venäjän-ukrainan sota

Se ei ole sillä tavalla yksiselitteistä sillä tässä kohtaa rauhansopimuksen tekeminen, kun hyökkäys on pysäytetty kaikkialla, voisi hyvinkin johtaa Zelenskyn syrjäyttämiseen. Vallan ottaisi joku OikeaSektori tai muu sotapuolue.
Lisäksi täytyy muistaa että Biden on rahoittanut ja aseistanut Ukrainaa ja pyytänyt eurooppalaisiakin kaapimaan asekaappiensa perukoilta mitä löytyy. On päävastuussa talouspakotteista ja kiertänyt pitkin Kiinaa eristämässä Venäjää liittolaisistaan. Yhtä lailla tämä on Bidenin kuin Zelenskyn sota ja pakkohan Zelenskyn on huomioida sekin mitä amerikkalaiset haluaa ja mikä on Bidenin intressi.

Sodan lopputulos on sillä tavalla selvä että jos toinen vain puolustaa ja toinen hyökkää, niin maali tulee ennemmin tai myöhemmin. Tapaus on aikas samantapainen Talvisodan kanssa. Sekin alkuunsa kahden viikon paraatimarssi helsinkiin josta tulikin pakkasenpurema rajasota. Kunnes tammikuu oli hiljaista aikaa kun Neuvostoliitto ryhmitti miljoonaa miestä kannakselle. Jotain samantapaista voi oottaa varmaan nytkin. Logistiikkaa parannellaan, kevättä odotellaan jotta maasto kantaa ja joukkoja koulutetaan selustassa. Sitten rytisee. Ukraina ajetaan siihen pisteeseen että rauhansopimuksen allekirjoittaminen on huonoista vaihtoehdoista enää se vähiten huonoin ja ukrainan nykyhallinto kestää kansansa edessä sen allekirjoittamisen eikä joudu vallankaappauksen uhriksi.

Jos taas Putin perääntyisi kuten monet toivoo, vetäytyisi rajan toiselle puolen niin kerrottakoon että historiasta ei sellaista tunneta. Epäonnisia hyökkäyksiä tuhansia mutta ei sellaista että hyökkääjä perääntyisi. Ei mikään hallinto, ei edes Putin, kestäisi sellaisen ilmaisen voiton lahjoittamista viholliselle enkä tiedä onko sellaista ikinä tapahtunut?

Jos näin kuitenkin kävisi Ukrainassa elettäisiin voitonhurmassa, suunniteltaisiin omaa ydinasetta, haettaisiin natojäsenyyttä, syrjittäisiin venäläisvähemmistöjä ja ennen kaikkea epäsuosittu itä-ukrainan sota vietäisiin päätökseensä varsin hurmahenkisissä tunnelmissa. Tuotaisiin joukkoja Krimin edustalle valmiina valtaamaan se takaisin ja vaalit voittaisi aina joku äärikansallisten puolue joka uhoaisi kuolemaa venäläisille. Tapahtuisi siis se Putinin suoranainen painajainen jota hän yritti torjua tällä ennaltaehkäisevällä hyökkäyksellä jotta moinen kehityskulku ei toteudu. Silloin Venäjän olisi pakko hyökätä uudelleen ellei sitten halua iänkainen sietää ukrainan kokoista itselleen vihamielistä valtiota naapurissaan. Silloin tästä tuli sota joka johti toiseen sotaan.

Paljon pitää siis vielä tapahtua että rauha aikaansaadaan. Ja edelleen se ainoa tapa on Ukrainan jääminen alakynteen

Älä nyt hyvää keskustelua kesken jätä kun täältä voi jotain oppiakin.
Myönnän kyllä että liikun aavistuksen futuurissa pohtien millainen tilanne muodostuu tai saattaa muodostua. Se on vähän kun keskustelis shakista kaksi siirtoa eteenpäin vaikka itse lauta ei osoita merkkiäkään sellaisesta kehityskulusta koska ne siirrot on vielä tekemättä. No okei, on se vähän sellaista mitä sanotaan yliajatteluksi.

Saksa vs neuvostoliitto on huono esimerkki. Kun natsi-Saksa pysähtyi Moskovan edustalle jouluna 1941 eivät he suinkaan lähteneet marssimaan takaisin mistä olivat tulleetkin. Heidät ajettiin pois syksyllä 1944 ja häviäminen on eri juttu kuin luovuttaminen. Ei hävityn taistelun vuoksi sotaa kesken jätetä.

Ei Ukraina voi nyt luovuttaa. Se olisi ennenkuulumatonta antaa venäläisille kaikki mitä pyytävät juuri kun on saanut liudan torjuntavoittoja. Sellaista temppua pidettäisiin päättäväisten ukrainalaisten keskuudessa silkkana selkäänpuukotuksena ja sitähän se tavallaan onkin. Vallankaappaus siitä seuraisi. Eivätkä venäläiset sellaista odotakaan, he tietävät että ensin on saatava hyökkäysaloite takaisin omiin käsiin ja rintamat liikkumaan eteenpäin. Historia opettaa että rauhansopimukset allekirjoitetaan pakon edessä.

Se on sillä tavalla ironista että tosiasiat voi tunnustaa vasta sitten kun on kunnolla alakynnessä. Tokihan se päivä väistämättä tulee.
Mariupol on sillä tavalla poikkeus että vastoin yleistä luuloa sinne rynnäköi venäläisten sijasta separatistit. Kaupunkia puolustaa Aidar ja Azov eli nämä kaksi natsipataljoonaa jotka on sotineet itä-ukrainassa kaiken aikaa tietämättä tai piittaamatta mitään mistään Geneven säännöstöistä. Sanomattakin selvää että separatisteilla on aikas paljon hampaankolossa heitä vastaan ja tuskin ottavat heistä vankeja kuin poikkeustapuksissa. Silloinkin odottaa joko kuolemantuomio tai parhaimmillaankin elinkautinen. Tästä syystä, kun mitään menetettävää ei ole, nämä pataljoonat ovat päättäneet taistella viimeiseen ammukseen vaikka kaupunki ympärillä sortuukin ja piiritysrengas supistuu kaiken aikaa

Azovin sotalippu on sellaisenaan kopio SS-divisioona Das Reichin vastaavasta.Siitä voit vetää johtopäätöksiä. Das Reich soti Ukrainassa vielä keväällä 1944 ja ironisesti rintamalinja kulki silloin tismalleen samasta kohtaa kuin ukrainan ja itä-ukrainankin raja nykyisin. Vähän kuin siinä kohtaa maaperää olisi jokin kirous?

Noo, Azovin tarinahan loppuu tähän. Ovat niin saarrettuina ettei heitä mikään voi enää pelastaa. Aikanaanhan tälle natsipataljoonalle luvattiin kullekin 10-20 venäläisorjaa jahka voitonpäivä koettaa mutta eivät taida saada kun multaa suun päälle.
Aika vaikea kuvitella että separatistit viitsisivät heitä elävinä ottaa mutta jos sen tekisivät, ei heille olisi varattuna kuin hirsipuu Luhanskissa.