Mennään ensin siihen, että niin kauan kun muistaa jaksaa, on armeija vehkeillyt poliittisessa ilmapiirissä. Räikein tapaus liittyy vuoden 1808 sotaan, jossa silloinen koko sotilasjohto oli jo sitoutunut venäläisten läpimarssiin, ja ponnekkaasti vain vetäytyi venäläisjoukkojen edestä. Viaporin antautuminen taistelutta oli silloisen salaliiton näkyvin ele, mutta ei tuhoisin. Svartholman antautuminen ja sen ruuti- ja ruokavarastojen luovuttaminen venäläisille on tämän sodan niin häpeällinen episodi, että jopa sotahistoria vaikenee siitä tyystin.
Itsenäisyyden ajalta tulee mieleen 1920-luvun valkojääkärit jotka Inon linnakkeesta ampuivat tykeillä Kronstadtiin saadakseen valtion mukaan sotaan bolsevismia vastaan, ja rajakahakoita järjestettiin tämän tästä. Näitä salaliittoja esiintyi vielä Kekkosenkin aikana, jossa poliittinen eliitti mielisteli Neuvostoliittoa kun taas armeija ylläpiti salaisia yhteyksiä USAn kanssa. Kuka niistä kaikista tietääkään?
Salaliittolaiset ryhmäkuvassa. Vasemmalta puolustusministeriön virkamiehiä, YLEn uutislinjasta vastaava, yhteysupseereita, päätoimittajat... edessä ulkoministeri Soini, puolustusministeri J. Niinistö ja kokoomuksen oma poika.
Oli ja on selvää ettei Suomesta tule Naton jäsentä, siihen on koko kansa vastakarvaan. Niinpä on ryhdytty kahdenkeskisiin turvatakuisiin Yhdysvaltain kanssa, joka on solutettu sopimus sopimukselta. Se on ilmeisemmin tehty niin, että on tehty sinänsä viaton sopimus liittyen johonkin, ja sekaan sopimuspaperiin on muilutettu yksittäinen lause, joka yksin ei vielä kerro mitään. Seuraavaan sopimukseen on jälleen ujutettu viaton lause ja näin on edetty, kunnes on tullut aika iskeä. Sillä kun viattomia lauseita esiintyy sopimus sopimukselta, ne muodostavatkin omat sääntönsä kun asiaa katsotaan yksittäisen sopimuksen sijasta sopimuskokonaisuutena.
Tämä on se syy, miten Yhdysvaltain armeija vain marssi sisään Suomeen kansalaisten, eduskunnan ja jopa Tasavaltamme ylipäällikön suureksi hämmästykseksi. Upseerisalaliitto oli onnistunut.
Toinen mieleenjuolahtava asia on suomalaisjoukkojen osallistuminen Irakin Mosulin hyökkäykseen. Yllättäen huomaamme olevamme mukana jossain aavikkosodassa ilman että kukaan tiesi asiasta mitään, ja uskon että sotiminen tuli monelle muullekin täytenä yllätyksenä. Itse en pidä parhaana ideana että suomalaiset kouluttavat ja aseistavat paikallisia hulluja ja sekaantuvat kiinteästi siihen lähi-idän kieroon politiikkaan, jossa kostoiskut tehdään terrorismin muodossa. Siellä me nyt kuitenkin olemme.Sodassa. Jossakin black ops –tyyppisessä jutussa josta kukaan ei tiedä mitään.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) antoi haastattelun jossa ilmaisi että Suomessa ei puolustushallinnon alaisuudessa vehkeillä ensinkään, vaan kaikki on demokraattisen avointa ja eduskuntaa konsultoidaan kaikesta
Seuraavaa askelta odottaessa. Pelihän on nyt vasta auki, upseerisalaliitto on onnistunut ohittamaan poliittisen seurannan ja tekee mitä huvittaa. Selvää kuitenkin on strategisesti että Suomen valmistautuessa satavuotis –juhliinsa, siihen mennessä sen suvereenisuus on mennyttä, ja sen armeija on muuttunut amerikkalaisarmeijan jatkeeksi. Aika näyttää, mutta aihe on seuraamisen arvoinen.
Jukkis