Jaakko Häkkinen on kielitieteen puolella lähinnä mongoloidiloinen, jonka elämäntarkoitus näyttää olevan nssituttaa jurttaryssäläisiä N1c tieteeksi kutsumansa hourimisen ja pseudosanojen avulla Suomen esihistoriaan. Ajatuksena näillä on, että heidän kulttuuria luomaan kykenemättömät likaiset ja tyhmät N1c ja I- esi-isänsä olisivat olleet suomalaisia, ja saivat vain kehittyneiltä indo- germaaneilta ja - arjalaisilta sanoja sekä muita vaikutteita.
Totuus on se, että protogermaanit olivat arjalaisia kermoja ja alkuperäisiä suomalaisia sekä itämerensuomalaisia. Muut ovat näiden identiteetillä kutevaa, rypevää ja loisivaa jätettä.
Tässä eräs esimerkki erään toisen "kielitieteilijän" , Kaisa Häkkisen hourailusta:
Häkkisen mukaan sanojen ikää arvioitaessa keskeinen
kriteeri on levikki. Äänne- ja muotorakenteita koskevia kriteerejä taas tarvitaan,
kun ratkaistaan, mitkä sanat ovat yhteistä
alkuperää (s. 7). Näihin väitteisiin liittynevät myös toteamukset, joiden mukaan sanojen farao, granaatti ja strutsi esiintyminen
vanhassa kirjakielessä osoittaa sanojen iän
sitovan päättelemisen olevan mahdotonta
114
äänneasun perusteella (s. 9)
file:///C:/Users/OMISTAJA/Downloads/40466-Artikkelin%20teksti-27974-1-10-20140204.pdf
Muun muassa Katha Sarit Sagarassa esiintyy usein sana
para tarkoittaen päällikköä. Kuna ja sah -sanoja käytetään suomalaisten kuningasta kuvaavina. On aivan yleisesti tiedossa, että indoeurooppalaistumisprosessissa tai IE- kielissä p> f, jolloin parasta tuli farao. Sah ja kun olivat Egyptin vanhan valtakunnan aikaisia kuningas- sanoja. Sah esiintyy myös arjalaisten suomalaisten sahti- sanassa ja Katha Sarit Sagarassa..
Suomalaisuudella rypevät metsäläiset, olivat sitten Ruotsista tai Siperiasta nussitettuja, ja jotka kutsuvat hourailujaan tieteeksi, eivät saa tästäkään sanasta tolkkua. Ei ihme, että nykyinen yhteiskunta on kuin apinatarha muutenkin. Ongelma on, kun kyseiset apinanpoikimat eivät kykene käsittämään sitä, ettei heillä ole yhtikäs mitään tekemistä suomen kielen historian, todellisen alkuperäisen suomalaisen kulttuurin ja finno- arjalaisten kanssa.
Toinen esimerkki on Nikkilä- paikat. Nikkilä mainitaan myös Katha- Sarit Sagarassa. Kartasta näkyy, että ne muodostavat linjat rannikolta sisämaahan päin. Siinä hahmottuu kolme- neljä pidempää linjaa tai "janaa", kuten tekstistäkin ilmenee. Nikkeli on nikkilästä ja on aiemmin tarkoittanut melko varmasti jotain metalliin liittyvää. Mutta koska Suomessa rypevät kehitysmaalaistasoiset hourailijat haluavat nähdä itsensä suomalaisina, nikkelikin on tietysti lainasana, koska apinanpoikimilla metsäläisillä ja jurttaruyssänjyystöillä "suomalaisilla" ei ollut kykyä luoda itse kulttuuria. Ei sitä kyllä ole nytkään sen enempää. Kuvassa näkyy kuitenkin ARJALAISTEN R1a- SUOMALAISTEN Nikkilä-paikat.
Katha Sarit Sagarasta: kirja 18, luku 5
iti naravā hanad attaḥ svakat hāmākhyāya munijanaṃ nikhilam
go 'pāla kaṃ ca mātulama harṣayat ka śya pāś rame tasmin | 246
Selkokielellä
Itäi naaraväe hanat Aittaan/ Attan/Oittaan sovakat hämähyäkkiä muonijanam(me). Nikkilän
Kopalan/ Kuoppalan/ Kopalakan ka Matula- maa harasaijat käy siä pääs raamei, täs min. | 246
"tasmin" voi olla myös "täsmin", mikä tarkoitti 60, sumerien seksagesimaalisen systeemin lukua. Edelleen on käytössä 60- pohjainen minuuttisysteemi ym.
Kara ja hara esiintyvät usein noissa teksteissä ja mm. Harald Kaunotukan nimi on yksinkertaisesti Haralt (Kautukka). Toinen on kaita, tekstissä kata, mikä lainattiin ruotsiin "gata".
Mongoloidit ja muut vajaamieliset "suomalaiset" selittävät senkin tietysti ruotsista tulleena lainana, koska heidän jurttaryssäläisillä ja metsäläisillä esi-isillään ei ollut kaitoja, saati katuja.
On aivan mahdotonta elää samassa "yhteiskunnassa" alikehittyneen paskasakin kanssa, joka vielä rypee kehittyneemmän kansan identiteetillä pitäen jurttaryssälää tai muita metsäläisiä eli siis omia haisevia esi-isiään Suomen historian tasorajana.