Juhan af Grann on sitten aineellistunut toiseen ulottuvuuteen. En miestä koskaan tuntenut, en edes nähnyt, mutta ainahan voi pari riviä kirjoittaa siitä miten silloin aikanaan teki suoranaista televisiohistoriaa.

 

En enää edes muista koska, oman muistelukseni mukaan joskus 1983-1984 tietämillä mutta bibliografien mukaan niinkin myöhään kuin vasta 1995 näin sen ainoan kerran Juhan Af Grannin telkkarissa. Joku ufo-juttu se oli. Muistan toki föönatun tukan joka sojotti kuin torvi, aurinkolasit ja mustat hanskat. Oliko hänellä sitten meneillään idea muistuttaa vähän kapeapäistä ja mustasilmäistä alienia, mutta se oli yksi televisiohistorian kulmakiviä. En meinaan usko olevani ainoa joka sitä tuijotti silmiään uskomatta edes kyseenalaistamatta, että mies on hullu. Hullu kun käkikello. Se oli ensivaikutelmani eikä se siitä koskaan muuttunut.

Luin jostain että sai kenkää työpaikastaan heti sen jälkeen. Ihmiset alko sitä karsastaan ja ennen kaikkea rajatieteen piirit koki aikamoisen mahalaskun. Kukaan ei ottanut tuon kanava-ajan jälkeen mitään ufopiirejä millään muotoa vakavasti ja nämä kerhot pitivätkin matalaa profiilia vuosikausien ajan. Etteivät vaan tule sekoitettua Granniin ja hänen hörhölookiinsa millään tavalla. Laajemmassa mitassa tuo ohjelma päätti yhden aikakauden. Jonkinlaisen dänikeäläisyyden vanavedessä ufot oli vielä osa työmaiden kahvipöytäkeskusteluja ja silloin oli muutenkin ilmassa maapallon ulkopuolisen elämän etsiminen. Voi kai sanoa että ufo-buumi jossain määrin muokkasi myös sen ajan tiedekenttää. Se kaikki loppui kerralla kuin seinään.

grann

Siinä hän on. Habitus ja tyyli joka edelleen on jäljittelemätön.

Grann itse ei päässyt sen koommin mainettaan pakoon. Se seurasi häntä loppuelämänsä ajan ja oli selvästi nähtävissä vaihe, jolloin hän kartteli julkisuutta kokonaan. Toivoi ihmisten unohtavan ja voivan aloittaa puhtaalta pöydältä. Näinhän ei tapahtunut, aikakausi oli suvaitsematonta ja pikkusieluista kuten takavuosikymmenet olivat. Eikä kyse ollut itse aiheesta, siinä aikakaudessahan näitä piisasi - vaan habituksesta. Tötterötukka teki sen kaiken. Sen tiedän että edelleen ufopiirien sakeissa ollaan tästä katkeria että heidät rinnastetaan hulluun mieheen.

Nykypäivä on armollisempi. Se on jo oppimut tunnistamaan brandiluonnin, kuin koko ideankin että poihjimmiltaan kyse oli perfomanssista. Eräänlainen taiteellinen tempaus joka meni korkealta ja kovaa - liiankin korkealta. Kuin jokin kohua nostattava muoti-ikoni jonka on tarkoituskin järisyttää. Miehelle se maksoi hänen toimittaja-uransa ja hyväpalkkaisen toimen mainostoimistossa unohtamatta millaista hörhönmainetta sai kantaa lopun ikäänsä. Tempaus näin jälkikäteen oli suoraan sanoen - liian! Liian burleski. Liian kohauttava.

Sellainen oli ainoa kosketukseni edesmenneeseen. Toivotaan että aineellistuu älykkäämmän rodun pariin joka ei pelästy tötterötukkaa.

 

Jukkis