Myönnän että kansanedustaja Olli Immonen on kiehtonut pitkään mieltäni. Kaverille tuntuu putoavan kaikki eteen pyytämättä siinä missä toiset ponnistelee niska limassa pääsemättä koskaan edes puoliväliin tämän hannuhahnen saavutuksista. Omasta mielestäni hän on totaalinen nahjus, tyhjäntoimittaja ja vieläpä surkimus poliittisella kentällä, mutta siellä hän vaan on. Vähemmästäkin muuttuu kateudesta vihreäksi.
Immosen henkilöhistoria on puhutteleva. Lukiolainen jolta jäi YO-kirjoitukset tekemättä koska ne on niin rasittavia. Intistäkin tultiin maitojunalla kotiin. Pahimmaksi kompastuskiveksi vain nousi työkkärin ämmä joka teki selväksi että korvauksia ei heru, ellei ole jotain ammattitaitoa. Tämähän on noussut esteeksi muillekin nuorille miehille, joilla koulut jäävät kesken. Niinpä vartijankoulutus oli suhtkoht selvä valinta. Koulutus on lyhyt, vain 120ov ja ikuiseksi arvoitukseksi jää, miten Immonen sen kykeni käymään aamukouluna. Vai päättikö hän uhrautua hyvän asian edessä, koska vartijan töissä kumminkin liikutaan myös iltaisin ja öisin, ja saa nukkua puoleenpäivään.
Immosen suurin - ja ainoa - saavutus poliittisella saralla on ollut päätyä yhteiskuvaan ohikulkijan kuoliaaksi mukiloineen sakilaisen kanssa. "En tunne koko miestä" totesi tähän Immonen, ja sehän ei tunnu ollenkaan paniikkiselta hätävalheelta...eihän?
Eihän se tavatonta ole että eduskuntaan pääsee turhakkeitakin. Se että pääsee vielä uudelleenvalituksi, onkin sitten hatunnoston arvoinen suoritus. Sillä ensimmäisellä kaudellaan Immonen ei pätenyt muussa kuin poissaolojen kuninkaana. Ymmärtäähän sen. Ensinnäkin nuo kansanedustajatyöt alkaa niin julmetun aikaisin, ja jos on tottunut koisiin puolillepäivin, niin eihän niihin pääse ollenkaan.
Sanomattakin on selvää että Immonen ei ole kunnostautunut eduskuntatyön saralla millään tavalla. Ei ole nähty aloitteita, ei kiivaita palopuheita, ja tuskin hän mitään niistä papereistakaan tajuaa joita hänelle kiikutetaan luettavaksi – sikäli kun lukee ollenkaan. Mielenkiintoa eduskuntatyötä kohtaan kun ei ole tähän mennessä näkynyt pätkääkään.
Immonen on selkeästi Halla-Ahon manttelinperijä. Siinä missä oppi-isä Halla-aho bloggailee aktiivisesti ja mestarin sormenpainalluksia näpääimistöllä analysoidaan laajoissa piireissä, on Immoselle moinen tietenkin liian vaivalloista. Saman asian voi tiivistää kahteen relatiivilauseeseen facebook-profiilissakin, ja sekin joskus kännipäissä kun irtoaa ihan eri tavalla kun vesiselvänä. Merkkisaavutushan se että onnistui yhdellä päivityksellään provoamaan niin taitavasti, että peräti 10 000 ihmistä kävi häntä mielenosoituksessa paheksumassa. Tapahtuma tuskin oli Immoselle mieleen mutta toisaalta hänen haukantuurinsa on sitä luokkaa, että hänestä tulee kohujulkkis tekemättä mitään – siis yhtikäs mitään.
Meillä on Unelma -mielenosoitus keräsi kymmenisen tuhatta Immosen vastaista mielenosoittajaa. Jälleen osoitus että jotenkin se mies onnistuu herättämään suuria tunteita ihan vaan tolvailemalla väärässä paikassa väärälllä hetkellä. Immosen elämänmenoa seuratessa on kuin katselisi jotain vanhojen Harold Lloyd -elokuvien tapahtumia. Immosen tyyli on samaa slapstick -komediaa.
Tämänhetkinen suurin poliittinen ansio onkin poseerata samassa valokuvassa asema-aukion pahoinpitelijän kanssa joka niin ikään keräsi massiivisen antirasistisen mielenosoituksen. Immonen on kaveri joka on aina siellä missä tapahtuu. Kuitenkin poikkeuksetta vahingossa.
Jos Immosta pitäisi arvioida kansanedustajatyöstä vanhalla asteikolla nelosesta kymppiin, siitä hän saisi armotta 4- eli saman luvun mikä koulupulpetillakin tuli tutuksi, sillä tuskin hän paljoa viihtyi koulussa sen enempää kuin eduskunnan istuntosaleissakaan. Jos taas arvioisimme hänen poliittista työtään ja antiaan noin yleisesti, siitä voisi sentään irrota kuutonen.
Sillä se vähä mitä hän on onnistunut saamaan aikaan on syntynyt tolvailun ja väärässä paikassa väärään aikaan –tempun avulla. Toisaalta koko eduskuntaan nousemisen edellytys on selvästi sekin ollut vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan –onnenkantamoisen avustuksella. Se että on onnistunut tolvailemaan itsensä puolivahingossa keskelle Jytkyä selittää enemmän kuin toripuheet vaalikojuilla.
Ei olla ankaria. Pohjimmiltaan Olli Immonen tarjoaa meille kaikille toivoa. Osoitus siitä että turhakekin voi menestyä tässä maailmassa on innostavaa. Varmaa on vain että jos teitä kahta vertaa –puhun nyt sinusta lukijani – niin Immonen on sinuun verraten täysin nollatyyppi ja surkimus jonka pää kolisee lähinnä tyhjää. Silti hän edustaa Sinua ja tienaa kansanedustajan työssä sen verran hyvin, ettei hänen tarvitse poliittisen uransa jälkeen oikeita töitä miettiäkään - saa nukkua puoleenpäivään vastakin. Ja kyllä minä ainakin olen sen verran pikkusieluinen että pieni kateuden pisto iskee pumpussa. Itse tässä kun häsää ja väsää eikä saa paskaakaan aikaan ja toiselle putoaa kaikki kultalautasella ilman että pistää tikkua ristiin.