Pohjimmiltaan venäläisten suuret kalusto- ja miesmenetykset johtuu talvesta. Kun tätä keskeistä sääntöä rikottiin julistamalla sota kesken pahimman vuodenajan, ongelma kumuloituu. Kun ei pääse kuin tietä pitkin on rintamalinjan leveys silloin 20m. Sen eteen on helppo pistää torjuntaa. Tosin ukrainalaiset selvästi osaavat rakentaa jo väijytyksiäkin ja varmasti seuraava askelmerkki on, että venäläisten kärkijoukot ajavat suoraan pussiin. Hyökkääjän ongelma kun on, ettei se voi edetä maastoon. Toisaalta, puolustaja varmasti harmittelee samaa. Tulvivilla mutapelloilla liikkuu ukrainalainen yhtä huonosti. Niinpä tämä on ollut lähes yksinomaan panssarien ja panssarintorjunnan välistä ja taivaalla hävittäjien ja torjuntaohjusten välistä.
Tappioluvut selittyvät sillä että kun alun salamasota meni mönkään, piti kiireesti vaan heittää jotain jotta päästiin kakkosvaiheeseen eli perinteiseen sotaan. Kouluttamattomia alokkaita ilmaantui ja alle saatiin vanhaa sotaromua. Kreml on tottakai tyytyväinen kustannuksiin. Vanhat lentsikat ja teevaunut olisivat nähneet romuttamon ellei tätä sotaa olisi tullut. Heitettiin huonoimmat ja keskeneräisimmät joukot joita löydettiin ja romurautakin on ilmaista. Tähän asti sota pyörii jopa plussalla kun korkea bensanhinta lihottaa kivasti Moskovaa.
Eikä sakin tarvitse sen kummempaa ollakaan kun puhutaan taktisesta armeijasta. Sehän vain raivaa tietä strategiselle armeijalle jonka kalusto ja koulutus onkin sitten ihan eri luokkaa. Arvattavasti sitä treenataan ja kurssitetaan tälläkin hetkellä ja sen vuoro on sitten kun maaperä on kuivunut ja kakkosporukka kuluttanut itsensä loppuun. Sillä käynnistetään sitten kolmosvaihe joskus huhti-toukokuun aikana.
Pitää muistaa että venäläiset kenraalit eivät juurikaan kiinnitä huomiotaan tappiolukuihin ja heillä on historiansa kanssa ollut aina mielenkiinnon puutetta sotilaidensa henkeä kohtaan. Sotilaiden moraalista tai taistelutahdosta he eivät ole piitanneet sitäkään vähää. Ainahan venäläisiä sotilaita on ajettu kuin karjaa eteenpäin, joskus politrukin pyssynpiippu selässä. On luotettu väkimäärään että aina saadaan uutta verta tilalle. Se on vanha perinne eikä se tällä armeijalla mihinkään muutu. Huolto-ongelmatkin ovat ikiaikaiset. Sen vuoksi venäläisille opetetaan henkiinjäämiskursseja tai siis suomeksi millaista on sotia ilman että saa ravintoa päiväkausiin. Venäläisestä vinkkelistä eivät tappioluvut hetkauta. Vielä kun kalustokin on ruostuvaa ja käytöstä poistuvaa varaston perukalta, ei siitä tarvitse murehtia vaikka se ammuttaisiinkin rikki.
Vihollisen aliarviointi on aina synti. Vaikka venäläisjoukkojen kelvottomuuden ja kalustotappiot ovatkin oiva väline hengennostatuksessa, sahaa sillä silti omaa jalkaansa. Se sisältää aina riskin että joutuu yllätetyksi. On tietenkin totta että tällä hetkellä venäläiset etenee vain niitä teitä pitkin jossa puolustus on langanohutta, Ukrainan tieverkolle kun ei riitä joukkoja joka paikkaan mutta strategisessa mielessä uhka kasvaa.
Asiat joita meidän media ei korosta on että ihan mukiinmenevästi on venäläiset sittenkin pärjänneet. Kävi kuten ennustin eli ukrainalaisten pohjoisrintama romahti ja sen puolustajat ovat motissa josta heitä ei pelasta enää mikään. Pohjoisrintaman romahtaminen tarjoaa oivia näköaloja strategiassa joita Moskovassa nyt mietitään. Pahimmassa tapauksessa sieltä voidaan vyöryttää ukranalaisten itärintamakin etenemällä puolustajan selän taa. Mikäli itärintama luhistuu, luhistuu koko puolustusjärjestelmä sillä itärintaman sisään jää liian paljon puolustajia asemäärineen joita ei voi korvata. Ukrainan sodanjohdon pitäisi tä ssä kohtaa aloittaa laaja strateginen vetäytyminen mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Siitä käynnistyisi myös etelärintaman luhistuminen ja Harkovan menetys. Tilanteen muutti päälaelleen yksi ainoa venäläinen hyökkäyskiila joka pääsi läpi Ukrainan koillispuolelta suoraan pohjoisrintaman vatsapuolelle.
Kehityskulku johtaa muutenkin huolestuttavaan suuntaan kun asiaa katselee Ukrainan pääesikunnasta. Dneprin itäpuolella joukot taistelevat koko ajan lyhenevällä kaarella vaarana joutua kokonaan saarroksiin. En siis sittenkään ali-arvioisi tai vähättelisi venäläisten etenemistä. Arvaan kyllä missä rintamalinja kulkee toukokuun alussa. Luultavasti rauhakin saattaa tulla sitä ennen.
Sanoin tämän ihan sen vuoksi että on pidettävä jäätä hatussa ja nähtävä sotatilanne mahdollisimman realistisessa valossa. Tosin on tehtävä kuten opetan eikä miten minä teen.
Minulle tämän sodan punainen lanka on koko ajan ollut Holmbergin ennustuskirja sadan vuoden takaa. Se on painettu 1923 eli se puhuu vuodesta 2023. Se sanoo suoraan että syntyy "lähialueellamme" "messias" joka syntyy vuoden 1952 korvalla ja jonka vaikutusvaltaa ryhtyy sodalla ehkäisemään "saarivaltakunta" - ilmeisesti Iso-Britannia tai Nato. Viimeistään silloin kun sotatanner on läntinen Ukraina lähettää ennustuksen mukaan esim Iso-Britannia ilmavoimansa avuksi tai jotain. Tai ehkä tämä on vasta alkusoittoa, tämä sota poikii sen Holmbergin ennustaman - vuoden päästä tiedämme. Holmberg mainitsee että tällä on merkittäviä vaikutuksia omaankin maahamme. Näin on kirjoitettu, näin on ennustettu. Profetia toteutuu kuten kirjassa ovat kaikki muutkin profetiat toteutuneet. En minä sitä päivää pelkää. Olen messunnut Holmbergin ennustuskirjan mystisyydestä jo vuosikymmenten ajan - ja kuuroille korville vaikka sen ennustukset muuttuvat todenperäisiksi päivä päivältä.
Jukkis