Siihen on syynsä miksi näitä mun päivityksiä tulee niinkin harvakseltaan. Harva, oikeastaan mikään, asia ei juurikaan herätä mielenkiintoani. Päivänpolitiikan seuraaminen, koronapandemian eteneminen tai noiden muinaisjuttujenkaan iänkuinen vatvominen ei aina innosta. Nyt löyty pitkästä aikaa juttu, joka sai anturat pystyyn. Se että sana tammi ei tarkoittaisikaan tammipuuta. Tämähän pitää selvittää ja hetimiten.
Tänään joristaan koronarokotteesta ja sen turvallisuudesta. Lopuksi pohditaan rokotekriittisiä sävyjä sen ympärillä, ja ketkä ja miksi epäluuloa levittävät. Teen itselleni karhunpalveluksen kun joudun tiivistämään asioita, sillä jokainen osio käsittäisi allaan kokonaisen asia-avaruuden mutta tällä mennään.
Tämä on taas näitä omia kuuluja tutkimuksiani mutta uskokaa tai älkää, että odottelin jo keväästä asti Välimerelle kylmiä ilmanaloja. Enkä suinkaan mistään ilmastosyistä vaan puhtaasti rajatieteellisessä hengessä. Tai siis pikemmin arvaten ilmiön jota ei ole virallisesti olemassa ja vaikka olisikin, ei sitä kukaan osaisi edes selittää.
Kun ei tässä muutakaan niin kerronpa ajatuksiani meidän kansalliseepoksestamme Kalevalasta. En sano että niille löytyisi vankkaa jalansijaa perusteluineen, kunhan hahmotan miten sen itse koen. Luonnollisesti minä kun olen minä, lähtökohta on kalevalaisten kertomusten historiallisuus - oliko sitä? En usko että olen tässä asiassa ensimmäinen enkä viimeinen pohtija mutta joka kertahan onnekkaat yrittäjät ovat jääneet tyhjän päälle, sen verran metafyysinen kertomus se on.
En olis ikinä uskonut että minustakin vielä kuoriutuu joku arkkikonservatiivinen valtavirtaa suosiva kaveri. Ainakin tässä koronajutussa tulee tunnustettua väriä ja mun on pakko sanoa, että etenevässä määrin alan syvästi pettyä tähän vaihtoehtoporukkaan joka tuntuu elävän jossain ihan omassa todellisuudessaan. Ehkä tämä on sitä huomispäivän maailman uutta jakolinjaa?
Artikkelia ei vielä kommentoitu
