× Tämä foorumi on omistettu salatieteelle ja muulle epäilyttävälle hermeettiselle menolle.

Ruumistiet

Lisää
29.04.2014 19:46 #22377 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Jääkaudella ei näitten lohkareitten kanssa ole mitään tekoa, sillä vastaavia kivijutskia on ympäri maapallon. Siellä ne on ihmisten tai maanjäristysten siirtämiä - meillä jääkauden.
mutta kyllä noi suurmegaliitit - sellaisiksi voi noita paritonnisia kiviä kai kutsua - on eksoottinen aihe, sillä niiden maantieteellinen alue ylittää kaiken mitä me tiedetään pronssi- ja rautakauden eri kulttuureista ja niitten rajoista. Melkein tekis mieli siirtää niitä sinne kauemmaksi menneisyyteen niihin vuosituhansiin jotka on historiassamme täysi aukko. Eli Siviilisaatio Yhden aikoihin, megaliittikulttuurin joka eli ja kukoisti ennen kuin indoeurooppalaiset sen tuhosi. Eli siis aikaan ennen vuotta 2500 - 3000 eaa.
Sen vois periaatteessa todistaakin sillä, jos niitten sijainnit tuntis. Yksistään rannansiirtymän perusteella ne vois ajallisesti haarukoida.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
01.05.2014 23:19 #22415 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Olipas hyvä että tällä palstalla on aikanaan ollut puhetta tosta Pappilan sikosuon seitakivestä. Huomasin vaan että kun nivottaa Pirkkalan Pirunkiven, Lempäälän Eevertinkiven ja tän sikosuon seitakivi-menhirin samaan jutskaan, syntyy tasainen kolmio.


Se mikä pisti silmään on toi viivan meneminen Messukylän kirkkojen välistä. Sehän on sama kohta johon tulee myös legendaarinen Messukylä-Hiittinen -linja. Vedin siitä viivan Eevertinkivelle ja yllätys yllätys - väliin jää se Finninmäen omituinen kalliospiraali kuin myös Hervannan (oletettu) Lekkerikivi. Tässä alkaa aistia jonkinlaisen symmetrisen systeemin ajalta ennen kuin kaupunki rakennettiin päälle.
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
02.05.2014 12:15 #22418 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Tätä voi näköjään tarkastella toisinkin, tavalla jolla itsensä Alfred Watkinsin saa haudan takaa höristään korviaan. Meillä on siis toi Messukylän kirkkojen välinen alue, jossa mitä ilmeisemmin on sijainnut jotain kultillista ennen kun roomalaiskatoliset pykäsi siihen omat paikkansa. Sitten on toi Finninmäki, todella outo rakennelma jota en käy edes arvailemaan. Sit toi vähemmän tunnettu Lekkerikivi ja viimeisenä Eevertinkivi.

Sitten tää toinen suora Aitolahden kirkko - jonka lähellä pappilan edustalla - on muistona yks kivikehä-kivi ja jota pitäs käydä kattoon. Sikosuon seita, Finninmäki ja viimeisenä - vaan ei vähäisenä - lempäälän pirunlinna.



Tässä se on sellainen kaiku kaukaa menneisyydestä. Olipa hyvä että keksin tän ennen kuin toi luento alkaa tossa muutaman tunnin päässä. Saa mansesterilaiset taas juttua koko rahan eestä
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
02.05.2014 18:26 #22419 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Luennoista on aina semmonen etu että kun aattelee ääneen yleisön eessä, keksii ittekkin kaikenlaista - ja suurilentoista. Tuli vaan mieleen että kun tuo Finninmäki leikkaa kahtakin eri linjaa niin jonkinlaisena keskuspaikkana sitä voi pitää. Sehän on siis outo kallionyppylä johon on tehty polku kun kierreruuvissa jossa ei tietenkään hyötykäytön tasolla ole minkäänsortin mieltä. Noi maasäteilymiehet on vaan puhuneet että kaikki maavirtaukset ei mene maanpintaa pitkin 2D -mallina vaan on myös ylöspäin nousevia spiraalimaisia virtauksia. Suoraan alhaalta ylös ja jotkin hurahtaneet opettaa onko se myötä- vai vastapäiväinen niin sitä kandee joko vaalia tai ottaa etäisyyttä. Eli minä kun oon minä, niin kalliota voisi pitää jonkinsortin maagisena sairaalana, jonka päällä maataan ja maavirtaus parantaa vaivasta. Toi linja kertoo arkeo-astronomisesti mikä päivä siellä kannattaa olla joko kuunnouseman tai auringonlaskun aikoihin.

Noo, minä nyt läpikäyn nää kaikki kun tulee oiva rako ja laitan kaikesta kuvaa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.05.2014 20:55 #22524 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Jatkan pohdintaa näistä isoista megaliiteista vaikkapa tässä ketjussa, kun tämä pirkkalan aihe kumminkin sivuaa sitä puolta. Tuossa YV;nä luolamies jo vinkkasikin että kannattaisi lukaista uudelleen tuo pakanallisia jumalanpalveluksia jossa puhutaan uhrikivistä ja pyhistä vuorista. Huomasin vaan siitä, että paljon on kansanperinteessä tarinaa noista pienistä alttarikivistä, eli näistä pöytäkivistä ja jossain määrin kuvailtu eriilaisia uhriaitauksia ym kätevää ja kätevänkokoista. Sen sijaan isoista megaliiteista, jotka on ihmisten tekosia nekin, ei ole minkäänlaista kansanperinnettä olemassa. eli tämä niinku tukisi hataraa ajatustani että nää siirtolohkareen kokoiset megaliitit olis niin vanhoja, joko kivi- tai pronssikaudelta, ettei niistä ole säästynyt perimätietoa kun taas pienet kivijutskat on rautakauden / keskiajan tiimoilta ja niiden funktiot tunnetaan ihan eri mitoissa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
23.06.2014 14:51 - 23.06.2014 15:06 #23014 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Ruumistiet
Juhannuksen aikana tuli ajettua Munakasta Könnille ja Ilmajoelle menevää tietä ja hoksasin Ujaisten kylässä Könnin ja Munakan puolivälissä sivutien jonka viitassa oli "Pahanperäntie" ja joka vie "Pahaperälle" . Jotain olen siitä kuullut hämärästi mainittavan, mutta kun en muista mitä...

Pahaperältä on Orispergin lähellä olevaan Pahakorpeen 14,5 km ja josta on ollut talvella juttua täällä:

keskustelu.suomi24.fi/node/10712772

Kurikassa Koirivuoren vieressä on Paharämäkkä (rämäkkä=kivinen vaikeakulkuinen maasto) ja Pahakorvesta on lähes suorakulma sinne ja matkaa n.24,5km takaisin Pahaperälle on 27,6 km eli yhteensä 66,9 km.



Pahaperän ja Pahakorven välillä on Vittinki ja Hopeavuori, josta Könninmestarit kerrotaan kaivaneen harvinaista metallia, jota ei tänäpäivänäkään olisi pystytty tunnistamaan mitä se on ollut. Kellokoneistojen laakereihin sitä on käytetty ja kestäväksi todettu...

Pahankorven ja Paharämäkän välinen linja sivuaa Hiivanaisen kiveä, tarkalleen se menee kohdalle Hiivanaisenluoman ja Nenättömänluomaan yhtyessä toisiinsa.

Paharämäkän ja Pahaperän linja leikkaa Kaatajanvuoren ja ei ole ihme, että vuori kaataa sateet. Kun toisella puolen vettä tulee kaatamalla, toisella puolen on rutikuivaa. Lisäksi linja menee edelleen Mansikkavuorelle, kahden tuulimyllyn vierestä jotka näkyy komiasti kauas horisonttiin. Mutta se on kummallista, että niiden käyttöönotto on takunnut koko ajan...
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 23.06.2014 15:06 Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
26.06.2014 13:39 #23045 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Kyllä, pakkohan se on pitää itteensä kunnossa ja väliin hengästyttää itteensä. Aattelinkin tossa tehdä pitkän kävelyretken ja tepastelin tonne Raholan Tapparamäelle, kun ei sitä aiemmin ole tullutkaan tsekattua. Yökävelynä tottakai, ja jostain syystä paikalla piti olla 24.6 klo 03.00 josko sais ns. fiboja, sillä tätähän tää pakanaporukkakin harrastaa. Siinä se juhannusyö sitten menikin. Paluumatkalla – pispalanmäellä – iskikin sitten massiivinen päänsärky joka jatkui seuraavanakin päivänä, joten meni sairastellessa. Tai vaihtu jonkinlaiseen viiltävään närästykseen, kun olis kaikki mehut ja immuniteetit poissa.

Tota päänsärkyä oon ennenkin ihmetelly. Se tulee rasituksesta, sanotaan siitä vaikka että sokerit putoo, suolot katoo kehosta tai tulee nestevaje tai maitohapot lähtee kehossa liikkeelle aiheuttaen kuumemaisia oloja. Rasittumisen ikävä seuralainen. Toisaalta – ei tässä ihan rahjuksia olla. paljon liikun (olosuhteisiin nähden) ja teen kaikkea fyysistä, joten suinkaan aina tätä ei ole odotettavissa. Kun nyt aloin miettiin niin tää tais olla neljäs kerta. Eka kerta oli siellä meitin ekskursiolla nousiaisissa, josta mainitsin tän kirjoituksen loppukaneetissakin.
www.sinikivi.com/sinikiven-paakirjoitukset/109-hermeetikkolaisten-kevaetretki
Toinen kerta oli kun pidettiin vastaava retki Salossa ja Rikalan linnamäelle kapuamisen jälkeen iski massiivisen viiltävä päänsärky, ja joka tupakki oli kun pää olis haljennu. Ja kun umpiluinen juntti olen, sitähän piti sitkeesti kiskoa. Kolmas kerta oli jossain hämeen linnavuorilla, jonne piti edetä pöpelikköjen ja risuista koostuvien hakkuuaukeitten läpi. Ja nyt siis Tapparamäki, vaikka se sellainen nyppylä vaan onkin, jota ei voi pitää kun kohoumana.

Yhdistävä tekijä tuntuis olevan, että nää pääkivut tulee aina muinaismatkailun yhteydessä, kaikenlaisten kumpujen, kohoumien ja mäkien yhteydessä. Jotenkin ne paikat vaan vihaa mua. Noin geomantiselta kantilta ne jotenkin imee ihmisestä energiat ja on sillä saralla oikeen pölynimureita, jos niitä lähestyy väärällä hetkellä vääränä vuodenaikana. Kehon sähkökemialliset hiukkaset vaan katoilee kiviin mäkien päällä, ja jälkikäteen hyvä kun jaksaa jalkaansa nostaa.
Tuli vaan mieleen kun se varpumies selitti, että hän ei voi nojailla tammiin, kun olo menee huteraksi ja heikoksi ja suorastaan nääntyy kun yrittää eteenpäin. Tammi on vanha pyhä puu, aivan kuten nämä kohoumat ja mäetkin on pyhiä paikkoja, mutta jotain syvästi negatiivista niissä on, kun niihin eksyy väärään aikaan. Ehkä tossa maaperässä virtaa energialinjat jotenkin pulssimaisesti, jotka vuoroon antaa ja vuoroon ottaa. Toisella hetkellä sylkee ylimääräistä energiaa ja toisessa imee sitä posket lommolla.

Tää jää mielenkiintoiseksi pohdittavaksi, mutta opinpa varomaan näitä paikkoja ja selittää senkin miksi olen ollut tässä kateissa, eli sairasvuoteella kiskomassa aspiriinia turpaan ja yrittäny itteeni vahvistaa roskaruoalla. Selvästi näissä paikoissa on vielä maaperän virtaa jäljellä, mutta ei tietenkään aivan halutunlaista.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
13.08.2014 21:35 #23497 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Tuli taas topattua velhonkannonmaalle, ja kuvaa ei valitettavasti ole antaa, kun jäi käpälä kotiin. Sehän on se sorakuoppa jossa on joku vanha pumppukaivokin. Kiipesin sinne avokalliolle, ja suuri yllätys oli, että melkeen heti pisti silmään kivenmurikoista tehty kasa, joka näytti pintapuolisesti metsälappalaisten haudalta. Kasasta lähti kolme tai neljä peräkkäistä silmäkiveä suoraan etelään ja kiviä kattellessani olin sitä mieltä, että kivirivejä vois olla paikalla enemmänkin. Tosin soranottopaikkana se on pahoin tuhoutunut.

Legendan mukaanhan täällä olis se velho mestattu. Jos toi olikin sen velhon viimeinen leposija? Sen sais selville jos omistais muinaisia herätysloitsuja ja itsesuojelun nimissä pitäis joku saada kaveriks vetään marihuanaa. leffoissakin aina se pilvee polttava kaveri kuolee ekana :dry: … ehtis itte sillä välin autolle ja pakoon kun kiukkuinen velho kuristaa hipistä ilmat pihalle.

no joo, ollaas vakavia. Noin geomantiselta kantilta paikkaa parempaa ei olekaan. Koko avokallio tuntui olevan yksi iso rautaklöntti jossa kivet oli niin hapettuneita että oli jo ihan sinisiä ja varisi sormien välissä. Noin maasähköiseltä kannalta paikassa on varmasti melkoiset fibat enkä ihmettele että lähikukkuloissakin on nähty aavemaisia valoja.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
27.08.2014 21:23 - 27.08.2014 21:45 #23645 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Ruumistiet
Käytiin kaverin työnä viimme lauantaina Ylistarossa ja sieltä lähdettäessä poikettiin Tervajoella kääntymässä ja takaisin päin piti palata, kun Tolkin kohdassa oli metsää kaadettu ja isoja rekka-auton kokoisia murikoita paljastui sen kätköistä. Mikä lie paikka, tierä vaikka Isonkyrön vanhankirkon kivet olisi sieltä kannettu... Siinä päähän pälkähti että ajetaanpa Orisbergin kautta kotia ja Pahankorven ohittavaa tietä pitkin Vaasa-Tampere tielle. Napualla piti vielä pirättää ennen Orismalaa, pellolla olevat kivet on kehän kaltaisesti ja keskellä karttaa olevaa aukkoa, josta säteittäisesti lähtee aurinkoviljelyn palstat. Siitä vielä palan matkaa Orismalan tielle ja pieni pätkä niin tulee viitta Levänluhdan vesihaudalle. Väen vastustaessa sinne menoa, lisää kaasua ja rautatien yli matka jatkui Orisbergiä kohti. Maantie on asfaltoitu jokunen vuosi sitten ja oli tosi hyvässä kunnossa aina Orisbergin kartanon portille saakka. Päällystetty tie loppui Huissilta - Laihialle menevän hietatien risteyksessä. Huvitti kun riteyksessä oli pienehkö mäki ja mäessä ukko, joka veivasi sitä ylös viimeisillä voimillaan, ei vain antanut periksi että olisi hypännyt rullien päältä pois. Lesta päin persettä ketjun kiertäessä kappaa, polki selkä kyyryssä eteenpäin nojaten ja pääsi kuin pääsi huipulle.


Orisbergin kartanon pihalle ajo on kielletty, vanhat Valloniseppien punaiseksi maalatut asunnot ja työpajat ym. reunustaa aluetta ja paikka on omalla tavallaan eksoottinen keidas keinojärvineen. Kyläkaupan näyteikkunaan oli kasattu hengellistä tavaraa kaupan ja kappelin viereen oli pystytetty saarnateltta. Alue on varattu ainoastaan uskonnolliseen toimintaan ja ilmeisesti "hihhuleilla" oli veisuut menossa siellä. Autoja oli alue täynnä ja ihmisiä kovasti liikkeellä. Leirintäalueen kahvituvan kohdalla tie kääntyy Jokiperää kohden ja 2 - 3 km alkumatkalla tie kiemurtelee kuin käärme, sen välissä on sähkölinja jonka ali tie mutkittelee puolelta toiselle.


Vastaan veivaa muori rullat puos silimät pyöreinä, sarvissa on marjasanko. Katson peilistä kun muori tekee täyskäännöksen ja alkaa veivaamaan takaisin tulosuuntaansa. Tuli mieleen mahtoiko olla asiaa, senverran vinhaa vauhtia perään ampaisi... Muori katosi mutkan taakse ja parin mutkan jälkeen pälkähti että tämän matkan voiskin ottaa videolle. Pysäytin auton tienposkeen ja laitoin kännykän kameran päälle ja sanoin emännälle että kuvaa. Samalla katsoin vielä, joko muori näkyisi perässä, sen verran faarttia tuo perään ampaisi:


Viimeksi muokattu: 27.08.2014 21:45 Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
28.08.2014 09:11 #23647 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Kulttuuriteko. Oon tehny sinne ittekin lähtöä koko kesän mutta tulos on jääny laihaksi. Kaipa se on siinä että heti kun pitäis lähtee muuten kun yksin, niin yhteistä aikaa joutuu souvaan niin pitkään, että kiinnostus lakkaa kun lehmänhäntä. ja sit kun sais päivän kasaan, niin satais. mutta jos olenkin petturi niin hyvä että ees sinä oot ottanu alustavaa kuvaa. en panis pahaksi vaikka joskus innostuisit meneen syvemmälle mettään ja kuvaan siellä löytyylö mitään erikoista. ainakin siellä on yksi muinaishauta pahakorven pohjoispuolella joka ainakin olis varmuudella kuvauksellinen paikka. Onkohan siellä niitä outoja kasveja jotka saattas olla lähellä metsäpuroa.
muista kumminkin tehdä testamentti etukäteen ja ota mukaan se pilveä polttava tyyppi - joka tunnetusti kuolee ekana - niin saat etukäteisvaroituksen että nyt menee metsäkauhumeiningiksi. :huh:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
29.08.2014 13:44 - 29.08.2014 13:49 #23664 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Ruumistiet
Pitänee katsoa jos sais iilin lähteä syksyn aikana lähemmin vilkaisemaan, kaukana se ei ole. Noita pilvenveikkoja en pahemmin tunne, tiedän kyllä jokusen ja näitä happaman käyttäjiä useamman, mutta taitaa paras kaveri olla "nalle puh" varsinkin jos karhuja paikalle eksyy. Sikäli erikoista että Poutunmäen jälkeisellä suoralla emäntä alkoi katselemaan maisemaa kuin hautuumaan puistokäytävänä, vaikka ei ole ikuna ennen juurikaan ruumisteistä kuullut...

Eilen käväistiin Rajalammella ongella ja makkarakin piti nuotiolla paistaa, se kun on parhainta niin. Laiturin nokalta häjypoika veti monta ongellista ahvenia, ei tarvinnut kuin kastaa mato-ongen veteen kun kala jäi koukkuun. Kakarana ite olen viimeksi onkinut ja rökkäitä ongesta irrottanut, jännä kun nämä vetää kosketuksesta selkäpiikit pystyyn ellei ehdi koko kämmentä ympärille kietaista. Takaisin palatessa autojen työnä oli lenkkeilijä, siinä pisti korvaan kun "valohannu" toimitti isästään kun tämä kiersi "Valtion mittarien" kanssa lammen ympäristössä. Kertoi jo 1960 luvulla löytyneen kultaa ja uraaniakin alueella tiedetään olevan. Siinä ei ollut uutta mutta lammen pintaan tulee toisinaan öljymäistä töhnää ja vanha isäntä vanhana ameriikan kävijänä oli satavarma että siellä on öljytaskuja... Se muuten hyvinkin selittää pierumaisen hajun kun tulimme lammelle, metaanilla ja siinä olevilla rikkivedyillä kun on se oma ominaistuoksunsa.
Viimeksi muokattu: 29.08.2014 13:49 Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
05.09.2014 20:33 #23784 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Jeh. ja sitä vähän kevyempää jutustelua otsakkeella:

HUVIRETKI MESTAUSPAIKALLE

Tän pitäs kai olla se aito ja alkuperäinen tuomipuu josta yhden legendan mukaan velhonkanto on saanu nimensä. se kuulemma oli kanto jonka päällä joku - velhoksi tituleerattu - takametsän ns. syrjäytynyt mestattiin lehmävarkaudesta tai jotain. tarina ei tiedä onko tää tapahtunu 1600 vai 1800 -luvulla. yhtä kaikki, heti mestauksen jälkeen kannosta nousi verso josta tuli uusi puu. sit kun sekin kaadettiin niin aina vaan uutta puskee. mystistä

Vähän siinä ennen Häijäätä on toi Rienilä joka nyt ei varsinaisesti kuulu tähän ruumistiehen, mutta sen varrella siinä sillan kupeessa rinteessä on sit Teilikivi. Kuten nimi ilmaisee, se on vanha teloituspaikka. tiettävästi siinä on pidetty ainakin neljät mestaukset ja kuka tietää kuinka paljon on raajoja ja korvia lyöty irti. Yhdenlaista synkkää kansanperinnettä se tämäkin
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
06.09.2014 12:15 - 06.09.2014 12:17 #23789 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Ruumistiet
Sitä oli olemassa sellainen "teilipyörä", sellainen kärrynpyörä jonka aksila oli maahan upotettu pystyyn. Teilattava sidottiin pyörään ja pätkiminen aloitettiin jäsen kerrallaan. Siihen se sitten jätettiin varoitukseksi muille roikkumaan.



Nykyisinkin näkee yksinäisiä ja hieman erikoisen muotoisia mäntyjä pellon kulmilla ja joen töyräillä. Näitä on käytetty hirttopuuna. Kotitaloni lähettyvillä luoman töyräällä oli yksi tälläinen mestauspaikka ollut. En itse tiennyt sitä ennenkuin sukututkimusta harrastava kaverini siitä mainitsi. Muistan puun ja sen paikan mutta en sitä, onko se vielä luomantöyräällä.

Laitilanloukolla on yksinäinen mänty, joka saattaisi olla sellainen sellainen kaulakiikkuu:





Varsinkin kun sen vieressä, Jurvan maantien toisella puolella on luuneva...





Luunevan nimi on hieman askarruttanut, mistä lie moisen nimen saanut... Onko sieltä joskus löytynyt eläimen tai ihmisen luita. Mitään perimätietoa en ole ainakaan vielä kuullut erikoisesta nimestään. Mänty sijaitsee Isonkyrön vanhastakirkosta mitaten 32,3 km etäisyydellä.


kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=M%C3%A4nt...67&y=6962361&mode=rasta&x=259822&lang=fi


Luunevan metsäreunasta n. 50 - 100 metrin päässä on Hiivanaisenkiven heksagrammin "rukoushuoneen" sakarakivi.


Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 06.09.2014 12:17 Antero. Syy: kuvalinkki

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
28.06.2015 21:00 #27534 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa Ruumistiet
Joo, tullessani Turun keskiaikapäiviltä rupesin ajeleen kaikkia pikkuteitä ja kuinka ollakaan, että jossain Äetsän kohdalla tuli tällänen kyltti vastaan. Pakkohan sitä oli käydä kattomassa ja oli kunnon piiskauspaalukin vielä pantu pystyyn. Tää jos mikä on piristävää, joskin valitettavan katoavaa kansanperinnettä



No joo, hyvä että tuli käytyä sillä yhdestä kansanperinteen kirjasta luin että olis olemassa käräjäympyrämäinen paikka jossain ruoskamäellä joka kuulemma sijaitsee kiikan ja kiikoisen rajalla. No tää ruoskamäenkukkula - vai mikä tän nimi olikaan - ei oo lähelläkään kiikoista mutta se alkuperäinen paikka lienee kadonnut uusnimistön alle, tai sit joku mummeli muistaa väärin tai jotain.
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.270 sekuntia