Suomen Mysteerit -teos

Toisaalta vaan hyvä, kun juttu meni tuohon painopaperiin – joka ei nyt niin kauhea ole kun tässä annetaan ymmärtää – sillä vaihtoehtoisesti se varmasti olisi mennyt kielioppivirheisiin. Hyvin harvoinhan minä saan sisällöstä palautetta.

Osaksi kai siksi, että aiheet on niin omintakeisia, ja kun niihin tutustuu kylmiltään, se on kun isku palleaan. Tätä täytyy vähän selittää. Ihminen rakentuu sillä tavalla että kun hän tutustuu uuteen asiaan, hän mielessään kategorioi sen johonkin entuudestaan tuttuun. Joskus vaan tulee vastaan asioita, joille ei ole esikuvia olemassa, jolloin seuraa hämmennys. Vaikka itse sanonkin, olen aikas hyvä tässä. Tämä parin päivän hiljaisuus lukijakunnassa kielii, että ollaan vielä tyrmistymisvaiheessa. Toisaalta, tämän palstan väkeä on vaikea enää tyrmistyttää, koska ne aavistaa jo, mitä on suurin piirtein tulossa. Vaan ajatelkaa noita tavallisia ihmisiä, jotka ei oo musta – meistä – koskaan kuulleetkaan, ja tälläinen tulee yllättäen niitten käsiin. Sisältö alkaa tykittään heti. Sitä en sitten tiedä, onko sisältö sittenkin liian radikaali kaikessa provoavuudessaan, mutta aika näyttää.

Tosta kritiikistä vielä sen verran, että onhan sitä saatu myös ns. murskakritiikkiä, joka onneksi tähän asti on potkaissut koko ajan palloa ohi maalin. Jonkinlainen saavutus oli sekin, että esim skepot perinteisesti ovat käyneet kirjan kuin kirjan kimppuun, jos siinä huuhari koettaa luonnontieteillä. Sen takia tota Tuhoa menikin useampi niihin piireihin, ennakkoasenteella ”no niin, kattotaanpa nyt niitä virheitä” mutta tässä on ollut sieltä suunnalta hiljaiseloa jo muutama vuosi. Onhan toi Tuho sen verran rautaa, että sellaisen täystyrmistyksen aiheutti sielläkin suunnassa.

Tyrmistys on sitä että on kyennyt luomaan jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Jos ajattelee vertailun vuoksi vaikka kotimaista tietokirjallisuutta, niin nehän kopioi kaikki toinen toisiaan. Kun oot lukenu yhden, oot lukenu koko aihepiirin. Tämän takia tätä olen niin hehkuttanut, sillä tiedän että tästä maasta ei vaan löydy toista, joka pystyisi samanlaiseen voimannäyttöön. Sen takia tämä on klassikko, ei se siitä mihinkään muutu. Enkä minä tätä häpeile sanoa.

Ai sekin vielä? Paitsi että paperi on kelvotonta, on sitten mustekin ja lähinnä pökertyy sitä lukiessa. Sikäli kun ehtii selata "visuaalista aneemiuttakaan". Mitähän kauheuksia siellä vielä onkaan kun saa kannen avattua?

Ei millään pahalla, mutta kyllähän ton näkee että jostain syystä trollaat ihan vaan huvikses, tiedä sitten miksi

Joo, ei ei ei. Tämä oli palautetta tiettyyn rajaan, mutta tilalle on jo astunut ns. negatiivinen mielikuvamarkkinointi. Kyllä minä sen haistan, on tässä tullut vuosien saatossa melkoiset määrät paskaa niskaan taholta jos toiselta, ja väliin annettukin. Kyllä sen tunnistaa aina kun näkee.

Palaute on ihan jees. Negatiivinenkin. Siitähän olimme jo yhtä mieltä että painojälki olisi voinut olla parempikin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi huono ts. kelvoton. Se vaan olisi voinut olla parempikin. Tämä on palautetta. Se on lisäksi totta, se olisi voinut olla parempikin.
Onhan noita hienoja kiiltopapereita, joihin olisi voinut upottaa 3D-kuvia (3D-lasit teipattuna kanteen), komea nahkakansi ja sata ensimmäistä sauli niinistön signeeraamina ja paavin kirjoittama esipuhe. Teksti tietenkin kultakohoista, ja joka sivussa vesileima. Siitä varmaan olis pitäny alkaa.
mutta toistetaan, se että jonkin olisi voinut tehdä paremmin, ei vielä tarkoita että huonoa olisi.

Sen sijaan kielteistä mielikuvamarkkinointia on antaa ymmärtää kuin se olisi vessapaperin luokkaa, Siis sitä jälkeä jollaista näki vuoden 1957 kirjoissa, jos ne oli painettu jossain hemmetin petroskoissa. Tiedäthän – karkeaa keltaista paperia ja sitä kun vähän ravisti, niin kirjaimetkin putoaa pois. Näin on saatu synnytettyä mielikuva kuin tähän kirjaan ei muuta voisi liittääkään kuin haisevuuden, likaisuuden, suoranaisen köyhäilyn a´la neuvostoliitto, jossa bonuksena musteessakin tuntuu uinuvan jonkin sortin syöpäriski. Enää puuttuu torakat, jotka asuu selkämyksen sisässä. Tälläinen mielikuva varmaan toimii hyvänä karkoittajana, kun sen pitää alitajunnallisena ahaa-elämyksenä.

mutta en minä missään nimessä tätä sabotaasia henk.koht. ota – ole huoleti. Joka kirjan ilmestyessä tuntuu olevan vakio, että arvostus tulee sitten jälkikäteen kunhan kaikki on saaneet sen ensin haukkua pataluhaksi. Se kuuluu tähän peliin, jostain syystä minun kohdallani kenties poikkeuksellisen paljon, mutta ei siitä kannata itsetuntoansa menettää.

Hyvillä tuotteilla on se valitettava ominaisuus, että se ei riitä. Tuskin kukaan on koskaan sanonut etteikö Nokian puhelimet olisi hyviä ja toimivia, mutta hyvä tuote on vaan yksi osa-alue kokonaisuudessa. Missään ei ole kirkossa kuulutettu, että hyvä kirjakaan löytäisi ostajakuntansa vaan sillä ehdolla, että se on hyvä. Itse asiassa, tässä maassa on useita hyviä ja lukemisen arvoisia kirjoja, jotka on menneet myyntipöytien ohi divari-osastoon, ilman että niistä on kukaan kuullutkaan. Se kohderyhmä löytää ne myöhemmin sitten kirjastoista, joskus vuosienkin päästä.

Näkyvyys ratkaisee. sekä mielikuva tuotteesta. Kun lööppi sanoo että ”lumiat revittiin käsistä” niin sehän tarkoittaa että munkin kannattaa sellainen hankkia, koska ei noi toiset ostajat voi väärässä olla. Massan mukana jne, olkoonkin että koko Lumiaa oikeasti olisi myyty vain 1 kappale.

Voi sen mielikuvan vääntää negatiiviseksikin, erityisesti kilpailijoiden taholta. tai muuten vaan – huvikseen. Tuli vaan mieleen että jos itse olisin sekoittamassa pasmoja, ja luomassa mielikuvaa ”likaisesta tuotteesta” jakaisin ajatuksen ainakin kolmeen eri viestiin; ”likainen painoasu” ”likainen muste” ja viimeisenä vaikka ”likaiset kuvat”. Olisi liian läpinäkyvää väsätä kaikki kerralla. Kolmessa, mahdollisesti useammassa viestissä, jotta kukaan ei huomaisi kokonaiskuvaa. Hämäyksen vuoksi laittasin vielä jotain positiivista sekaan ”kannet kuitenkin hyvät” jotta varsinaista mielikuvaa voisi syöttää asteittain ja hitaasti. Ongelmahan tässä että nuo sun kritiikkis on just samanlaisia kun itte tekisin vastaavassa tilanteessa. En väitä että teet, mutta jotenkin tässä on käsikirjoitetun tuntu.
mutta se siitä…

Loputonta itsekehuntaa harrastan koska se on kiellettyä. me olemme useat samaa tasapäisten sukupolvea. Toinen toistemme selkien takana piileskelevää porukkaa, joka ei mitään niin pelkää kuin voittamista, eli erottautumista omaksi yksilökseen. Harrastamme itsesensuuria kaiket päivät, yritämme olla kuin muutkin ja jos joku jotain koettaa, pudotamme hänet takaisin maan pinnalle. Nälvimme, vähättelemme, paheksumme kaikkea joka poikkeaa konsensuksesta, koska nämä meidän sukupolvet on sillain kasvatettu. Se on se kannustus, joka alkaa jo kotoa, jatkuu koulujen tasapäisyydessä ja työpaikkojen kollektiivisessa pakossa. ja tuottaahan se tulosta; keskinkertaisten mafian, jossa urheilija ei mitään niin pelkää kuin voittamista ja politiikko päätöksentekoa.
Tietoisena miten rivoa itsensä ylistäminen on keskinkertaisuuden keskellä, sitä on pakko tehdä. Erityisesti jos on aihetta, koska se vituttaa tyyppejä vieläkin enemmän.

Ei sillä, puhutaan välillä asiaakin. Nämä nuoremmat BB-sukupolvet on jo onneksi toista maata. Olen salaa joskus katsellut tuota Idols-kisaakin jossa tuomariston tehtävä on nolata, vähätellä ja arvostella nuoria tyttösiä jotka sitä kuuntelee kyyneleet silmissä. Kivahan se kommentoida että ”voisit hei laulu-uran sijasta kokeilla vaikka tota parturikoulua, kun sun kana-äänelläs ei koskaan laulajaa synny”.
Ongelma ei olekaan esiintyjän lahjattomuudessa, vaan tuomariston sukupolvessa. kaikki nuo jone nikulat on tota keskinkertaisten sukupolvea, eikä ne tunnista persoonallisuuksia, koska ne on aivopesty ajattelemaan keskinkertaisia latuja; bulkki-musaa jota tuottaa bulkki-tuottajat.
Mun mielestä siinäkin raadissa sais olla yksinomaan persoonallisia taiteilijoita, jotka tajuaa jotain. Mieleen tulee heti esim M.A.Numminen joka on vetänyt niin omalla tyylillään, kuin vaan mahdollista.

Liian kauan on munkin elämää mennyt hukkaan siinä, että en oo arvostanu itteeni, koska se olis sukupolven opetuksen vastaista. Nyt on sitten toinen ääni kellossa. Tajusin vaan että en oo varsinaisesti nero, vaan pääsen vaan pidemmälle kun oon hylänny keskinkertaisten mafian kaikki dogmit. Jo pelkästään se on kehumisen arvoista, loput tulee perässä.

Toinen meistä ei kenties käsitä, että on hetkiä ja tilanteita, jolloin tietynlaiset asiat kannattas varmaan säästää myöhemmäksi. Tässähän on käsillä hetki, jolloin huipentuu kymmenvuotisen tutkimustyön hedelmä, ja tätä on väsätty tammikuusta saakka hiellä, tuskalla ja vaivalla. Sitten kun on juhlistamisen hetki, ja sitä suu maireena kysyy palautetta, tapana ei yleensä ole vetää ensimmäiseksi juhlakalulta mattoa alta. Pitää omata sitä kuulua vieraskoreutta ja tajuta että tietyt jutut ei vaan kuulu juhlaviin hetkiin. Nyrkkisääntö on että juhlakalua ei pilkata, ja kaikkein vähiten yleisön edessä. Ihan vaan vinkiksi jos joskus ajaudut vastaaviin tilanteisiin.

En minäkään, jos menisin vaikkapa jonkun tutuntekemän indie-leffan ensi-iltaan, jota tämä on filmannut vuosikausia ja pannut siihen kaikki rahansakin, vuokrannut leffateatterit ja avannut shamppanjat, ja kysyisi palautetta suu messingillä. Pitäisikö siinä kohtaa todeta että näyttelijät oli pökkelöitä, tehoste naurettava ja lavasteet alkeellisia… ja tecnocolorin väritkin vielä päin seiniä Voi olla melko varmaa, että ohjaaja tuskin ihan tätä tarkoitti, kun palautetta kyseli.
Vai menisinkö jonkun häihin pitään puhetta jossa toteisin morsiamen vähän rupsahtaneen sitten viime näkemän.

Ei tässä ole mitään vainoharhailua. Kyllä sen tajuaa koska pelissä on ihan selvää loukkaamisen meininkiä. Se että sen koettaa sitten verhota sellaisten teemojen kuin ”rehellisyyden” tai ”leikinlaskun” piikkiin, ei yhtään vähennä sen todellisuutta. ja tiedät itsekin koko ajan loukkaavasi. Miten muuten kyselisit tuon moderoinnin perään, sehän on vähän sama kun häissä ”rehellisen puheensa” jälkeen kyselisi että eikö täällä oo järkkäreitä jotka heittäisi mut ulos?

Vituttaahan tää tottakai kun juhlatunnelma on mennyt pilalle ja pakko vetää riidan asteelle koska vaihtoehtona on näköjään ihan sylkykupiksi joutuminen. mutta jätetään tämä asia tähän. turha tätä kärjistää tän pidemmälle. sinä oot mielipitees sanonut ja se kestettäköön.

Valitettavasti vaan 30 egeä on mulle ihan liikaa

No salaisuutena kerrottakoon että Sinikiven maksaneet tilaajat ovat saaneet sitä vähän halvemmalla. voisit ehkä laittaa mulle YV:n niin katsotaan joustamisen mahdollisuutta. Huomenna tosin katoan taas viikonlopun ajaksi.

Sitten näihin susiin.
Se on selvää että susi tappaa ihmisen, mutta ne johtuvat yleensä susien ja ihmisten rinnakkaiselosta - kuten nyt se ruotsin eläintarhan tapaus. peto on aina peto.
sekin on totta, että hirvet oli tapettu sukupuuttoon mutta metsissä oli kyllä kaikkea muuta.

mitä tulee noihin raateluihin, niin voisi varmaan ajatella että kun joku on kuollut tienposkeen niin sitä on raadelleet kaikenmaailman ketut. kun joku ruumiin sitten löytää, ja näkee kaluamisen jäljet, arvelee tämä jonkun eläimen - suden - sen tappaneen vaikka oikea kuolinsyy olisi jotain muuta.

en parhaalla tahdollakaan usko että villisusi hyökkäisi ihmisen kimppuun. Sen sijaan uskon kyllä, että jos sudet ja koirat ovat lisääntyneet keskenään, syntyy koirasusia jotka ovat äärimmäisen vaarallisia jopa ihmisille. sellainen mahdollisuus täytyy aina pitää avoinna.

Lähteisiin uskon tutustuneeni niin hyvin kuin mahdollista. selvitin tämän asian kerran niin perusteellisesti kuin ikinä, kun tuli aiheesta keskustelua kurulaisten metsästäjien kanssa. arvaat varmaan mitenpäin asetelmat siinä keskustelussa olivat? tiedä sitten miten perusteellinen olen ollut.

ja näin loppuun että tämä on palautetta jollaista mieluusti ottaa, kerrankin sisällöstä.

MUOKS: Ihan unohtui noista 1800-luvun susista että oli tosiaan kesyjä susia. silloin kun turkista maksettiin rahaa, keksivät jotkut siepata pentueen ja pitää niitä maakuopassa kasvamassa. ruokkivat jollain jätteellä ja sadismilla. varmaan niitä pääsi karkuunkin, eikä epäilyä että rakastaisivat ihmissukua siitä eteenpäin.