parhaat hukkareissuni

Kun kaikki aina käy kaikissa jännissä paikoissa pitkin mettiä ja löytää vaikka mitä, niin penteles, miksen itte kirjais talteen pahimpia hukkareissujani. Menköön ny kevennyksenä tää juttu.

Rupes meinaan kiinnostaan kun olin mökillä höpertymässä että mikähän paikka toi jätinmäki on, kun kaikki sillä seudulla on jotain jätti- tai jattu-alkuisia. Positiivisesti aattelin että sehän on voinu saada nimensä vaikka jostain pronssikautisesta röykkiöstä joka on vielä löytymättä.
Vaikeehan sinne oli päästä. En muuten tajua miks mun reittivalinnat menee aina vaikeimman kautta? Näennäisesti helppohan se hakkuuaukea oli mutta täynnä korjaamatonta risua johon kompuroi joka askeleella. Näin läskin äijän pitäis muutenkin tajuta pysyä mettistä poissa saati mennä just siitä josta se on hankalinta.

Kun sitten sain läähättäen itteni sinne mäelle niin ainakin selvis mistä se nimi tulee. Jätit on sinne viskoneet kaikenlaista ja –kokoista kiveä. Jopa niin paljon ettei sinne meinannu saada sivistyneesti jalkaansa mihkään kun joka paikassa oli vaan kivee ja kivee johon koko ajan kompuroi. Isoja kiviä, louhikkoisia ja koko homma sai kylmät väreet aikaan. Taitaa Hautvuori olla edellinen paikka jossa oli noin synkät vibat mutta silloinhan sai olla ystävät turvanaan, nyt oltiin yksin. Synkkää kuusikkoa ja kaikki maa sammalen peitossa. Hemmetisti mustikkavarpuja eikä yhtään mustikkaa. Ihmettelin sitä, jos ne joku on käyny kerään tai linnut nokkinu niin aina yksi marja luulisi jäävän – ei yhtään. Paikan kammottavuutta lisäsi se töminä – aattelin että se on karhu – ja niin paljon kun melua koetinkin pitää, ei se ollu moksiskaan. Kai se sitten oli palokärki puuta naputtamassa?

Niin, sanoinko että oli synkkä paikka. lähin lätkiin ennen kun aurinko menee mailleen. Ei siellä mitään ihmisen tekemää ollu ja ymmärsin hyvin että paikkaa on varmaan kartettukin. Kronks kronks sano vaan kivet kun niitten päältä koetin pomppia. sinne kun jäis niin kukaan ei koskaan löytäis

Eikä tässä kaikki. Yöllä alkoi kuuluun tasainen jytke ja pitkään mietin tuleeko se järven toiselta puolen. Hirvikärpänen penteles oli kuitenkin purassu korvan sisäpuolelle ja se turpos ja aiheutti korvaan kuminalla kaikki sydämenlyönnit. TUMS TUMS TUMS…

että sellainen hukkareissu. aina ei voi onnistaa.
mutta kannatti silti käydä, synkkiä mestoja bongaa mielellään

Pyydän heti kärkeen Anterolta anteeksi että ajelin kulmilla enkä tullu moikkaan. oli siis tarkoitus löytää se jätinkirkko sisämaasta. Olishan se sensaatio kun sellaisen bongais niin syvältä sisämaasta. nythän sen sijainti ei enää ole salaisuus vaan on lappajärven eteläpuolella kun on tollanen pyhävuori -niminen näköalapaikka niin sinne vievän hiekkatien varressa.

Piti nyt käydä kun autolla saa ajaa enää kolme viikkoa ennen kun tulee ajokielto päälle.

Olin sitten oikeassa paikassa tai en, niin pirunpellon löysin ja sen toista päätä oli ihmiset muokanneet. kivet oli raijattu kolmeksi ympyräksi. Viimeinen oli sikäli erikoinen että siitä lähti tälläinen spiraalimainen muurinpätkä joka selvästi oli ihmisen tekosia ja koko komeus muistutti numeroa 6.
mutta ei se musta jätinkirkko ollut. Enemmän näitä kivihässäköitä joita sanotaan lapinraunioiksi, ja varmaan se spiraalikin olis niinku muinainen kodanpohja. Arkeologinen löydös ehdottomasti, ei kuitenkaan mitä hain. Menee siis hukkareissun piikkiin. Näköalat oli kyllä hulppeet.

Paluumatkalla kun laitto vaihteen kolmoselle tai vitoselle, alko kuulua mielenkiintoista rohinaa ja kolinaa. saas nähdä kestääkö kolme viikkoa alla?

Valitettavasti en kierrellyt alueella kovin paljoa ja paljon jäi näkemättä. Koetan jos ens kesänä sais inspiraation eksyä siihen suuntaan.

niin ja vein illalla emäntää töihin kun auto alkoi tosissaan koliseen ja paukkuun. Ihmiset käänty jalkakäytävillä kattoon että mikä mekaaninen transformers sieltä tulla rymistää. tais olla sen pirssin ajelut siinä. en tiedä uskaltaako sillä ajaa ees romuttamoon, taitaa olla parempi hinauttaa.
hermot on nyt kireellä kun kaupungissa on yksi ja ainoa kelvollinen vaihtoauto jonka hintakin olis sopiva. Velipoika suostu vippaan ja heittään sinne mutta se pääsee töistä vasta tuntien päästä. koko ajan hermoilee viedäänkö se tällä välin nenän edestä.

Joo, näin siinä kävi että leiman saadakseen olis pitäny panna siihen romuun 700e. en enää viittiny kun siihen hintaan saa katsastettuja autojakin. eikä se katsastusmies turhaa mussuttanu, hajoshan ne laakerit. tai oikeestaan se hajos jo siellä lappajärven reissulla, alko koliseen Virroilla. Vedin koko matkan nelosella niin ei saanu kierroksia niin paljon että oli hiljaa loppumatkan. heti kun pysähty, alko pauke käymään. mutta pääsin kotipihaan asti. Hinattiin poies ja sain jälkpostissa 200e arvosetelin joka tosin jää käyttämättä.
ja se auto mitä kattelin, vietiin nokan edestä. ostin hätäautoksi wolkkarin ja melko uuden vieläpä; vm -87. jos jotain hyvää siitä ettii, niin ainakaan sähkövikoja siihen ei varmastikaan tuu. :)

Juuh, pakko kertoa että tämä on taas näitä päiviä... vaikka niin tomerasti aamulla heräsin että tänään tehdään tuhat asiaa.
Se kai alkoi siitä että jäi autonsulka käteen Prisman pihassa ja kun satoi, oli pakko topata ekalle huoltikselle sitä ostaan jossa tietenkään ei ollut monttööriä sitä laittamassa. Sain sentään pujotettua uuden sulan kun puolisen tuntia tappelin sormet kohmeessa. Toista en saanut edes pois. Sinne se mun viimeinen kaksikymppiseni sitten menikin.

Tunnin päästä olinkin jo autoineni ojassa kun jouduin tekeen tilaa - vähän liikaakin - vastaantulevalle kauhakuormaajalle kapealla tiellä. Kiva kaveri kuitenkin muuten kun veti kettingillä ylös.
Ainoa vaan että joku läpätti renkaassa ja kun katsoin niin roiskeläppä oli jotenkin mennyt ylösalaisin. eikä toivoakaan saada paksua kumia taipumaan joten taas sormet kohmeessa puukolla sitä vivutin irtipoikki. Keskellä peltoa, viiltävän tuulen muuttaessa näppejä aina vaan punaisemmiksi.

Viimein kotona ja aattelin että kun tässä ollaan korjaustuulella niin putsaanpa tukossa olevan lavuaarin hanankin. Se kyllä kävi alle vartin mutta koko putkikoneiston takaisin saaminen sitten kestikin yli puolitoista tuntia eikä hajuakaan mikä osa kuuluu mihinkin ja miksi.

Sitten se onkin jo ilta ja huomaa tuhranneensa aikaa juttuihin jotka joltain kätevämmältä olis varmaan käynyt alle viiden minuutin.

Joo, oot oikeessa. ei sitä olis tarttenu avata niin leveesti kun tein. meni ne kaikki osat sitten paikalleen kun sovitteli aikansa vaikka miten päin - ja jäi lopuksi joku muovitötterö ylimääräistäkin. Kai sekin sinne jonnekin kuuluisi

Parhaat hukkareissut on nyt elämän kokoisia, koko mies on ollut pitkään hukassa....
Täytys vähän miettiä tulevaisuuttaan tälläkin rintamalla, mutta pitkän aikaa on tuo luomisvoima ollut tyystin kadoksissa. En oo saanut tuota etusivuakaan päivitettyä pian kuukauteen. En tiedä onko enää elämää Sinikivi-lehden jälkeen, kun kaikki on niin hakusessa.

Hyvällä säkällä se johtuu tästä sydäntalvesta jolloin mieli vajoaa talviuneen, mutta pelkään että se voi olla syvempääkin laatua. Sanotaan että joka vuosikymmen on aina erilainen, ja niin on ihmisen kujeetkin aina muuttuen vuosikymmenen välein. Mulla on jotenkin tunne, että kun tässä on kymmenen vuotta heilunut kirjailijana, tai ns. kirjailijana, alkaa homma kertakaikkiaan tympiin. Kaikki vaan kyselee, koska tulee seuraava kirja mutta totuus on, ettei ole mitään inspiraatiota niihin puuhiin. Toivotaan että tuo kuppikivi-teoria saisi vielä kerran puhtia aikaan ens syksyksi.

Ei sillä, onhan tossa toi tapahtuma 23.2 ja huhtikuussa alan tekemään kokopitkää elokuvaa (jonka kässäriin ja rekvisiittaan pitäis kanssa jo keskittyä), mutta siinä kaikki. Messupaikat oon jo perunut lähes kaikki. Kaikki eivät muuten tiedäkään että kun Äitimaa-messut kupsahti tampereella, tulee tilalle Hengen ja Tiedon –messut Tampere-taloon huhtikuussa. Ainoa paikka johon mulla on pöytä, mutta voi olla että osuu leffanteon kanssa niin pahasti päällekäin, että joko perun sen tai sitten oon siellä vaan lauantain.

Kauheeta kun takki tyhjenee…voima päästä pakenee.

Näin meidän kesken, olis kyllä kiva kun sais noita esoteerisia aiheitaan dokkareiksi, mutta kun opettelin animaatioiden tekoa, se homma tyssäsi kalkkiviivoille. Johtuen kai siitä, että kaikenlaisen tekniikan opettelu on niin hemmetin vastenmielistä ja luonteen vastaista. mutta vois sitä silti pitää yhdenlaisena kiintotähtenä elämässään.

ostin hätäautoksi wolkkarin ja melko uuden vieläpä; vm -87. jos jotain hyvää siitä ettii, niin ainakaan sähkövikoja siihen ei varmastikaan tuu.

Nonni. Olin 50km päässä tampereesta aamukolmelta kun pakoputki katkesi. Koetin pimeessä tehdä hätävirityksenkin ilmastointiteipillä, mutta eihän se pysyny metriäkään. Lopullisesti pakoputki putos onneksi vasta tampereella. Se oli sen auton jäähyväismatka.
Anyway, tämä oli vastaava tilanne jossa auto pitää saada heti seuraavaksi päiväksi. Ostin ekan jossa oli hinta ja laatu jotenkuten kohdillaan. Päädyin tollaiseen amerikkalaiseen Chrysleriin jonka jouduin ostaan 100% velalla. Tiedä sitten miten sekin maksellaan lähitulevaisuudessa. Ei siinä muuta vikaa kun että jenkkiautoissa turvasysteemit on jo ihan puhdasta vainoharhailua. Jouduin käymään liikkeessä kysymässä onko siinä lukkopesä rikki kun avain ei lähde irti. Siinä on kuulemma nappi jota pitää painaa samaan aikaan kun avainta irrottaa, mikä on ihan hullu ajatus mutta jotenkin amerikkalainen idea ettei vaan avain irtoa kesken ajon.

Harmaat hiukset aiheutti että yllättäen se ei käynnistynytkään. aattelin että nyt siinä hajos sähköt ja soittelin jobbarille kaupanpurun tiimoilta, kun se sanoi että se on sellainen että jos etuovi on liian kauan auki, siinä menee käynnistyksenesto päälle. Ihan pimeetä. yhtä pimeetä että koko auto on täynnä näitä käynnistyksenestoja, hälyttimiä, paniikkinappeja, ovien hätälukituksia ja vaikka mitä turhaa sälää jonka uhriksi päätyy todennäköisemmin itse. Ohjekirjakin on muuten ruotsinkielinen.
Kaipa siihen kuitenkin mukautuu pienen alkukiukuttelun jälkeen.

Jotta asiaan tulee kunnon käänne, niin kerrottakoon että tämä uudenkarhea auto ei inahtanutkaan kun avainta käänteli. Sinne sekin samalla tavalla 50km päähän tampereesta älkääkä kysykö miten itse pääsin pois, erityisesti kun kello oli kolme yöllä. just lähti hinausauto sitä hakeen. Ilmeisesti jokin sähkövika tms

Jos tarinan loppu kiinnostaa niin rehti-Reiska oli myyny mulle auton jossa oli akussa virtaa minimaalisesti tai alle senkin. akun vaihto ja taas on biilendaaleri alla. Hyvä pitää teitit välillä tiedossa näistä siviilipuolen asioista niin ymmärrätte miksi aina ei ehdi tälle palstalle.

Pidetään sormet ristissä ettei enää vastaavia sattuis, joskus tuntuu kuin ois jääny jonkinsortin maagisen kirouksen uhriksi.