Se miksi olen hehkutellut niinkin paljon kuluneiden vuosien aikana tätä Marinin hallitusta juontuu siitä, että hallituskausi oli varsin poikkeuksellinen aikakausi. Koska tämä ajanjakso on nyt päättynyt, teen jonkinlaisen yhteenvedon mikä siitä poikkeuksellisen teki.
Se tärkein tietenkin ensin eli poliittisella kentällä ei ole aivan jokapäiväistä että istuva pääministeri on nuori nainen joka vieläpä johtaa naisvetoista hallitusta. Se huomattiin maailmallakin sillä se, että politiikan monopolin tapaa omata yleensä keski-ikäiset ja sitäkin iäkkäämmät miehet oli poikkeuksellista. Sellaiset kuuskymppiset ukkelit ovat johtaneet maailmansivu. Ihmekös tuo että pelkällä olemuksellaan Sanna Marinista kasvoi maailmanlaajuinen symboli joka paistatteli maailmanlehdistön tabloid-etusivuilla ja antoi toivoa kaikkien maailman naisille. Tiettävästi hän oli ja on tunnetuin suomalainen kautta aikain joka ainakin vielä tunnetaan pallollamme kaikkialla. Ei sille viivalle pääse nämä saunat ja sibeliukset, ei lähellekään. Se oli aivan poikkeuksellista ja varmaan menee satakunta vuotta ennenkuin joku toinen tekee saman. Siinä sivussa maamme sai kokonaan uudenlaisen brandinkin jossa korostui tasa-arvo, koulutus ym ja nämä iänkuiset järvimetsä -mielikuvat jäivät tunkkaisina sivuraiteelle.
Sanna Marin oli politiikan rock-star, megaluokan stara joka onneksemme tietää oman arvonsa. Vajoaminen keskinkertaisuuteen ei kuulu hänen tyyliinsä sillä seuraava etappi lienee maailmanluokan valloitus? Se että miehensä kanssa irtisanoutuvat toimistaan kielii että joku kansainvälinen pesti on jo varmistunut. Mitä sinne tänne jäädäkään nyhjäämään ja kinaamaan jonninjoutavista.
Julkisuuskuvaan kuului sivukaneetti. Ainahan istuva pääministeri saa osakseen kritiikkiä, herjausta, vähättelyä, pilkkaa ja joskus uhkauksiakin. Tällä kertaa koko maailman media tarttui siihen ja sai suomalaiset rääväsuut häpeämään omaa naisvihaansa ja törkeää asennettaan. Sen osalta kritiikki hiljeni kummasti kun sitä paheksuttiin koko euroopan mitalta. Kukaan ei ole tietenkään profeetta omalla maallaan mutta Marinista oli kasvanut hetkessä se politiikan rock-star jonka puolesta tuntui loukkaantuvan puoli maailmaa. Hänestä tuli ikoni.
Sitten tuli se koronapandemia. Sekin ihan oma juttunsa jossa pandemian torjuntaan käytettiin järeitä keinoja. Hallituksen toimista on sanottava pääosin plussaa. Joskin oli selvää että etukäteen varautuminen petti pahasti, ja tietyt virkamiehet töppäilivät siellä sun täällä. Hallituspuolella ainoa miinus oli tuli Krista Kiurulle joka ei kuunnellut riittävästi tieteellisiä asiantuntijoita vaan teki monia suuriakin päätöksiä jotka sittemmin on osoitettu virheiksi. Se on yleensä näin kun politiikko sählää asiantuntijan sijasta. Toisen virheen mistä kannattaa ottaa oppia, oli median rooli. Se haastatteli politiikkoja, asiantuntijoita, ylilääkäreitä ym ym jotka antoivat yhdessä sekavaa ja keskenään ristiriitaista viestiä. Virheistä huolimatta hallituspolitiikka oli, että Suomessa torjuttiin pandemiaa kenties parhaiten koko maailmanluokan mittakaavassa. Tartuntoja ja sen myötä kuolleita syntyi pandemian aikana niin vähän, että monet alkoivat jo kyseenalaistamaan koko pandemian tappavuutta ja radikaalimmat jopa, oliko koko pandemiaa olemassakaan. Se oli hallitukselle todellinen sulka hattuun, ja osoitti hallituksen nerokkuutta. Pääosin siksi että pääministeri sentään tajusi kuunnella asiantuntijoita ja tehdä päätöksiä sen perusteella.
Pandemian seurauksena tuli uudenlainen talouspolitiikka. Markkinaliberalismi jota pidettiin jo epäonnistuneena globaalina kurjistumispolitiikkana joka oli viime vuodet johtanut vain pankkikriisistä toiseen, alkoi korvautua uus-keynesiläisyydellä. Maamme hallituksen kunniaksi oli sanottava että se tarttui tilaisuuteen ja hylkäsi vanhat mallit. Kun Marinin hallitus aloitti korona-ajan talouspolitiikan, se aloitti sen komeasti ja näyttävästi aloittamalla kaikkien aikojen elvytyspolitiikan. Vastaava elvytys on nähty viimeksi kun Kustaa III aloitti isojakona tunnetun maareformin joskus 1700-luvun loppupuolella. Tämän elvytyksen ansiosta on että työllisyys ei kivunnut lähelle 70% vaan enemmänkin 80% tietämille. Pahanolon työpaikat ja riistopalkat katosivat sen myötä. Eikä tullut edes sitä luvattua vappusatasta vaan tuli kaksisataa. Tulevan pääministeri Orpon kehtaa hymyillä - hän sai valtiontalouden käsiinsä erinomaisessa kunnossa vaikka tuleekin sen ilmeisesti sössimään tällä kaudella takaisin keskinkertaisuuteen. Ne olivat Marinilta rohkeita pensselinvetoja joiden mittakaavaa tavallinen pulliainen ei edes tajua.
Oma historiaan piirtyminen on ollut myös Natoon liittyminen. En usko että se oli alkuunsa hallitukselle mieleen joka mielellään olisi elänyt paasikiviläisissä puolueettomuustunnelmissa mutta tapahtumien virta vei mukanaan. Kun Sanna Marin otti tämän pään, hän ei ainakaan varonut sanojaan ja tekojaan Kremlin suuntaan. Hän olisi vienyt ukrainalaisten avustamisen jopa pidemmälle kuin tämän maan ukkelikerho keskimäärin. Marin olisi enemmän kuin mielellään tajonnut Zelenskylle järeitä hyökkäysaseita jolla oikeasti voittaa sota, mutta eurooppalais-amerikkalainen asenne taitaa olla, että ukrainalaisten on tyydyttävä vain puolustusaseisiin joka tekee koko rintamasta yhtä lihamyllyä jossa venäläiset ovat kaiken aikaa niskan päällä. Tämän muuttamiseen ei Marinin poliittinen lihaksisto riittänyt.
Politiikka on kompromisseja. Se mitä haluaa, siitä toteutuu yleensä 20-30%. Kaikki vesittyy alkuvaiheessaan. Marin onnistuikin saamaan hallituspohjan jossa oltiin samalla aaltopituudella. Se on se syy miksi sotekin meni lopulta maaliinsa - tosin alkuunsa lastentautisena mutta jota porvaripuolella ei saatu sitäkään vähää vaikka vuosikymmen yritettiin. Inflaation torjuminen jäi sekin puolitiehen mutta sitä ei välttämättä hanakasti koetettukaan. Harva osaa oivaltaa että inflaatio on yleensä paras tapa kuolettaa valtionvelkoja ja jos Orpo oli huolissaan velkaantumisesta, se korjautuu itsekseen kun vaan antaa inflaation pitää ruokakassin hinnoissaan. Se on paradoksi mutta se on näin. Talous on tasapainottelua - täydellistä siitä ei saa koskaan. Toinen syy miksi Marin veti hankkeensa maaliin on hänen luonteessaan. Ei hän mikään bimbo ole, kaukana siitä. Hän on piinkova luonne ja näyttävästi myös verbaalilahjakkuus joka runnoo esteet tieltään. Niin sanottu vahva nainen; määrätietoinen ja periksiantamaton joka ei suvaitse kompromisseja. Sellainen joita aina tarvitaan.
Lyhyesti sanoen, hallituskausi oli ajanhenkensä puolesta täysin poikkeuksellinen. Jopa niin poikkeuksellinen ettei vastaavia osaa hakea menneestä. Siihen sisältyi suoranaisia mannerlaattojen liikahduksia jossa kaikki meni vähän kuin uusiksi. Sellainen aika vaatii myös poikkeusyksilöitä ja uskon vakaasti että itse sallimus istutti Marinin pallilleen luotsaamaan sen kaiken läpi. Suomessa on ollut aina, ja on vastakin, vallallaan keskinkertaisten mafia joka pyrkii keskinkertaistamaan kaiken, ja sellaisista ei olisi nyt ollut apua. Keskinkertaisuudet eivät näe niitä suuria kuvioita joita tarvitsi nähdä.
Marin ei onneksemme ole suuntaamassa keskinkertaisuuteen, eikä se hänen paikkansa olekaan. Joku ulkoministerin pesti Orpon hallituksessa olisi sellainen. Hän on kuitenkin halutuin politiikko EU-tasolla ja sen johtoportaaseen. Maailmalla on jo vihjattu että hän olisi tuleva Naton pääsihteerikin jahka edellinen tajuaa tehdä hänelle tilaa. Se että hän on karistamassa Suomen pölyt jaloistaan ja irtisanoutumasta velvoitteistaan on vain hyvä asia koko Euroopan kannalta.
Jukkis