Euroopan ja Amerikan tieteen väliset erot.
Balabanova ei pettynyt odotuksissaan, miten muu eurooppalainen tiedemaailma suhtautui hänen tutkimukseensa. Hänen kimppuunsa käytiin ennenkuulumattomalla kiukulla ja pilkalla, ja annettiin ymmärtää koko tutkimuksenkin olevan silkkaa huuhaata alusta loppuun – pelkkää dänikeäläistä sekoilua. Sillä kaikki väitteet että Amerikassa olisi käyty välimereltä jo antiikin vuosituhansina on väitteenä jotakin, jonka suomalainenkin wikipedia tietää pseudo-arkeologiaksi. Kuuluu samaan sarjaan kuin muutkin huuhaaväitteet. Amerikan puolella samalle väitteelle sen sijaan vain tyydyttiin kohauttamaan olkaa. Amerikkalaisissa tiedepiireissä on Kolumbus-teoria hylätty jo 1800-luvun loppupuolella, ja siellä pidetään itsestäänselvänä että merimatkoja mantereiden välillä on tehty jo kauan. Eihän esimerkiksi ole salaisuus, että Intiassa on viljelty amerikkalaista maissia jo kauan ennen ajanlaskua, tai että niin kankaita kuin loistauteja on seilannut Kiinan ja Perun välillä jo antiikin vuosisatoina. Eurooppalaisilla sen sijaan on päähänpinttymänsä Kolumbuksesta, joka takaa että nämä muinaiset merimatkat ovat sellaisia, ettei niitä kotimaisiinkaan koulukirjoihin paineta. Ne ovat kiellettyä historiaa. Sellaista joka on tapana lakaista maton alle kiusaamasta muuten niin harmonista historiankirjoitusta.
Amerikan oudot kivitaulut
Kun kysytään mikä kansa muumioi kuolleensa, palvoi kissoja, rakennutti pyramideja ja palvoi Aurinkoa jumalanaan, tulee varmaan yhdelle jos toiselle mieleen egyptiläiset, ja harvalle pulpahtaa mieleen, että samat tavat olivat myös Maya- ja Atsteekkikulttuureilla. Kysyä sopii, miten näillä kahdella saattoi ollakin niin identtinen kulttuuri, olkoonkin että Etelä-Amerikan pyramidit olivat lähinnä zikkurat-mallisia, jollaiset ovat tutumpia mesopotamian kuin egyptin suunnalla. Ironisinta kaikessa, että näitä atsteekkien pyramideja voi ihailla myös Afrikan rannikolla olevilla Kanarian saarilla. Yhteydet eivät jää näin epämääräisiin todistuksiin, harva itseasiassa tietää, että Amerikasta on löytynyt paljon kivitauluja antiikin vuosilta, joissa on kirjoitustyylinä käytetty välimerellisiä kieliä. Painopiste niissä tuntuu rajoittuvan antiikin ns, kultakauteen 500-200 eKr. Koska egyptiläisten merimahti nojasi pääosin libyalaisiin dynastioihin, on muinais-libya kielenä näissä tauluissa yliedustettuna. Jossakin kohtaa kivitaulujen kieli vaihtuu puunilaiseksi, joka ilmentää että kartagholaiset jatkoivat tätä merenkulun perinnettä. Erikoisinta että niitä ei ole löydetty yksinomaan Amerikan itärannikolta, vaan kaukaisimmat löydetyt taulut ovat aina Kaliforniasta saakka – joka ilmentää että egyptiläiset työntyivät eteenpäin niin Rio Grandea, kuin tottakai myös Mississippi-jokea, sillä senkin varrelta tunnetaan vastaavia löydöksiä. On tietenkin otettava huomioon, että seassa on myös kömpelöitä väärennöksiä, mutta aitojakin ovat amerikkalaiset museot täynnänsä. Näistä – kuten sanottua – ei ole koskaan kerrottu suomalaisille, joiden koulukirjoissa lukee Kolumbus.
Tämä libyalaisella tekstityypillä kirjoitettu taulu löytyi Equadorista. Se on ajoitettu n. 300 ekr.
Yhteinen kuvakieli
Barry Fellin kirjassa America B.C esitellään hyvin pitkälle menevä tulkinta näistä yhteyksistä, joka on ehkä kylmiltään vaikea nieltävä, mutta siinä ei ole virheen häivää. Abbe Maillard julkaisi vuonna 1738 kirjan Manuel Hieroglyphe, joka esitteli micmac-intiaanien käyttämän kuvakielen. Tämä kuvakieli oli täysin identtinen egyptiläisten hieroglyfien kanssa, mutta tätähän ei silloin voitu tietää, koska egyptiläiset hieroglyfit onnistui Chompollion tulkitsemaan Rosettan kiven avulla vasta 1823, eli melkein sata vuotta myöhemmin. Ironisinta tässä on, että vaikka kaikki sen ajan viisaimmat ottivat hieroglyfit älyllisenä haasteena, olisi sen kyennyt ratkaisemaan kuka tahansa koulupoikakin Maillardin kirjan avulla. Kukaan ei vain voinut kuvitella hurjimmissa unelmissaankaan, että muinaiset egyptiläiset opettivat kuvakielensä amerikkalaisille intiaaneille, ja näin tämä suuri oivallus jäi oivaltamatta. Vasta jälkikäteen ymmärrettiin, että nehän ovat sama kirjoituskieli molemmin puolin Atlanttia. Koska Maillard ei kirjansa tekohetkellä voinut tietää mitään egyptiläisten hieroglyfien merkityksistä, se tekee tietoisen väärennöksen mahdottomaksi. Amerikkalaisissa tiedepiireissä tämä on tietenkin yksi vankkumattomimmista todisteista joita esi-kolumbiaanisiin yhteyksiin liittyy – Euroopan puolella tästä on yritetty luonnollisesti vaieta parhaan mukaan. Samoin kuin Oklahomasta löydetystä Pontonocin kiekosta jossa on kirjoitettuna ”hymni Atonille” tai ns. Davenportin kalenterista, joka on tehty selkein egyptiläisin hieroglyfein. Kielletyistä asioista ei sovi puhua ollenkaan Euroopassa. Kolumbus oli ensimmäinen ja sillä sipuli. Näin sanoo suomalainen koulukirja ja siihen on uskominen.
”Tämän kaiversivat merenkulkijat Gadizista”. Taulu löytyi Paraguayn sisämaasta olevasta luolasta.
Roomalaiset Amerikassa
Kun sitten Eurooppaankin putkahti uutinen, että vuonna 1963 Yhdysvaltain Indianasta löytyi roomalaisia kolikoita, löydös leimattiin Euroopassa oikopäätä väärennökseksi. Tietenkin. Myöhemmin löytyi vielä Brasilian rannikolta, merenpohjasta, kolme roomalaista amforaa, ja Meksikosta nipistin jolla on pidetty roomalaista toogaa, alkoi todisteita tulla liikaa, jotta enää olisi voitu puhua väärennöksestä. Itse asiassa roomalaiset tunsivat Amerikan erittäin hyvin. Cicero kirjoitti maasta Atlantin takana, joka oli niin suuri että Eurooppa vaikuttaa sen rinnalla pikkusaarelta. Seneca jatkoi ajatusta kirjoituksessaan Medusa, että Tethis (meren jumalatar) suojaa tätä maata, ja että Thule (Skandinavia?) ei ole enää kaukaisin maa. Myös Horace mainitsee että tälle suurelle saarelle voi paeta pahojen aikojen sattuessa. Samanlaisia mainintoja löytyy myös kreikkalaisilta, joista ainakin Aristotele kannattaa mainita erikseen. Erityinen huomio kiinnittyy kartagholaiseen Hanno Merenkulkijaan, joka kirjoituksessaan Periplus mainitsee purjehtineensa länteen Herkuleen pylväiltä (Gibraltar) ja löytäneensä maata. Mielenkiintoiseksi tämän tekee, että Yhdysvaltain Massachusettsissa olevasta Bournen kaupungin liepeiltä löytyi 300kg graniittijärkäle johon oli kirjoitettu puunilaisella tekstillä ”Omistuksessa Hannon, älä koske!” Kiveä säilytetään nykyisin museossa ja se tunnetaan Bournen kivenä. Tämä tarkoittaa, että n. 500 eKr. elänyt Hanno Merenkulkija olisi se ensimmäinen amerikan löytäjä jonka henkilöllisyys tiedetään.
New Port Tower jonka Henry Sinclair rakennutti Yhdysvaltain itärannikolle jo vuonna 1399. Sori vaan Kolumbus…
Loppusanat
Suhtauduimme alussa epäilevästi muumioon jonka hiusjäämistä löytyi kokaiinia. Tuntuuko se kaiken tässä esitetyn jälkeen enää kovin oudolta? Nyt ymmärrätte tämän pienen katsauksen seurauksena, miksi amerikkalaisille on ollut itsestäänselvää, että tottakai faaraosta löytyy jäänteitä amerikkalaiskasveista. Kun taas eurooppalaiset tutkijat närkästyivät näin tahdittomasta tutkimustuloksesta. Amerikkalaisten kaivamien todisteiden perusteella on itsestäänselvää että näitä merimatkoja tehtiin koko antiikin ajan, kunnes ne vasta keskiajalla hiipuivat hetkeksi. Kunnes sitten irlantilaiset munkit, viikingit ym jatkoivat reissaamista. Walesin prinssi Madoc perusti siirtokunnan Alabamaan 1100-luvulla, ja skotlantilainen Henry Sinclair rakenutti Yhdysvaltain itärannikolle kivitornin New Port Towerin jo 1399, joka siellä on vieläkin pystyssä. Tämä siis sata vuotta ennen Kolumbusta. Näitä asioita teille ei ole koskaan kerrottu. Jätän teidät nyt miettimään tykönänne, mitä muuta teiltä on pimitetty historiankirjoituksesta.
Jukka Nieminen
Kirjoittaja on kirjoittanut kirjan Cibolan seitsemän kaupunkia, joka käsittelee esi-kolumbiaanisia meriyhteyksiä.