messuilua

Joo, menen siis huomenna tonne Tampereen kirjamessuille ja nostan taas tapetille tän iänkuisen virren. Totuus on että kaltaiselleni renessanssi-ihmiselle näiden perinteisten messujen formaatti alkaa olla liian vanhahtava. Eikä tää rajoitu niinku muhun, vaan myös mun taitelijakavereihin joiden tuotanto on liian laveaa normijuttuihin. Mitä ajatella kun samat tyypit tuottaa erikoisten, marginaalisten kirjojen lisäksi myös kaikenlaista alakulttuuria ja pulpia. ja kun ei se jää pelkkiin kirjoihin vaan myös musiikkiin, pienlehtiin, elokuviin ja videoihin yleensä, t-paitoihin, julisteisiin jne jne. kun osassa on myös tapaamiset, bloggaukset ym niin eihän tälle sakille ole enää olemassa mitään selkeetä tapahtumaa. ne yleensä jääkin pimentoon tekeen omaa juttuaan ja näivettyy siellä tasaisen hitaasti pois tästä maailmasta.

Tää on se juttu jota olen kelannut vuosia suunnitellen milloin missäkin kaikenlaista sinikivi-päivää, video- ja kauhumessuja jne. mutta kaikki nekin edustaa vaan tuotoksistani pientä osaa kuin joutuis koko ajan lohkoon elämästään siivuja. Huomenna saa esiintyä kirjailijana, ja kirjathan on taas sitä luokkaa, että on sen saman kummastelun kohteena. Sitten kun tulee jossain vaiheessa toi Vaivaistalo -elokuva niin sitten hillutaan sen kanssa jossain elokuvafestivaaleilla mutta ei koskaan yhdessä sekä kirjojen, että elokuvan kanssa. Sitten tulee taas Sinikivi-päivä jossa saa esiintyä yksinomaan rajatieteilijän viitassa. Älkää ny käsittäkö väärin, tottakai nautin niistä kaikista mutta näitten juttujen ongelma on, että ne on jotenkin jäämässä ajasta jälkeen nykypäivän moniosaajien taholta. Mun täytyy ihan vakavasti ottaa esiin jonkinlaisten uuden aikakauden populaarimessujen olemassaolo, jonka sateenkaarimaisuus ei tunne mitään rajoja.

Tähän sopii mainita että oli tossa paikallisuutisena että Tampereella ei pidetä kirjamessuja. Syykin ilmoitettiin eli että paikanpitäjät on panneet messut boikottiin. En sinänsä ihmettele sillä viime kerta meni taas kummola-taudin merkeissä.

Kummola-tauti on tamperelainen ilmiö jossa koetetaan kiskoa vaan tyhmiltä rahaa antamatta juurikaan mitään vastineeksi. Tampereen kirjamessut jotka on tollaset pikkumessut on kuitenkin pöytähinnaltaan suuren festivaalin hintaista puuhaa. Hinnoittelun kuuluis olla enemmän jotain Lahden kun Helsingin tasoa. Tuttuun tapaan tunnelma siellä oli kun jossain Prismassa ja lavalla ei nähty ensimmäistäkään vetonaulaa joka olis tuonu ihmisiä. Oli haalittu ilmatteeks jotain paikallispolitiikkoja ja kirjailijavieraina jotain tyystin tuntemattomia (ilmaisia) heeboja tyrkyttämässä esikoiskirjaansa. En sinänsä ihmettele sillä muuta kautta tunnen tätä messurakentajaväkeä ja siitä ei ole montaa vuotta kun ne oli vielä Asserivainaan isä-lapsi –leireillä. Tätä nykyä ne taitaa olla 18-19 –vuotiaita ja vissiin oli siellä jollain harjoittelijapalkalla.
Eli ytimekkäästi ihan hirveä rahastus vailla mitään ohjelmanumeroa, saati tunnelmaa. Muistaakseni siellä oli sentään kahdeksan pöytänpitäjää.

hassuinta että laitoin pitkät palautteet miten homma olisi pitänyt tehdä, ja miten se seuraavalla kerralla on jo pakko tehdä, ennen kun homma menee ihan läskiksi, ja mihin asioihin on panostettava tosissaan. Palautelomake oli kumminkin monivalintajuttu johon sai laittaa vaan rastia ruutuun sanojen ”erittäin tyytyväinen” ja ”tyytyväinen” välillä ja kun en tätä halunnu täytellä laitoin suoraan sähköpostina. Ongelmaksi vaan nousi että kun messut oli ohi, kukaan ei enää niitä posteja viittiny vilkaistakaan ja kai ne on siellä vieläkin lukematta.

On olemassa syynsä miksi Tampereella tuppaa tapahtuma kun tapahtuma aina meneen jotenkin vituiksi.

Voisin tietty vähän tilittää laajemminkin miksi olen hissuksiin jättäytyny noilta kirjamessuilta kokonaan poies. Yksi on niitten hinta. Ei tälläinen omakustannekirjailija viitti montaa kertaa maksaa kahden metrin pöydästä reilusti yli tonnia alveineen kaikkineen, ja siihen päälle muutkin kulut kuten bensat. Erityisesti kun messunpitäjien logiikan mukaan pienkirjailijat kuuluu heittää jonnekin sivunurkkaan jonne ei kukaan löydä ja jossa sitten istutaan kun orvot pirut juttelemassa toinen toisilleen. Kyllä tollaset Turun kirjamessutkin rupee oleen kustannuksiltaan sellaiset 1100e parin metrin pöydästä jotka on jossain peräseinustalla ja vastineeksi saa sit myytyä kirjaa jollain 200-300e edestä. Ei sitä montaa kertaa viitti.

mutta on taivaanrantaan tullut toinenkin uhka eli nää 5e kirjakaupat. Sehän alko yhden tyypin oivalluksesta että se ostaa kustantajilta jämäpainoksia 0.5e ketale ja myy vitosella. Mulle se ainakin kehu nettoavansa päivä toisensa perästä 30 000e messuila enkä ihmettele kun kattoo sitä kuhinaa. Luonnollisesti toiset pöydänpitäjät kattelee sitä hommaa happamana. Vaikeehan se on jotain herra hakkaraista ja isänpäivän korpisoturi –kirjaa kaupata 20e hintaan kun kundi vieressä myy samaa pehmeäkantisena femmalla. Persnettoo tulee ja perkeleesti jos siihen viereen joutuu – tai edes samoille messuille.

Ihmiset tykkää tietenkin. Toiset myyjät ei. Tiedän paljon kirjakauppiaita jotka ensitöikseen kyselevät onko hintojenpolkija tulossa paikalle, ja jos on, läppäävät luurin korvaan. Vaikka tässä kateus puhuukin voidaan olla melko varmoja että perinteiset kirjamessut on kuolinkouristuksissaan jos paikalle ei hilaudu kun yksi halpamyyjä ja sitten ne joilla on jokin erikoistuote. Näin se oli tossa tampereellakin viime kerralla ja vielä kun listaa ammattitaidottoman ja läpiahneen messujärjestäjän, on konkka valmis.

Toisaalta kun aattelee niin se mitä mun päässäni liikkuu on se, että tapahtumaa tarjotaan itselleni lähes kultalautasella. Itte osaisin järjestää tapahtuman.

Tuli tossa pitkästä aikaa eksyttyä messuileen ja tällä kertaa Parkanoon. Kunnon wanhanajan huuhailumessut ja kuten kuvasta näkyy, hymy on herkässä kun vaiettua meni koko laatikollinen.


Tuli juteltua ihmistenkin kanssa ja yks keskustelu meni jotenkin tähän tapaan:
- Ai sää oot se Nieminen. Ostettiin aikanaan se sun kirjas Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta, ja tykättiin kovasti.
- Jaaha?
- Ja me innostuttiin niin että kerran lähdettiin sinne Lauhanvuorelle ettiin sitä rajapyykkiä.
- No löytykö?
- Ei heti. Saatiin etsiä hyvän aikaa. Siinä sitä etsiessämme törmättiin johonkin kummalliseen kivikehään. Yks meistä sano heti että toi näyttää ihan ihmisen tekemältä.
- Siis mitä? Siis otetaas uudelleen. Siis joku kivikehä?
- Joo siinä se oli melko lähellä sitä rajapyykkiä. Sellaisen töyrään päällä.
- Missä suunnassa?
- En minä nyt muista. mutta jos löytää niitä ketunpesiä siitä rinteestä niin siihen suuntaan. mutta voi,,, täytyy tästä mennä, ja oli kiva tavata.
- Juu, sitä samaa (vastaa hajamielisesti. miettii onko tilillä rahaa niin paljon että saisi bensatankin täyteen)

Zeuraavan kerran allekirjoittanut vilahtaa julkisuudessa Vammalan vanhan kirjan päivillä. Tiettävästi ainoa kirjatapahtuma jonne kannattaa mennä niin myyjänä kuin asiakkaana. Ilmainen sisäänpääsy, kohtuuhintaiset pöytähinnat ja mikä parasta - kirjakauppiaat lataavat parhaat aarteensa pöytään koska tietävät että todelliset bibliofiilit ovat silloin liikkeellä. Enkä välttämättä muualle enää menekään tänä vuonna.

Joo,,, nythän noi Vammalan kirjapäivät on sit viikonloppuna. Mullakin on tarkotus päästä eroon henkilökohtaisesta kirjastosta ja videohyllystä mahdollisimman hyvin. Olen tuossa koettanu kattoa teoksia jotka kävis kans kaupaksi tai on muuten vaikeasti saatavissa. Kun minä pidän löytökoria, se tarkoittaa myös aitoja löytöjä. Hommahan menee perinteisesti niin että toiset divarinpitäjät haistaa ne kyllä ja tulee nuuskiin jo ennen aukioloa joten sen takia pidän ne aina jemmassa kun ne on kumminki tarkoitettu tavalliselle kansalle.

Muuten sitä samaa mitä aina ennenkin. Jos tuutte moikkaan niin luultavasti löydätte pöydän ja mies on jossain röökillä. Jos satun oleen paikalla, teen teistä apumyyjän ja lähden vasta sitten savulle.

Sitten vähän pienimuotoisempi tapahtuma eli Vaasan paraseura tempaisee ens lauantaina 12.9. Olen paikalla oikeen pääpuhujana jos sattuu eksyyn sisään. Oikeestaan ihan mukava pitkästä aikaa eksyä kunnon huuharitapahtumaan. Jos satutte oleen pohjanmaan kulmilla niin älkää menkö ohi.

Tuisin mielelläni mut täytyy kiskoo joka taala taskuun mikä vaan irtoo. Mikä tarkoittaa että menen ens yönä yövuorooon, nukun aamulla n. tunnin ja lähden Vaasaan. Iltapäivällä voi olla jo aikas hiljaista poikaa ja sitä haluaa kaatua vaan sänkyynsä heti kun se on mahdollista. mutta on pitkään pitänyt kyllä pyrkiä sinne suuntaan, kun on se kummitusmetsäkin vielä katsastamatta ja sitten kun tulee vastaan se JUTTU joka yleensä saa liikettä heti, saa myös aikaan liikettä heti. mutta vielä ei sitä niiltä kulmilta ole löytynyt.

Ens viikonloppunahan starttaa Hengen ja tiedon -messut Hesassa. Minäkin otin sieltä pöytäpaikan pitkästä aikaa. Ei pitänyt mutta aattelin et vielä kerran siellä ainakin käyn. Jos ei muuta niin jonkinlaisena surutyönä. Ei tää johdu messuista itsestään vaan yleisestä kyllästymisestä näihin kiertelyihin jotka on jo nähty liian monta kertaa. Aattelin et tää niinku jäis viimeiseksi messukseni.

Tosin on sanottava että kun kerran kaikki on sitä samaa niin miksi itse ei voi tehdä asialle jotain? Niin minä teenkin ja näillä näkymin kevättalvella 2016 pidetään kevätkarkelot Tampereella kun ensimmäinen Sinikivi-tapahtuma starttaa työnimellä "Rajapinta -tapahtuma". Mulla on siihen ihan selkeä visio että kaikki mitä tehdään, vedetään ihan kybällä ja ohjelma ylittää kaiken tähänastisen ja nähdyn mutta siitä joskus sitten lisää.

Jos nyt satutte kulkeen lauantaina Haagan suunnassa niin mun standi on taas siellä jossain ylhäällä kolmoskerroksessa ja jos menee kohti yläkerran kahvilaa, ei voi olla kulkematta ohi.