Toivottelen tässä joulunalusia ja miksen itte jouluakin. Hyvää joulupäivää, tapania ja uuttavuotta. Menköön nyt loppiaistoivotukset samassa. Samalla pohdimme onko joulunvietto jo jäämässä vanhahtavaksi juhlaksi jota alkaa kapinoida yksi jos toinen perhepiiri. Jonkun sitä on kysyttävä.
Ensin tietenkin anteeksi että Sinikiven bloggausvauhti hidastuu hidastumistaan. On ollut työmurheita jotka on vaatineet kaiken keskittymisen. Otin uudet alueet tuolla lehdenjaon puolella ja viimeisen kuukauden opetellut ulkoa Hyhkyn, ranta-Kaarilan, ylä- ja alapispalan sekä Santalahden alueet unohtamatta millään muotoa Tahmelaa. Jos katsotte kartasta niin huomaatte miten megalomaaninen alue se on, itse asiassa koko se kannas joka luo Tampereen muodon. Sieltä jokaisen kadun jokainen kuja ja jokainen postilaatikko. Pispalasta kun puhutaan niin kujat on joko jyrkästi ylä- tai alamäkeen, laatikot ties missä pitkin röttelöiden pihamaata jota saa taskulampuin hakea. Ne ovetkin tapaavat olla joko kellari-asuntoja tai talojen päissä näkymättömissä. Ihmekös tuo jos olen kotiutunut vasta aamuseitsemän maissa ja nukkunut yli puolenpäivän. Ei siinä sitten tarmoa ole enää muuhun.
Eikä harjulla tosiaankaan kuljeta autolla. Ei sillä, sähköskootteri on kuin luotu noille ahtaille kaduille jossa autolle ei ole toivoakaan kääntöpaikasta. Siirryin skopaan kun sain peruutella itseni Provastinkadulta pois, muhkeat 800 metriä peruutusvaihteella. Isompaan skopaan siirryin kun siinä on sormille kahvanlämmittimet. Tai olisi ollut, ellei siitä olisi vastukset palaneet kun joku päiväsaikainen postinkantaja pitää niitä päällä yötä päivää viikkokausia. Eli lyhyesti sanoen, aika on mennyt muuhun kuin maailmanmenosta valittamiseen. Tässä on ollut se pääsyy miksi päivitystahti on ollut hidas, mutta nyt alkaa helpottaan kun alkaa kuvio oleen hanskassa.
Nyt tulee joulunpyhät ja tietää vapaata minullekin. Vaan ei ole törmännyt jouluun oikein missään. Ei tunnu kauppiaat enää vuoraavan kauppojaan joulupalloin ja soitella imeliä joulusävelmiä. Tavaratalopukkeja ei ole näkynyt eikä näyteikkunoissa loista tekolumi ja muoviporo. Onhan se niinkin että nämä BlackFridayt alkaa tosissaan kilpailla joulun kanssa. Tuntuu muutenkin että joulu alkaa olla etäinen asia yhdelle jos toiselle - lapsiperheet lukuunottamatta tietty. Sillä joulu alkaa olla lastenjuhla ja aikuiset ei näe sen vietossa mitään mieltä.
Tapasin joulurekan ja tyttöset jotka tarjoili cokista. Oli saakutin raaka ilma, kylmänpureva tuuli joka kävi luihin ja ytimiin. Tyttö kysyi, kelpaako cokis ja minä tyhmänä sanoin joo. Luulin heittäväni sen takintaskuun ja juovani kotona lämpösessä. Napsautti tölkin auki ja löi käteen. Cokis näemmä pitää juoda sopivan jääkylmänä ja niin nytkin. Siinähän pulputin jääkylmää juomaa jääkylmässä ilmanalassa. Jotenkin jäi mieleen tämä tapahtuma.
Tiedä sitten mikä on suhde jouluruokiin mutten tiedä onko meidän taloudessa kinkkua tänä vuonna? Kinkkuahan saa syödä ympäri vuoden jos tahtoo. Perinteiset jouluruoat, kaikki nämä lanttu- ja maksalaatikot on sellaisia joita ihmiset ostelee koiralleen ruoaksi pitkin vuotta kun ne on niin halpoja. tajuatte asian? Perinteiset jouluruoat, jotka juontaa tuolta vuoden 1951 ankeista vuosista, kaipaisi päivittämistä. Siihen aikaan rosolli oli kova sana koska yksin punajuuri oli hankinnan takana. Joulusaunasta en sano mitään. Minullahan on taloyhtiössä saunavuoro ja alkaa saunominenkin olla niin eilistä, että saan siellä löylyssä olla ainoa saunoja sinä vuorokautena. Muut vuorot tyhjinä. Sekin aikamme ilmiö. Lähes kaikki koti-uskonto-isänmaa -ajan rituaalit alkaa olla menneitä eilisiä, ja nykypolvet suhtautuu niihin varauksella ja mekin vanhat jäärät jo vähän kyllästyneinä.
Joulukin kaipaisi jo vähän uudistamista. Sen sisältämät rituaalit ja etiketit on hitsautuneita muttei enää oikein innostavia. Kaikki ne haudalla käynnit, kinkkusiivujen leikkailut, joulurauhan kuuntelut töllöstä jne jne ei vedä enää yhtään puoleensa. Aika vähän me ostellaan lahjojakaan enää toisillemme. Pitäisi suunnitella ihan oma joulu omanlaisine traditioineen. On minulla yksi. Olen bongaillut kaupungin parasta joulukatua. Aina on joku joka vetää välkettä pihapiiriinsä ja jos naapurikin innostuu, siitä alkaa muodostua jo jouluinen kadunpätkä. Lopulta koko katu intoutuu veivaamaan jouluista pihapiiriä ja siellä on ties mitä joulutähteä ja muuta kranssia jotka loistaa pitkälle. Sanoisin että parhaat löytyy Tampereelta Käpylän kaupunginosasta. Siellä on aina joku katu loisteessa. Monta vuotta Teljontie vei voiton mutta ne kyllästy veteleen piuhoja pitkin pihamaita ja aitojaan, joten kantotie on perinyt paikan. Jos taas haluaa nähdä parhaan joulutalon, se löytyy tietenkin Kangasalan puolelta. Siellä on se häiskä jolta on lähteny homma lapasesta aikaa sitten ja pannu kymmeniä tuhansia jouluvaloihin, joilla on vuorattu joka neliö koko tontista. Siinä kundissa on asennetta.
Jukkis