Sarjassamme mielenkiintoisia aikamme henkilöitä, on syytä itseoikeutetusti kohdistaa kohutoimittaja Jessikka Aroon. Otsikossa kutsun häntä huijaritoimittajaksi, syistä jotka perustelen.

Todetaan heti alkuun että lempisarjani Langalla (The Wire) käsittelee viimeisessä osassaan huijaritoimittajan syntyä. Siinä kunnianhimoinen ja ketku Baltimore Sunin toimittaja alkaa jahtaamaan olematonta sarjamurhaajaa, ja lopussa palkitaan sitten Pulitzer –palkinnolla onnellinen päätoimittaja vierellään. Toimitussihteeri alkaa haistamaan palaneen käryä näissä lehtijutuissa, ja kantelee niistä päätoimittajalle, joka on ilmeisen haluton puuttumaan asiaan.

Tarina pohjaa tietenkin muutamaan tosipohjaiseen huijaritoimittajaan. Mainita voi CBS-kanavan tähtiuutisankkuri Dan Ratherin, joka ei juurikaan viitsinyt nähdä vaivaa juttujensa todenperän varmistamiseen. New York Timesille jättivahingot aiheuttanut Jayson Blair, joka sumeilematta väärensi uutisia, kopioi ne suoraan Internetistä ja lopulta sepitti tarinat päästään. Varsinainen sarjahuijari oli sitten USA Todayn kuuluisin reportteri Jack Kelley, joka tuntui maagisesti olevan aina siellä missä tapahtui. Kelley sepitti satoja loistavia tarinoita, ja kuuluisimman mukaan hän eksyi jopa jerusalemilaiseen pizzeriaan keskelle pommi-iskua. Hurjassa tarinassaan Kelley jopa muisti mainita kadulla vierivät kolme irtopäätä. Oli siinä ja siinä että Jack Kelley ei voittanut arvostettua Pulitzeria vaikka oli jo finaaliehdokas.


Kotimaista kavalkadia edustaa YLEn toimittaja Jessikka Aro, joka urhoollisesti aloitti venäjätrollien etsimisen. mainitaan nyt tähän alkuun kuitenkin että oikeassa elämässä ei mitään venäjätrolleja ole olemassakaan, eikä niitä ole jäänyt yhtäkään haaviin vakavammissa tutkimuksissa, kuten ainakin Puolustusvoimien vastaavissa. Mitään trollitehdastakaan ei Pietarissa ole ollut vuosiin ja maineensa trollaajana saavuttanut PR-firma on lopettanut toimintansa aikaa sitten. Nämä eivät tietenkään Jessikkaa millään muotoa masentaneet kun hän aloitti omat trollijahtinsa. Sai hän sentään lueteltua muutaman yksityisajattelijan jotka nato-myönteisyyden sijasta suosivat ns. paasikiviläistä ajattelua, ja loppu oli epämääräisiä vihjauksia ja tarkistamattomia väittämiä. Tutkimuksellisesti se oli ala-arvoinen tekele.

Luonnollisesti noin huono ja provokatoorinen työ herätti ansaittua kiukkua ja kaiken negatiivisen palautteen Jessikka urhoollisesti pisti maksettujen venäjätrollien piikkiin, jotka suomessa hamuavat salaista valtaa eivätkä soisi tekojaan paljastettavan. Tästä hän käy nykyisin luennoimassa naapurimaissamme jotka hämmästyneenä kuuntelevat tätä suomalaista myyräntyötä. Luottaen siihen että norjalaiset kuulijakunnat eivät millään voi tarkistaa näiden väitteiden todenperää. Ironisesti Jessikkan tutkimus herätti myös hilpeyttä ja facebookissa aloitti tämän vuoksi mediakriittinen Venäjäntrollit –sivusto jonka Jessikka niin ikään niputti kremlin kellokkaiksi.

Huijaritoimittajille ei yleensä riitä ansioksi että he sepittelevät tarinoita vilkkaasta mielikuvituksestaan. Yleensä he osaavat jotenkin vaistomaisesti luoda ne puitteet, joista kustantajat ja päätoimittajat pitävät koska ne luovat mainetta kuin levikkiäkin. Lopulta näistä huijareista yleensä tulee tähtitoimittajia ja koko toimituskunta ja levikkikäyrät alkavat olla riippuvaisia näistä satusedistä. Yleensä he vieläpä osaavat haistaa poliittiset tuulet, joten tosiasioiden paljastuminen olisi kiusallista myös ympäröivälle poliittiselle uskottavuudelle. Varsin nato-henkinen ex-pääministerimme varmasti ymmärsi trollit osana natotuskampanjaa. Ja kun tuulia haistelemalla opitaan miellyttämään ympäröivää ilmapiiriä, lukijoiden toiveita ja poliittista tahtotilaa, on seuraava vaihe tähtitoimittajan palkitseminen. Niin on ollut Jessikallakin jossa palkintoja on kopattu ja kansainvälistä luentosarjaa pukkaa. Siitä huolimatta hänen kuin muidenkin kohdalla on syytä muistaa, että hän on silti pelkkä satutäti joka on luonut uransa vain villillä mielikuvituksella. Jessikka on toki suojatumpi kuin amerikkalaiset kollegansa sillä hän tekee selvästi poliittista palturia ja on saanut kaikki päätoimittajatkin taakseen.

Huijarin paljastaminen ei koskaan ole helppoa. Samassa paljastuksessa kun ryvettyisi myös kaikki Jessikan taustatoimittajat, esimiehet ja itse asiassa koko mediatalo. Sen taustalla oleva poliittinen eliitti kokisi nöyryytyksen ja jopa koko maan maine ulkomailla kärsisi. Kun valhe etenee liian pitkälle, liian moni on siitä riippuvainen – tätä mainio Wire –sarjakin alleviivasi. Kaiken tämän päälle taannoinen kansalaiskeskustelukin trolleista nojaa vain mielikuvitukseen ja puolen kansasta pitäisi myöntää uskoneensa mielikuvitusolentoja. Sellainen on valheen mahti.

Jukkis