Sanoisin että päätavoite on luoda venäläisistä sotilaista vyöhyke Ukrainan ja itä-Ukrainan välille. Eräänlainen rauhanturvapuskuri joka näemmä pitää luoda väkisin ja aseellisesti. Koska tilanne eskaloituu on sitten ainutlaatuinen tilaisuus tehdä toinenkin ele eli luoda maayhteys Krimille. Nythän se on ollut laivayhteyden varassa. Tämä tarkoittaa että Venäjä aikoo sotilaallisesti valloittaa Asovanmeren alueen josta Mariupol on keskeisessä asemassa. Sehän oli jo kerran separatistien hallussakin mutta he joutuivat siitä luopumaan koska niin pienelle sotavoimalle alue oli liian laaja.
Nyt nousee ongelmaksi että vaikka päävoima sotiikin vain yhden maakunnan alueella se tarjoaa ukrainalaisille tilaisuuden keskittää omat voimansa tälle alueelle. Tämän vuoksi tarvitaan liuta valehyökkäyksiä ja rajaselkkauksia jotta ukrainalaiset eivät voi irroittaa voimiaan miltään alueelta. Koska Ukrainan kimppuun voi käydä käytännössä kaikista ilmansuunnista, länttä lukuunottamatta kannattaa tämä operaatio tehdä. Mikäli Ukraina nostaa reservinsä aseisiin, se pitää ripotella joka tapauksessa tasaisesti pitkin rajaa jolloin sen iskukyky jää olemattomaksi. Eikä se voi ottaa riskiä olla tekemättä tätä, koska sehän ei tiedä käyttääkö Venäjä aukkokohtia hyväkseen. Mistä sen ikinä tietää vaikka lopullinen venäläisten tavoite olisikin voitonparaati Kiovan pääkadun halki? Sellaista riskiä ei voi ottaa.
Luganskin rintaman ongelma on se iänkuinen. On myös kaukoaseita. Tykistö iskee jopa 80km päästä ja tahtoo tai ei, tykistöasemat on nujerrettava kauempaakin. Lentokoneilla ei ole mitään rajaa mistä asti ne voivat hyökätä kuten ei ohjusasemillakaan. Ne voivat hyvinkin sijaita tuhannen kilometrin päässä ja sellaiset tukikohdat kuin lentokentätkin on tuhottava kauko-iskuin. Yksin sen vuoksi että ilmaherruus itse rintamalla takaa voiton. Jotta pääsee lentokenttien kimppuun on tietenkin lamautettava ilmatorjuntajärjestelmä; tutka-asemat. Näin ymmärrämme miksi iskuja tehdään ympäri Ukrainaa.
Venäjän maavoimat luottavat varmasti siihen että ilmatila on siivottu mutta ne luottavat myös selkärankaansa T-14 Armata -panssarivaunuun. Tätä voi olla vaikea hahmottaa ellei tunne panssarivaunujen historiaa. Niillä on sodittu likemmäs sata vuotta ja nykyisin kun panssarintorjunta on kehitetty huippuunsa, niiden katsotaan olevan iltaruskon aselaji. Vain Venäjä yksin on kehittänyt uuden sukupolven panssarivaunun viimeisen 25 vuoden aikana. Nyt sillä on näytön paikka. Edellisen panssaritaistelun se kävi Tsetseniassa jossa eteni Groznyn rauniokaupunkiin 200 panssarin kolonnana ja josta ahtaissa katutaisteluissa tsetseenit tuhosivat niistä 186 vaunua ja käytännössä jalkaväki niiden kannelta eliminoitiin kokonaan. Se mikä toimi vielä tsekkoslovakiassa 1968 ei toimi enää.
Armatan tappoetäisyys on 7-8 km. Siltä alueelta se voi tuhota yksittäisen jalkaväkisotilaankin joka väijyy avomaastossa sinko olallaan. Tiettävästi Armata ei näy tutkassa, sillä on autonominen torjuntajärjestelmä ja tavallaan panssari panssarissa koska miehistö on itse teräskotelossa ja ohjaa tietokoneen avulla miehittämätöntä tykkiä joka lataa itse itsensä. Se on enemmänkin kuin pelkkä panssari, se on myös itsellinen ohjusalusta jolla käydä myös kaukosotaa. Luonnollisesti se on ollut myös niin kallis että niitä tuskin on lukumääräisesti paljon mutta mistä sen ikinä tietää paljonko niitä on oikeasti valmistettu.
Oma veikkaukseni lähipäivistä on että iskuja tehdään ympäri maata kunnes Ukrainan ilmavoimat saadaan pysymään maassa. Maavoimat asettuvat Lugnaskin eteen ja valtaa maa-alan aina Krimille asti. Sitten Ukrainan presidentti saa paperin käteensä johon pyydetään allekirjoitusta. Vielä täytyy kuitenkin lähteä siitä että Venäjän voima ei riitä koko maan valtaamiseen ja vielä vähemmän sen pitämiseen jos selustassa alkaa partisaanisota kuten varmasti alkaa. Pääosin sota siis tällä hetkellä on ilmavoimien välistä jota käydään pääosin ohjuksin ja maavoimat käy vielä pieniä operaatioita yllätysiskuin. Lisäksi venäläisten on oltava varovaisia senkin vuoksi että kenraali Sää saattaa aiheuttaa ikäviä yllätyksiä ja huonot sääolot tapaavat aina sataa puolustajan avuksi.
Näin minä tällä hetkellä ajattelen mikä on venäläisten sotilaallinen tavoite ja mihin se pysähtyy ja mihin ei. Muutaman päivän päästä tiedämme varmasti enemmän.
Jukkis