Tätä kirjoittaessa puhuttaa hänen liikenneväylä –hankkeensa, ja jokainen autoileva ymmärtää että mikään maksu ei suinkaan laske, vaan muuttaa ainoastaan nimeä ja sen takana olevaa laskuttajaa uusiksi. Laajimmillaan yritys on yksityistää maamme tieverkosto, ja myöhemmin vielä rautatiekin ja vesiväylät. Aidossa bisneshengessä, jollaista Sipilä ja Berner edustavat, julkinen omaisuus on yksinomaan hyödyntämätön bisnesmahdollisuus.
Markkinaliberalismi ei ole olemassaolonsa ajan tunnustanut valtionomaisuutta, vaan haluaa yksityistää kaiken. Kyse on paljon isommasta kuin siitä, että tietyt liikemiestahot pääsevät lyömään rahoiksi. Sanomattakin selvää että kun valtion omistusoikeus pienenee pienenemistään, sen liikevaihtokin pienenee samassa suhteessa kuin yksityisen sektorin ekonomia suurenee. Tätähän Sipiläkin nykyisin tekee ohjatessaan verorahoja yksityiselle yhtiölle ohitse parlamentaarisen järjestelmän. Kansanedustajilla on yhä vähemmän budjetoitavaa. Aikaa myöten tämä johtaa siihen, että yhtiöt alkavat sanelemaan politiikoille yhä enemmän ja enemmän, kunnes kaikki valta on käytännössä niillä. On syntynyt oligarkki-yhteiskunta.
Hän kenelle Sipilän hallitus ohjaa verorahoja - tarina ei kerro sukulaisuussuhteista mitään.
Oligarkkien johtama yhteiskuntamalli tunnetaan nimellä plutokratia. Se tarkoittaa harvalukuisen eliitin valtaa ylitse muiden ja kaiken. Plutokratiassa on tyypillistä Bernerin kaltaiset liikenaiset, jotka käyvät kääntymässä politiikassa hoitamassa jotakin rikkaiden hyväksi, ja palaavat takaisin liikemaailmaan. Yhtiöt ovat tätä hyödyntäneet jo pitkään virkamiestasolla, jossa tiettyjen instituutioiden ja laitosten johtajat valitaan yhtiöistä, ja aikaa myöten he palaavat yhtiöihin. Tätä sanotaan pyöröovi-politiikaksi.Lääkejätit valitsevat vaikkapa THL:n johtajiston, joka siitä eteenpäin tuottaa lääkejäteille edullista propagandaa potilasturvan tai lääketurvallisuuden sijaan, tai elintarvikevirastoon saatetaan nimittää joku häiskä suoraan Monsantosta. Esimerkkejä riittää niin meillä kuin muualla.
Berner edustaa tätä lajityyppiä joka on nyt rantautumassa Suomeen. Ministerihommista saati vastuualueestaan hän ei paljoa tiedä, eivätkä ne häntä kiinnostakaan. Hän on pikemmin eräänlainen konsultti joka hoitaa hommia oligarkkiyhteisön synnyttämiseksi, ja sitten katoaa maisemista. Bernerin tehtävä ei ole ainoastaan ohjata rahoja bisnesmiesten taskuihin, vaan myös halvaannuttaa ja supistaa poliittista järjestelmää – siis sitä mihin me voimme äänestämällä vaikuttaa. Todellista valtaa tulevat pitämään suuryhtiöt ja niiden sanelupolitiikka. Tässä mielessä elämme hyvinkin erikoisia aikoja.
Sipilän hallitus hommissa. Väännössä lähinnä työttömät ja muut turhat elätit joista voi vääntämällä vielä prosentin saadakin.
Oligarkit vaikuttavat niin Venäjällä kuin länsimaisessa markkinaliberalismissakin. He ovat kaiken ylä- ja ulkopuolella liitelemässä omissa sfääreissään, ja varsin usein he ostavat politiikkoja, virkamiehiä ja sen verran mediaakin, että tavallisia kansalaisia voidaan manipuloida varsin värikkäästäkin.
Aika näyttää saako Sipilä liikemiesministereineen paljonkin muutettua Suomeamme eliitin johtamaksi harvainvallaksi, vai jääkö yritys pelkäksi yritykseksi. Varmaa on vain että jokainen vähänkään järkevä ihminen vastustaa moista hallitusta henkeen ja vereen – ellei sitten satu olemaan joku oligarkki itsekin.
Jukkis