Vuoden 2022 mustalista on karua luettavaa. Listaamme kuluneen vuoden töppäilijät ja epäonniset samaan kategoriaan. Menestyjät ja onnistujat sivuutamme. Me olemme päähänpotkittuja ihmisiä ja turha mainostella rikkaita ja kuuluisia jotka latelevat meille sisustusneuvojaan eri naistenlehdissä.
Listamme kärkivoittaja on naistenhakkaaja - joka jo itsessään pitäisi olla syy lusia vuosikymmen - ja johon lainsäätö on tyystin voimaton kuten sarjamurhaajiin yleensäkin.
Listamme aloittaa viime hetkillä maaliviivalle yltänyt Mika Moring. Psykopaatti joka etsi naisia päihdekeskuksista eli heitä, jotka ovat heikommassa asemassa. Heitä hän on vuosikausien ajan pieksänyt, uhkaillut ja raiskannut. Tappanutkin muutaman. Se on tuonut hänen päälleen epäilyn sarjamurhaajana. Sillä kukaan ei tiedä paljonko uhreja voi kaiken kaikkiaan olla. Moring paljastaa suomalaisen yhteiskunnan heikkouden tämän tyypin rikollisia kohtaan. Johan sarjamurhaaja Michael Penttilä sen teki sillä hän jatkoi kuristajan uraansa menestykkäästi päästessään pelkillä tapoilla kerta toisensa jälkeen. Sitä ennen vilahti julkisuudessa sarjahukuttaja joka niin ikään pääsi tapoilla murhan sijasta, eli omaa vapautuspäivän. Nyt pääsee tapoilla myös Moring eli on vapaa saalistamaan jo alle kymmenen vuoden päästä. Tapoistahan saa 5-7 vuotta ja jos uhreja on kaksi, tuomiot yhdistetään. Tämä jättää jälkeensä kysymyksen, pitäisikö lainsäätäjän jossain kohtaa ryhtyä luomaan uudenlaista tuomioasteikkoa puhtaille sarjamurhaajille vai annetaanko näiden hillua keskuudessamme jatkossakin? Tälläinen rikostyyppi meille kuitenkin on rantautunut ja sitä ei nykyinen lainsäädäntö tunnusta. Poliisin on pakko syyttää taposta kun ei pysty todistamaan suunnitelmallisuutta.
Anneli Saarikko on onnistunut kiihdyttämään Keskustan alamäkeä töksähtävällä ja moukkamaisella olemuksellaan.
Olemme nähneet ja kuulleet miten Keskustan kannatus on romahtanut niin, että voi puhua jo pienpuolueeksi jämähtämisestä. Taattu katastrofi on odottamassa muutaman kuukauden päästä vaalipäivänä. Mestaulavalle on kapuamassa Keskustan Anneli Saarikko. Oma uskoni on, että edeltäjänsä Katri Kulmuni olisi varmaan pysäyttänyt lumivyöryn jossain kohtaa, sillä oli sopivalla tavalla ujonpuoleinen, sovitteleva ja vähän söpökin. Saarikko on kunnostautunut aggressiivisena, sanansäilällä ratsastavana joka a-studiossa esiintyy fiksuna mutta poliittisella kentällä kieroilijana. Hänen ei edes pitäisi haastaa Sanna Marinia joka tätänykyä on kansainvälinen brandi ja suoranainen megastara joka on polkenut jalkoihinsa kaikki arvostelijansa. Sellainen kielii vain itsesuojeluvaiston puuttumisesta jota Saarikolla ei selvästikään ole.
Tämä herra ei paljoa kenellekään sano ja media pitää vaarin, että harva kuuleekaan. Paitsioon työnnetty Tehtaankadun edustaja on paljon muuttunut sitten Derjabinin aikakaudesta. Opimme että suomettuminen on ja pysyy, suomettumisen suunta vain muuttuu.
Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsov tuskin sanoo monelle juurikaan mitään, joten esitellään tässä. On maininnan arvoinen kaveri joka jäi ilman kutsua itsenäisyyspäivän juhliin. Ajateltiin kai että jos vahingossa eksyy samalle boolimaljalle Ukrainan suurlähettilään kanssa, syntyy ruumiita. Nolaus oli melkoista luokkaa, joskin noudattaa EU-maiden uusia standardeja. Tapaus noudattaa kuitenkin länsimaiden pinnan alaista poliittista tendenssiä. Kaikki diplomatiat, välittäjät ja sillanrakentajat täytyy pitää poissa, ettei vain synny kompromissia. Kaikkinaiset rauhanpuheet ja kärsimyksen lopettamiset ovat putinismia pahimmillaan. Asia jonka niin Elon Musk kuin Macron ovat saaneet oppia. Sen sijaan aselastien rahoittamiset ja uutuutena kauko-aseet jolla Ukrainan sotaa voi laajentaakin, ovat sitä länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia kauneimmillaan.
Ilta piimeenee... lauletaan vanhassa leirilaulussa. Tämän parempaa kuvituskuvaa ei olekaan.
Sähkökatkot ovat tuloillaan ja jo nyt on nähty vapaehtoisia sähköpienennyksiä, ainakin niiden osalta joille nykyiset sähkölaskut ovat liian kova suonenisku. Tiedä sitten kuka on vastuussa mutta kun tehtiin päätös lopettaa venäläinen energia, ei kukaan edes kysynyt piisaako sitä omasta takaa, ja saako sähköä ylipäätään ostettua ulkomaan markkinalta ja mihin hintaan. Niin se aina on kun toimii ensin ja miettii sitten. Nyt on sitten nähty huolestuneita naamoja että täytyy vaan toivoa että tulisi leuto talvi. Toisaalta vanhan viisauden mukaan sotatalvet ovat aina kylmiä, ja niin luultavasti tämäkin. Saatan olla vanhanaikainen ja osittain typeräkin mutta uskon politiikkaan että oma kansa tulee aina ensin, ja vasta sitten solidaarisuudesta ne muut. Jos lähtee pakotetielle niin pitäisi varmistaa että sillä on myös jokin merkitys, pelkkä nälkälakko kun ei aina pysäytä asioita ja tekijöitä.
Tässä siis neljä suurta epäonnistumista. Partaansa nauravat sarjamurhaajat jotka pikapuoleen ovat valmiita jatkamaan, oman luonteensa uhriksi joutunut puheenjohtaja, välirikkoa tieten hakeva päättäjistömme Venäjästä - seurauksista piittaamatta. Sekä erityismaininta tälle kansalle joka aikoo seuraavissa vaaleissa äänestää sopeutusten puolesta eli palataan kaiken koronan ja sodan jälkeen tutuille kokoomuslaisille uomille markkinaliberalismin aatteeseen, josta muu maailma luopui jo koronavuosina. Se kello ei vaan ole vielä tänne asti kantautunut ja siinähän sitä Petteri Orpon vaaliase. Hyvä me.
Jukkis