Tuli tossa käytyä tässä välipäivinä Riikassa päivittämässä käsityksiäni tästä maasta, kun en siellä vähään aikaan ole ollut. Enkä sitä nytkään paljoa ehtinyt katsoa, muutaman tunnin, mutta paikat oli tuttuja vanhasta norsunmuististani. Tää on siis taas näitä matkareportaaseja joihin ootte jo kurkkuanne myöten täynnä, mutta kerran vielä ja tunteella.
Tottahan se piti nähdä omin silmin - sturmbock -linja. Maistelkaa itse sanaa; Sturmbock! Eikö kuulostakin ihanan saksalaiselta, sotaisalta ja sen sanojaksi ei ole vaikea kuvitella teräskypäräistä wermachtin kenttävääpeliä. Kun kerran on nähty syksyllä 1944 rakennetut Porkkalan venäläisbunkkerit niin käsivarren lapissa on sitten olleet saksmannit rakentamassa vastaavia. Ulkopolitiikka nyt vaan oli silloin sellaista.
Tuli tehtyä äkkiheitto pohjoiseen ja kun Enontekiöllä oli majapaikka, oli kai itsestäänselvää että yksi tutustumiskohde oli myös Näkkälän seitakivi. Siitähän käydään kovaa debattia, onko sen kyljessä punamultamaalauksia vai yksinomaan kiven luomtaista väriä. Sen tason selkkaus joka vaati omaa käyntiä ja arviointia, jottei ole vaan toisten puheiden varassa.
Nyt tutustumme maapalloon tavalla, jota todella harva on ikinä käsitellyt. Pleistoseenikauden - eli tutummin jääkauden - loppupuolen jättiläiseläinten äkilliseen sukupuuttokuolemaan. Oli sen syy sitten missä tahansa, vastauksen on oltava niin eksoottinen, ettei yksikään säällinen tiedemies siihen koskaan sekaanntuisi.
Lupauksen mukaisesti. Lupasin että tehdään aikamatka kaukaiseen hermeetikko-aikaan ja suollan tässä pitkin vuotta kaiken tietämäni esoteerisen aineiston. Ihan vähää se ei sitten olekaan, joten jos jaksan pitää kiinnostustani yllä, tämä kirjoitussarja kestää oman aikansa. Ensimmäisenä tutustumme 31 leveyspiirin salaisuuteen.
1 kommenttia
