Venäläisille tuntuu olevan suht tyypillistä tappiolliset sodat ja jos ne on voitettu, ne on voitettu vasta ajan kanssa. Traditio alkaa jo sieltä vuoden 1905 Venäjän-Japanin sodasta ja samalla tavalla alkoi ensimmäinen maailmansotakin. Korskeasti miesvoittoinen armeija marssi suoraan saksalaisten virittämään pussiin Tannenbergissa. Historia on sittemmin toistanut itseään monenmonta kertaa. Meille suomalaisille Suomussalmi ja Kuhmo Talvisodan tunnetuimmat pussipaikat puhumattakaan siitä että Laatokalla jäi satimeen kokonainen neuvostodivisioona. Talvisodassakin homma nojasi tiedustelutietoon jonka mukaan suomalainen työväestö odottaa vapauttajaansa ja tämän tiedon nojalla sitten hyökättiin talvella jossa armeija oli sidoksissa laihaan tieverkostoon vailla kunnollista huoltoa.
Historia toistaa nyt itseään Kiovan edustalla ja sitä ennen se toisti itseään Groznyissa. Silloinkin oli talvi kun tsetseniaan hyökättiin. Ajettiin vain kolonnana tieverkkoa pitkin suoraan kaupunkiin jossa odotti väijytys. 200 panssarista tuhoutui 186 ja niiden kannella olevat jalkaväkisotilaat kuolivat kaikki. Eipä siinä Venäjän auttanut kuin ryhtyä rakentamaan uutta hyökkäysarmeijaa. Sodasta tulikin sitten pitkä ja raaka mutta päättyi sentään venäläisten voittoon ajan saatossa.
Eipä siis tämä fiasko varmaan hetkauta. Sehän kuuluu venäläisen sodankäynnin luonteeseen. Laatuun ei ole historiansa aikana kaiketi koskaan panostettu. Riittää kun sotamies osaa muutaman komennnon ja laukaista kiväärinsä niin niitä voi ajaa sotakentälle kuin karjaa. Moraalipuoleen ei ole panostettu koskaan. Harva sotahan venäjänmaalla edes on ollut sellainen että tavallinen rivimies siitä mitään ymmärtäisi.
Trotski sentään sai puna-armeijan toimimaan. Hänen metodissaan sotamiestä odotti sodassa todennäköinen kuolema mutta selustassa varma kuolema. Siitä piti poliittisen upseerin pyssynpiippu huolen. Jostakin syystä politrukki järjestelmä saatiin toimimaan, mutta mitään muuta ei. Kesällä 1941 käytännössä koko puna-armeija tuhoutui mutta venäläisillä oli se etu, että Moskovan takana oli alue josta ammentaa miehiä loputtomiin. Kun ne sitten talvella 1941-1942 pantiin liikkeelle ajamaan saksalaiset pois Moskovan edustalta, niitä hyökkäsi muhkeat 45 divisioonaa. Venäläiseen tapaan kenellekään ei ollut antaa edes leivänpalaa taskuun vaan käskettiin ruokkia itse itsensä matkan varrella. Saksalaisten huoltovarikoista tulikin kuumimmat taistelupaikat. Kun niissä unohtui tyhjään mahaan juomaan saksalaista konjakkia, vastahyökkäyksen yllätysmomentti oli varmaa.
Venäläiskenraaleille eivät tappioluvut merkinneet mitään. Taktiikkana oli hyökätä saksalaisia vastaan ja niin voimalla että näiden konekiväärit kuumenivat. Toisen aallon jälkeen saksalaispiiput hohtivat jo punaisina ja kolmannen aallon tullessa, eivät saksalaiset voineet enää edes ampua. Sitten päästiin eteenpäin. Venäläiset kuorma-auton lavalla. Mielenkiintoista sekin koska toisissa armeijoissa miehiä kuskattiin panssaroiduissa ajoneuvoissa mutta tätä ei katsottu Neuvostoliitossa kehittämisen arvoiseksi ajoneuvoksi. Syynä ilmeisesti mielenkiinnon puute rivimiesten henkeä kohtaan?
Nämä eivät ole vain historiallisia episodeja vaan ne ovat pitkä traditio joka on muovannut venäläisten armeijaa. Niihin on jäänyt huonoja tapoja ja käytänteitä. Asenne säilyi koko puna-armeijan ajan ja kunnollisen koulutuksen sijasta se tuntui keskittyvän simputukseen ja silloin varustmiesten itsemurhaprosentti vaihteli 5-12% välillä. Tämä puutteelinen koulutus, onneton motivaatio ja juopotteluun keskittyneet toimiupseerit näkyivät paremmin kuin hyvin Afganistanissa. Ainoa mikä oli edes vähänkään positiivista oli sotilaille opetettavat henkiinjäämiskurssit. Sitä alettiin opettamaan jo toisessa maailmansodassa ja siitä syystä, että puna-armeijan huolto oli mitä oli, ja sotilaiden oli opittava ruokkimaan itse itsensä.
Putinin tultua valtaan armeijan kokoa supistettiin ja panostettiin yksinomaan tiettyihin valiojoukkoihin. Varusmieskoulutus oli ja pysyi huonona. Sanotaan Putinista mitä vaan, hänen mielenkiintonsa armeijaa kohtaan oli enemmänkin hajamielistä koko 2000-luvun ajan, sillä sotiminen ei sopinut juurikaan hänen ohjelmansa luonteeseen. Olkoonkin että sota kuuluu automaattisesti suurvallan luonteeseen sillä ei voi olla suurvalta ilman että joutuu sotimaan tämän tästä. Vastus oli aina jokin pikkualue joka oli helppo kukistaa pelkin laskuvarjojoukoin eli venäjän ammatti-armeijan avulla. Syyria sentään oli menestystarina koska ISIS-terroristit eivät juurikaan mahtaneet mitään kymmenen kilometrin korkeudessa olleille pommikoneille.
Siinä sitä taas ollaan - ties kuinka monennen kerran
Nyt sitten tämä Ukrainan sota. Vanhan virheperinteen mukaan hyökkäys keskellä talvea joka nojasi väärään tiedustelumateriaaliin ukrainalaisten puolustuskyvystä. Kun kaikki meni mönkään, ajettiin sinne varusmiehet puuttellisin tiedoin ja taidoin. Huoltoa ei ole ollenkaan ja T-72 -tankeista voi nähdä että ne ovat varuskuntien koulutusvaunuja joita ei enää pitäisi edes käyttää sotatantereella. Missä ne ilmavoimatkin viipyy? Juttu olisi täysi katastrofi minkä tahansa muun maan kohdalla mutta venäläinen vain kohauttaa harteitaan - hän näkee sodankäynnin olevankin tuollaista eikä paremmasta tiedä. Siinä mielessä vaikea kuvitella että sotilaallisesta kriisistä kasvaisi myös poliittinen kriisi. Rauhanoppositiot ja erotetut kenraalit joilta revitään olkapäiltä poletit pois. Ei mitään sellaista. Putinin asema tuskin horjuu milliäkään.
Mutta raskasta seurattavaa se on. Hyökkäys jatkuu sen mukaan miten eteen saadaan kannettua kanisterellinen dieseliä että panssari pääsee taas puoli kilometriä eteenpäin. Sitten odotellaan taas kaksi päivää seuraavaa kanisteria. Kyllä tästä on sanottava että me suomalaiset voimme olla huoletta. Ei tästä armeijasta ole mihinkään ja kaikkein vähiten Suomea valtaamaan. Tuolla näytöllä se ei pääse kuin Imatran edustalle ja siihen pysähtyy. Tämän esityksen perusteella voi nähdä että suomalaisilla on näissä nato-jutuissa paljonkin liikkumatilaa.
Toinen ja oma kysymyksensä on sitten taloudellinen sodankäynti. Kauppasota. Historia opettaa että on kahdenlaisia maita; niitä jotka tuottavat raaka-ainetta ja niitä jotka niitä ostavat. Ostajat häviää kauppasodat aina. Tämä näin vinkiksi EU-maille.
Jukkis