tulee niin vaivatonta ja helppoa ettei sitä edes huomaa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 20:11 #14220 : Gonorth
Vastaus käyttäjältä Gonorth aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos

Narian kirjoitti: Jos meinaat puun kaataa siinä tarkoituksessa, että julkaiset sen pinnalla omia ajatuksiasi, niin sinun tulee suhtautua siihen asian vaatimalla kunnioituksella. Jos budjettisi ei riitä puun laadukkaaseen ja arvokkaaseen käyttötapaan, niin on parasta jättää se kasvamaan, ja julkaista teksti jollain toisella mediumilla


Sorry, tuollaiseen tekopyhään huttuun on vaikea sanoa mitään.

Jos kirjan pelkkä idea siis on kiiltävyys ja näyttävyys eli ulkoasu ja sillä tavalla muka kunnioitamme metsiämme, kirjan sisällöstä viis, niin millä tavoin näin parannamme maailmaa? Ei taide eivätkä taide-esineet lunasta paikkaansa maailmassa itseisarvoisesti, ilman sisältöä.

Kierrätyspaperi, joka varmasti on puun arvokasta ja laadukasta käyttötapaa, on yleensä paino-ominaisuuksiltaan paskaa ja kuitenkin sitä on perusteltua käyttää vaikkei asia ihan niin terävää olisikaan.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.07.2012 20:12 #14221 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Vs: Suomen Mysteerit -teos

Ja tuo itseruoskinta, itku ja valitus...ihan normilta vaikuttaa kuten taiteilijan suusta ainakin. Takki tyhjä, paskan maku suussa, pelkät virheet ja puutteet valtaavat mielen.


Sibeliustautia, jossa itsekritiikki kasvaa siihen mittaan ettei saa enää mitään aikaan.
Aitona taiteilijana näen tosiaan kaiken vain virheiden summana. en kyllä tajunnut olevani noin läpinäkyvä. Toisaalta, ne fiilikset on aina tässä vaiheessa maanis-depikset: tänään paras kirja koko vuonna, huomenna tai ens viikolla pelkkä virheiden suma. Kai ne tunteet aina räiskyy ääriasentoihin?

mutta niihin jippoihin.
Olisi jollain lailla sääli, ellei myös kuvien asemointia pohtisi, sillä sehän on se tärkein juttu. Itse asiassa siihen sisältyisi pitkällinen tarina kun Tuulamaria vanhana mainosammattilaisena halusi aina kuvan jutun alkuun, vähän teatterijulisteen tapaan, ja minä suosin tätä vanhan koulukunnan geometriaa. Meillä oli aika voimakkaita näkemyseroja, mutta lopulta päädyttiin kompromissiin. Tai minä päädyin, sillä aloin tulla epävarmaksi, mahdanko sittenkään olla aina oikeassa. Kuvia on kuitenkin paljon nimenomaan aukeaman oikeassa yläkulmassa. Tiedättehän, ihminen kääntäessään sivua katsoo aina ensin oikeaan yläkulmaan, joten halusin kuvat sinne. tämä on se perinteinen ratkaisu, jossa aivojen visuaalinen puoli tutkii oikeaa sivua ja rationaalinen puoli vasenta – ja siksi vasen onkin aina omistettu tekstille. Poikkeuksia säännöstä toki on mutta tämä menee jo salatieteeksi, jos joka kuvaa analysoisi erikseen.
En tiedä huomaako kukaan, mutta kuvat on pääsääntöisesti oikeassa yläkulmassa, mutta kirjan viimeisen neljänneksen kohdalla kuvat siirtyvätkin vasempaan sivuun ja kuiva teksti oikeaan. Sekin on ihan tietoinen valinta estämään lukijaa henkisesti puutumasta, ja jotta sisällössä ei olisi toiston tuntua. Nämä on tälläisiä pieniä, kenties merkityksettömän tuntuisia juttua, mutta joita on kuitenkin fundeerattu satoja tunteja yön pimeydessä. en voi sanoa tätä kovin välinpitämättömästi väsänneeni.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.185 sekuntia