venäjän-ukrainan sota

Oikeastaan Ukraina hävisi taistelun itä-ukrainan pussista jo viikko sitten ja silloin sillä oli vielä valittavanaan, haluaako se menettää tämän maakaistaleen pelkästään vai yhdessä armeijansa kanssa. Tuntemattomasta syystä se halusi menettää kenttäarmeijansa ja työntää vielä ulkomailta saapuneet aseetkin samaan kurimukseen jossa ne kulutetaan ilman mainittavia menestyksiä.

Nythän kansanväliset asiantuntijat, yleensä amerikasta, tapaavat olla sitä mieltä että ukrainan on viimeistään kahden viikon päästä luovuttava alueesta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei puolustajia enää ole. Tappiot Ukrainalla ovat pataljoonan luokkaa per päivä ja siitä voi äkkiseltään laskea koska kaikki on lorun loppu. Ja kun kenttä-armeija on haaskattu eikä ketään enää ole puolustamassa, jää nähtäväksi miten nopeasti venäläiset lähtevät etenemään.

Ukraina ilmoittaa itä-ukrainan rintamalla päiväkohtaisina tappiolukuina 100 kaatunutta ja 500 haavoittunutta. Eli suomeksi sanottuna yhden pataljoonallisen tai jos se halutaan toisin ilmaista - kolmisen komppaniaa. Toki niitä palaileekin riveihn sotasairaalan kautta, osa pitkän kaavan mukaan jahka ensin saa toimivan jalka- tai käsiproteesin. Yksi termobaarinen painepommi tuhoaa kerralla yhden komppanian riippumatta miten urheita ovat tai miten hyvin aseistettuja.
Tämä tarkoittaa että Ukraina menettää rykmentin keskimäärin joka kolmas päivä eli divisioonan aina 9-10 päivän välein - riippuen tietenkin divisioonan koosta onko se 15 000 vai 20 000 miestä.

Näissä oloissa on oikeastaan järjetöntä pysytellä väkisin itä-ukrainan pussissa koska ne on siellä kun kalat tynnyrissä ja laskien tappiolukujen mukaan sata päivää ja Ukrainalla ei ole yhtään miestä puolustamaan yhtään mitään. Ei se varmaan sinne asti mene, kahden viikon sisään tilanne muuttuu kertakaikkisesti kestämättömäksi.
Tilannettahan pahentaa sekin että kun rintamalinja on 1000km pitkä, ei kukaan ole edes miettinyt operatiivisten reservien perustamista eli vastahyökkäyksiä, jos niitä on, ne on hyvin pieniä ja paikallisia. Ei näytä kovinkaan hyvältä nykytilanne

Karttakuviin kannattaa suhtautua sillä tavalla varauksella että kukaan ei tiedä missä rintamalinjat milloinkin kulkevat ja ne ovat aina pelkkiä arvioita. On selvää että kun venäläiset ovat liikkeellä 22- kertaisella alivoimalla, he pyrkivät johonkin muuhun kuin väkevään offensiiviin. Tässä tapauksessa vastapuolen veren valuttamiseen kuiviin. Sellaista taktiikkaa kannattaa tarkastella edesmenneen Verdunin avulla. Sehän oli aikanaan ranskalaisten muodostama uloke jota saksalaiset moukaroivat tykistöllä kellot ympäri. Tutun näköinen uloke? Itä-ukrainassa on nyt niin identtinen uloke ja identtinen tykistötaktiikka ettei epäilystäkään samasta mallista.
Wikipedia tiivistää Verdunin näihin sanoihin: taistelut jatkuivat alle kymmenen neliökilometrin alueella taukoamatta 10 kuukautta ja niiden seurauksena noin 700 000 sotilasta kaatui ja 495 000 haavoittui. Keskimäärin taistelussa sai surmansa liki 2 300 miestä päivässä  Taistelua sanotaan myös sotahistorian suurimmaksi tykistötaisteluksi.

Tästä voimme oppia että tykistönjyly tulee jatkumaan samanlaisena seuraavat kuukaudet tse rintamalinjan juurikaan liikkumatta. Poislukien pientä liikettä joka syntyy kun vastapuolelle on hakattu tyhjiö jossa ei ole enää mitään elollista. Homman mielekkyyden perään voi toki kysellä enkä ole täällä länsipuolella ainoa joka on pudistellut päätään Teräsmiehen strategialle. Joukkojensa uhraaminen vailla mitään vastinetta tai hyötyä ei ole kuin sitä mitä ranskalaiskenraalit tekivät 1916 eli syöttivät vain uusia nuorukaisia suoraan lihamyllyyn. Teräsmiehen olisi kannattanut päästää venäläiset suosiolla etenemään ja odottaa kun näiden huoltoyhteydet venyvät liiaksi jolloin olisi ollut oiva aika iskeä isolla vastahyökkäyksellä venäläiset lähtöruutuun. Se toimi Kiovassa ja on nähtävissä että venäläisillä todellakin on ongelmia huoltonsa kanssa. Esikuntakoulutuksen sijasta näyttelijäkoulutuksen saanut maallikko -teräsmies ei varmaan katsonut voivansa ottaa riskiä strategiassa, joten on päädytty lihamyllyyn menetetyn suurvoiton sijasta.

Näissä aseissa kannattaa muistaa että niissäkin aika toimii Putin-sedän puolella. Kun sota alkoi, antoivat EU-maat ilomielin kaikkea varsovanliiton aikaista kalustoa sun muuta arsenaalia 80-90 -luvuilta. Kaikkea sitä mitä on jääny nurkkiin roikkuun. Kun se oli lahjoitettu Ukrainalle, oli se hyvä sauma uusia oma kalusto. Tän takia esim Marinin hallitus lisäsi puolustusmenoja kahdella miljardilla, oiva tilaisuus vaihtaa kalusto nykypäivään. Yhdysvallat meni vielä pidemmälle, se antoi "ukrainan auttamiseen" jopa 83 miljardia. Tosiasiassa rahat menee USAn omalle armeijalle uusiin vehkeisiin kun vanhat oli lahjoitettu. Eikä siinä mitään, hyvin on menny vanhallakin tavaralla.

Ongelmaksi nousee että tästä eteenpäin aseita saa sit enää silkalla rahalla. Kun vanhat musketit sai vielä maksutta, pitää paremmista peleistä maksaa. Ja milläs muulla Ukraina niitä kohtapuoleen ostaisi, kun viljalla joka nököttää Odessan satamassa oottamassa Putin-sedän lupaa saada ne maailmalle. Aika näyttää. Sekin skenaario on varsin mahdollinen että aseiden ja ammusten tulo loppuu joku kaunis päivä.