Sinikivi-päivä

Teitin on hyvä nyt jo tietää että minä & taustatiimini olemme ottaneet ja vuokrannneet Tampereen vanhan kirjastotalon musiikkisalin koko päiväksi. ja tämä päivähän on siis 23.2 eli ens vuoden helmikuussa.

Jonkinmoisena seremoniamestarina meinaan vetää taas huiman ohjelman, jonka sisältöä en tosin vielä tiedä, mutta hahmotelmat on jo täydessä höyryssä. Se on selvää että nyt panostetaan ohjelmaan eikä teitä koeteta lypsää rahoista tyhjiksi joten myyntipöytä-kaupustelijatkin pääsee sisään aikas nihkeesti ja lähinnä suhteilla. Kunnianhimoinen tavoite on tehdä huomispäivän esoteriaa huomispäivän formaatilla. Tämähän tarkoittaa että siellä ei siis enää istuta perskannikat hiessä kuuntelemassa loputonta non-stop luentosarjaa jostain kosmisesta aiheesta.
Päinvastoin, ohjelma - mikä tuleekaan olemaan - on toiminnallista, aktiivista ja tuttuun tyyliin luovaa. Ne jotka oli edesmenneillä hermeetikko-päivillä tietää suurin piirtein mitä on odotettavissa.

Toivotan nyt jo kaikki tervetulleiksi. pankaa päivä kalenteriin ja jos teillä on ideoita mitä siellä saisi olla, niin aloitteita otetaan vastaan... alkoikin jo tämä iänkuinen lepäily kyllästyttään.

Joo, Sinikivi-päivän teema alkaa muotoutua entistä enemmän tuon muinaistelun puolelle. oikein kunnon finno-ugreiluahan se tulee olemaan jonka näette itse sitten kun ohjelma voidaan julkistaa.

Sitten voin tässä vähän muutakin kertoilla. Viimeisen lehden sijasta tulee siis 33-kartta jota kovasti työstellään. Reiluuden nimissä sitä tuskin pannaan varsinaisesti myyntiin ulkopuolisille. Voin sitä jollain messuilla myydä, sikäli kun tässä niihinkään enää kauheasti mennään näyttäytymään. On näes jalkaa oven välissä ihan oikeisiinkin töihin, vuorotöihin joka rajoittaa myös noita viikonloppuja. Joko tässä alkaa hiljalleen uskoa ja alkaa tavalliseksi?

mutta yksi projekti on. Muahan ottaa noissa omissa pienlehdissä päähän että niiden levikki jää vaatimattomaksi ja hyvät jutut jää ihan muutaman sadan ihmisen tietoisuuteen. Rehellisesti sanoen, ei lehteen kannata kauheasti panostaa ja tehdä yli-laadukkaita juttuja kun ei niitä kukaan lue. Sen verran tulen nettikansaa vastaan, että tuo tutkimani anomalia-puoli tullaan julkaisemaan artikkeleina tässä sivuston etusivulla aina kahden viikon välein. Siinähän on nyt aloitusartikkeli joka vielä ei anna uutta mutta ajan kanssa teema kasvaa ja tulee paljon opettavaista. mutta tohon muinaisteluun laajemminkin.

Oon käyny pitkään neuvotteluja Ultra-lehden kanssa, että esim muinaistelu vois olla aihepiiri joka kannattas tuoda edes näytille laajemmalle NewAge-jengille. Sen takia mulla on diili, että saan kirjoittaa siihen lehteen vuoden alusta alkaen sellaiset 4-6 kk ihan puhdasta ugrilaista muinaistelua tai muita historiallisia outouksia. Tammikuun Ultraan tulee ensimmäinen artikkeli johon olen pyrkinyt koostamaan kaiken mahdollisen kotimaisista riimukivistä ja –kulttuurista.
Sen näkee sitten, kiinnostaako nää ihmisiä oikeasti. Jos se ei näy irtonumeroiden tai tilausten kasvuna, niin sitten unohdetaan koko juttu puolen vuoden päästä. Jos näkyy, siitä tulee kiinteä osa lehden sisältöä.
ja jos ja kun Sinikivi-lehti nyt lopettelee, niin oon neuvotellu lukijoilleni diilin Ultran tilaamisesta seuraavaksi puoleksi vuodeksi suhtkoht edullisesti. Siis niihin joihin aion kirjoitella. Tilausjutun panen joulukuussa kartan mukaan, mutta tehän sen päätätte aivan vapaasti. sehän on selvää etten tietenkään teitin osoitteitanne anna niille mistään hinnasta, vaan jotta luottamuksellisuus säilyy, poltan tammikuussa kaikki osoitekortit grillillä ns. pyhässä rituaalissa.

Joo, tässähän on taustalla sekin, että tänä vuonna ei ole tampereella huuhari-messuja ollenkaan. Äitimaa-messu kun pisti pillit pussiin. Sehän on tietenkin selvää että moinen tyhjiö täyttyy vauhdilla ja pari yrittäjää onkin kiilaamassa tänne toisista kaupungeista.
Ei sillä, näkisin itseni mieluusti kaupungin messukeisarina mutta tiedostan senkin, että ihan taskut tyhjinä ei paljoa mitään tehdä. Miljoonan taalan paikka menee sivu suun, ellen sitten ponnistele syksyn eteen?

Nyt tehdään kuitenkin tämä, sillä jostainhan se on aloitettava. Mun ongelma on tuo ohjelman eläminen koko ajan, sillä esiintyjistähän ja niiden suostumuksien ehdoilla tässä mennään. Oli alkuperäinen idea ettei mitään hemmetin luentoja vaan kaikkea actionia; tsemppauskouluttaja, varpu-show, suuri panelikeskustelu, kotidokkarin ensi-ilta, ja jos mikään ei kiinnosta, on sitten parikin valokuvanäyttelyä.
Vaan eihän tämä ohjelma voi olla esittäjiään kunnianhimoisempi. Valtaosa pyydetyistä vetoaa kiireisiinsä, osa ei vastaa ollenkaan ja loput on ihan kauhusta jäykkinä että mitä pitäs niinku tehdä. Osa onneksi tulee toteutumaan.
Realiteetit sanoo että ainoa jota voi tehdä, on siis sittenkin istua kuuntelemassa luentoja, ja tiedän niiden luennoitsijoiden suostuvan helpollakin, jotka omissa silmissäni jauhaa sitä tavanomaista puutaheinää, jota en itte viitsi kuunella yli viittätoista sekuntia. Juuri sitä mitä piti välttää, olisikin päivän päärunko.

Ei tässä kuitenkaan anneta periksi. Salin täyttäminen ei ole ongelma, pikemmin se että väkeä voi tulla liikaakin. Ongelma on kyetä tarjoamaan oikeasti jotain erilaista ja sellaista josta puhuttaisiin ja muisteltaisiin pitkään. Mulla on kyllä teoria miten tämä juttu tehdään, ja meinaan sillä konseptilla sen tehdäkin, sittenhän nähdään miten se puree.

Joo, ajattelin ainakin yrittää tällä aiheella, vaikka pahaa pelkäänkin että aihepiiri ei välttämättä pure. Se on vähän monimutkaista, miksi ei toimi. Ei nyt yleistellä mutta muinaistelun harrastaja on yleensä mies, iältään siinä 30v ikäkorvilla. Se on aiheesta kauhean innoissaan kunnes sille tulee muita harrasteita, perhettä, työjuttuja jne eli kaikkea sitä keski-ikäisyyteen kuuluvaa. Aihe vähän kun hiipuu pois. Sitten siitä tulee vähän samanlaista kun munkin suhteesta esim afrikan sarvikuonoihin. Mun mielestä on tärkeetä että afrikassa on sarvikuonoja, olkoonkin että yhtään en oo koskaan nähnyt, enkä aio pistää tikkuakaan ristiin niiden suojelemiseksi. Silti se on mulle tärkeää. On se keski-ikäistyvillekin tärkeää että on muinaistutkimusta, harrastusta ym mutta ei ne enää oo siinä jutussa mukana, eikä aiokaan tukea asiaa millään lailla. Kysyttäessä aihe on kuitenkin tärkeä. Tärkeää että Ultrakin alkaa julkaisemaan artikkeleita, vaikka lehteä ei aiokaan tilata, saati ostaa irtona tai edes selata kirjastossa.
Reaalisesti odotan sitä samaa apaattista hiljaisuutta, flegmaattista fiilistelyä mutta koetan silti.

On tietenkin ihan oikeita harrastajiakin. Ne on ehkä noita luontoihmisiä paremmin, ja ne vähän vierastaa paperille pantuja juttuja, kun se homma on kuitenkin niin kokemuksellista enemmän kuin tutkivaa. Elämyksellistä. Sellaista johon on henkilökohtainen tunneside.

Kun niinku miettii sitäkin porukkaa joka vielä takavuosina linkitteli noita kiviään tänne, niin onhan sekin sillain hiipunut hiljalleen pois. Tullut muita juttuja tilalle, keski-ikäistytty ja keskitytty lähinnä elektroniikkaan tms. Ei voi kuulkaas mitään, kuten on tullut sanottua; hyvät jutut kestää vaan vähän aikaa. Sitten se jengi vaan hajoo eikä hajuakaan mihin ne kaikki sittemmin päätyy.

Ongelma on kai että koko esoterialla ei pyyhi nyt kauhean hyvin. Ei ole oikein syntynyt uutta polvea jolla olisi se oma juttu, kuten oli 70-luvun rajatieteellä, 80-luvun teosofialla, 90-luvun newagella, 2000-luvun salaliittoteorioilla jne. Nyt vaan toistellaan pyöritellään vanhaa juttua uudessa paketissa. Sitä tuskin kukaan kiistää, etteikö ilmassa olisi ollut odotuksen tuntua…

Kyllä sen näkee että saitit on hiljentyneet, alan lehdet ovat sisällöllisesti jähmettyneet tutuiksi ja turvallisiksi samassa suhteessa kun levikit laskee tasaisen tappavasti, alan messut on yllätyksettömiä ja samat helppoheikit luennoi samoista iänkuisista aiheistaan. Mikään ei oikein vedä. Jopa esoteerikkojen vastavoiman skeptikkojen palsta tuntuu ihan kuolleen – otaksuttavasti sopivan polttoaineen puuttuessa. Alan jannut on lähteneet etsiin uusia kohderyhmiä tai sitten menneet raksalle tai videofirmoihin töihin.
Syyt on tietenkin moninaiset; printtimedia muutenkin on hätää kärsimässä ja se näkyy ekaksi erikoislehdissä. Lamaa pelätään ja säästetään sukanvarteen mieluummin kun sijoitetaan onnenkiviin ja henkiseen opastukseen jotka kuitenkin on – anteeksi vaan – ylellisyystuotteita jotka kuuluu enemmän tuonne nousukausiin.

Genrelle tekis hyvää pikku piristysruiskeet. Minä en tiedä millainen Sinikivi-päivästä tulee olemaan, mutta strategia sen onnistumiselle on melko selvä. tarvitsee etsiä ihmisiä joilla on intohimo aiheeseensa. Se on sitten ihan sama mikä se aihe on, vaikka virkkaus, kunhan siitä ihmisestä säteilee juttunsa kanssa puhdasta rakkautta, intohimoa ja innostusta. Joka pystyy vetään yleisön mukaansa. Sellaiset pitää päästää lavalle, sillä ihmiset tunnetusti vaistoaa innostuksen, ja se luo niihin itteensäkin virtaa. Mun tehtävä spiikkerinä on sitten hoitaa tuo tsemppauspuoli. Saada yleisö uskomaan itseensä ja kykyihinsä, tuomaan lavalle esimerkkejä ihmisistä jotka on onnistuneet tekeen intohimostaan johonkin juttuun elämäntarinansa – ja voittaneet. Kaikki täyteen voitontahtoa, mahdollisuuksia, optimismia, uskallusta aloittaa asiat ja kyky viedä ne loppuun asti. Hylkäämään rutisemisen ja ryhtymään vahvoiksi joilla on terve minäkuva. Jos se tulee sydämestä se kaikki, ja yleisö vaistoaa että nää on ihan tosissaan, niin veikkaanpa että sieltä tulee ulos ihan eri ihmisiä. Todellinen itsetuntopäivä siitä tulee.
Se on siinä se erilaisuus, vaikka ulkoisesti se ei eroaisi muista vastaavista tilaisuuksista. On kyse ihan omanlaisensa fiiliksen luomisesta. ja mikä parasta, jengille on tästä päivästä hyötyä

Tottakai alalla on uuttakin polvea. Ne on näitä villamyssyyn ja kangaskassiin pukeutuneita hippejä, jotka on ihan täysillä tässä jutussa. ne joogaa, syö kasviksia, harrastaa itsensäkehittämistä, eli on esoteerisempia kun esoteerikot itse. Tietenkään valtaosalle niistä ei mikään Blavatsky, Ultra-lehti, skeptikot tai mikään muukaan alan ikoni kerro mitään. Jotkut on hämärästi kuulleet että jotain sellaisia dinosauruksia aikanaan oli. Näitä kun kuuntelee, tajuaa miten out on vähän kaikesta.

Näin messumyyjän näkökulmasta ne ei ole myöskään mitenkään ostovoimaista porukkaa. Yleensä ne tulee messuille – mieluiten ilmaisille – vaan kuluttamaan aikaa ja varastamaan messupöytäpitäjän aikaa. Siinä ne jaanaa tuntitolkulla kosmista tarinaansa, aikomattakaan mitään ostaa ja vielä vähemmän niillä on ees rahaa mukanaan. Toisaalta ne ei ole kyllä tottuneet ostamaankaan mitään printtiä; lehtiä, kirjoja tai ylipäätään mitään muutakaan perinteistä. Ne vaan nuohoo.

Josta me päästäänkin oivallisesti tarinan pääruokaan eli elektroniikkaan. Tottakai tällä uudella polvella on rahaa, jopa näillä hipeillä, mutta ne on tottuneet kuluttaan kaiken elektroniikkaan. Läppäreihin, iphoneihin ja tietenkin appleen. Ostovoima tapahtuu netissä jos on tapahtuakseen. Tälläisen kalkkiksen on tietenkin vaikea keksiä miten tästä tehtäisiin bisnes ja uskoakseni samat murheet ne on noilla paranormaaliblogeilla ja verkkomedioilla, jotka nyt on sentään askelta pidemmällä kun tämä sivusto. Tai kenties koko media-ala painii samanlaisen ongelman kanssa.
Sanoisin yhteenvetona että elektroninen vallankumous on tehnyt melkoisen sukupolven välisen kuilun tälle(kin) alalle. Eihän se tietenkään paha juttu ole, mutta homma ei selvästikään pelaa vanhaan malliin.

Huomenna hei sitten tärähtää.

Kuten kaikki tietääkin, huomenna tampereen vanhalle kirjastotalolle klo 11 alk.

Jos en muuta saanut elämässäni aikaan, niin sainpa ainakin tämän tilaisuuden. toivotaan että väkeä tulisi ja se rohkaisisi tekeen tästä vaikka jokavuotiset pippalot - olkoonkin että nämä on samalla samannimisen pienlehden päättäjäiset.

Tämähän on yhteishanke Tampereen UFO ry kanssa. jo senkin takia että yhdistykset saa vuokrata ko. paikkaa ihan muutamalla kympillä kun se muuten maksaisi vaikka mitä yksityishenkilöltä. Valitettavasti sen puheenjohtaja kuulemma potee flunssaa kotonaan eikä tule näyttäytymään. Meillähän oli idiksenä vähän kun hoitaa homma kaksin mutta nytpä hoidan kaiken sitten yksin; mikä on tietenkin "valitettavaa" mun kaltaiselle itteensä täynnä olevalle egoistille joka ei rakasta kun omaa ääntään..

Hyvä kysymys, mutta käsittääkseni vaksi pistää ovet kiinni neljän aikoihin. koetan jotenkin aikataulutella hommaa kolmeen mennessä valmiiksi. puoli neljä viimeistään.

mullahan ei oo minkäänlaista aikataulua, koetan paikan päällä lukea yleisöä koska on aika tauolle ja koska alkaa olla seisoskelu niin tylsää että jotain sais tapahtuakin. Minä nyt oon tämmönen