Kirjaudu

Heikko Zelensky parka

Loppujen lopuksi kantani Ukrainan sotaan ei ole muuttunut piirunvertaa sodan ensipäivistä. Yhä edelleen keinolaatikossa ainoa tapa lopettaa sota on allekirjoittaa rauhansopimus, joka Kremlin mukaan sisältää "tiettyjä ennakkoehtoja" kuten he sen kauniisti ilmaisevat. Käytännössä kai itä-Ukrainan ja ennen kaikkea Krimin myöntäminen. Asia joka ei voisi olla vaikeampi myöntää Ukrainan puolella. Rauha ottaa ja katoaa yhä kauemmaksi taivaanrannan taa.
Artikkelia ei vielä kommentoitu

Hiljaiset viikot netissä

Ei olisi uskonut mutta niin Ukrainan sodan kuin nato-hakemuksenkin alla kotimainen keskustelukulttuurimme otti ja lässähti. Toki voi seurata jotain blogeja jossa kuuskymppiset huru-ukot uhoilee jotain tyhjänpäiväistä, tai somea jossa kiivailijat näyttää parastaan. Mitään asiallista on turha löytää mutta sitä on turha etsiä myöskään uutisvirrasta joka on mallikkaasti luonut yksipuolisen viestintänsä suoranaiseksi taiteeksi. Kuollutta on kaikki.
4 kommenttia

Ukrainansodan ja Talvisodan ratkaisevin ero

Paljon on verrattu nykyistä Ukrainan sotaa Suomen Talvisotaan. Jopa ukrainalaiset itsekin. Tiettyä samankaltaisuutta niissä tietenkin on mutta on myös erojakin. Sen sijaan ulkopolitiikkamme nato-hakemuksen kanssa tuntuu maagisesti noudattavan samaa jyrkkälinjaista politiikkaa, jota maamme harrasti Stalinia kohtaan syksyllä 1939. Tunnetuin seurauksin. Tästä ei hyvä seuraa. Vaikka tämän sanominen onkin itsestäänselvää, sen ymmärtää vaistollaan moni muukin.
13 kommenttia

Mietteitä huomisesta

Odottavan aika on pitkää ja se näkyy ilmapiirissä. Kuten haavoittunut eläinkin, se perääntyy koloonsa nuolemaan haavojaan ja niin on nyt meidän suomalaistenkin piirissä. Ilmassa on pahaenteistä odotusta pulinan sijasta. Jos on allekirjoittaneelle tuottanut suurta murhetta etsiä bloggaamisen aiheita uutisvirrasta niin sama tuntuu nyt leimaavan meitä kaikki. Jonkinlainen odottava hiljaisuus on vaistottavissa. Vaan mitä on odotettavissa...?
Artikkelia ei vielä kommentoitu

Niemiset kirjailijoina

Tuntuu jotenkin oudolta että suvussa on ollut kolmekin kirjailijaa, ja kaikki toimineet toisistaan tietämättä? Jättäähän se kysymyksen, onko kirjoittaminen jotenkin geeneissä vai missä, vai onko kyseessä vain eriskummallinen sattumus tai sattuma. Sanomisen pakko on kuitenkin kaikilla ollut, jopa niin polttava että normaalisti on jääty omakustanteen tasolle ja parhaimmillaan nukkavierujen pienkustantamoiden tuntemattomiksi kirjailijoiksi.
Artikkelia ei vielä kommentoitu