Kuten opimme, salamahyökkäys ei kantanut ja se maksoi venäläisille parhaimmistonsa; laskuvarjojoukot ja spetnaz -kommandot. taktinen armeija joka polkaistiin paikalle varuskunnista ei ole, satunnaista maastovaltausta lukuunottamatta, jäljelle kuin muhkeita tappiolukuja. Nyt alkaa olla ilmassa että pian on alkamassa kolmas koitos.
Kiovaan tulee hyökkäämään 40 000 syyrialaista jota ei voi pitää pikkuporukkana ja vielä vähemmän heiveröisinä. He taistelivat Syyrian sodassa vuosikausia al-qaidaa ja ISIStä vastaan ja vieläpä varsin menestyksekkäästi. He ovat sodan ammattilaisia. Erityisesti he ovat erikoistuneet kaupunki- ja asutuskeskus -taisteluihin. Siellä Aleppossa ehtivät tehdä jokaisesta kerrostalosta linnoituksen, vallata tienristeyksiä ja tietävät miten kaupunkimaastossa edetään. Parempaa väkeä ei Kiovan valtaamiseen voikaan saada.
Itäpuolelta tulevat tsetseenit. Jokainen ukrainalainen tietää mitä tsetseenit ovat. He herättivät jo Neuvostoliiton aikana silkkaa kauhua ja jopa neuvostomafia pelkäsi tsetseenimafian jäseniä miliisistä puhumattakaan. Kun tsetseenit julistautuivat itsenäisiksi, ja josta ensimmäinen Tsetsenian sota alkoi, oli kuin ilmiselvää että siitä tulee maailman ensimmäinen rikollisvaltio. Päävientituotteet olivat tietenkin kultaisen kolmion heroiini ja islamilainen terrorismi. Länsimaat paheksuivat sitä sotaa mutta kiistatta jokainen säällinen valtio olisi lopettanut sellaisen valtiomuodon.
Jos ukrainalaisten puntit tutisee tämän väen edessä, heitä pelkäävät enemmän venäläissotilaat. Ehkä puhaltavat helpotuksesta kun ollaan samalla puolella, mutta yksikään venäläinen sotilas ei edes vahingossa eksyisi heidän telttaleiriinsä jotain asiaa viemään. Sieltä kun tullaan ulos vain kannettuna ja kurkku auki. Tsetseenejä on vaikea verrata oikein mihinkään. Lähin mielleyhtymä hurjuudessa ja pohjattomassa julmuudessa ovat ehkä 1880-luvun apassiheimot.
Vielä saamme siis hetken aikaa vahingoniloisina naureskella venäläisten onnettomalle sotaretkelle mutta kuten kuulimme, tahti saattaa muuttua hyvinkin pian.
Suurtaistelua odotellessa katselin YLE Areenasta ensimmäisen osan Zelenskyn näyttelemästä sarjasta. Siinä hän esittää opettajaa joka voittaa vahingossa presidentinvaalit ja alkaa kitkemään korruptiota. Tähän poliittiseen satiiriin oli varmasti sosiaalinen tilaus sillä maailman korrputiotilasto listataan 139 valtion kesken ja Ukraina on siinä sijalla 115. Jotain mystistä siinä on että presidenttiä näyttelevä tulee oikeasti presidentiksi ja suht samalla käsikirjoituksella kuin näytelmäkin. Kansa kai ajatteli että hän jos kuka kitkee korrpution ja sen myötä maasta tulee EU- ja NATO -kelpoinen.
Pettymys oli tietenkin suuri kun pandoran paperit paljastivat että myös Zelensky oli ohjannut valtionvaroja veroparatiisissa oleville tileilleen ja hänen suosionsa olikin pohjamudissa ennen sodan syttymistä. Nyt hän on sodan vuoksi nostanut profiiliaan huimasti ja hänen uransa kannalta se tuntui tulevan juuri sopivasti, joskaan ei varmaan sitä toivonut.
Yksi mitä sodassa on vielä näkemättä on uudenkarhea venäläisvaunu Armata. Vesi kielellä amerikkalaiset odottavat sen pääsyä sotakentälle, josko saisivat yhden vaunun tutkittavakseen. Yhtä lailla venäläiset haluavat sitä testata kenttäoloissa. Sitä tuskin tullaan näkemään ennen kuin talvi väistyy ja maasto on ajokelpoista.
Armatasta ei paljoa tiedetä. Arvellaan että se osaa torjua panssariohjukset automaattisella tietokoneohjatulla vastaohjuksella. Sen pinta on nanohiiltä ja siihen eivät pure minkäänlaiset singot ja perinteiset pst-aseet. Miehistö on sisällä omassa kotelossaan eivätkä edes tunne vaikka sitä kuinka höykytettäisiin.
Tähän täytyy sanoa itse panssarivaunusta aselajina. Sitä on pidetty iltaruskon kapineena ja käytännössähän panssarintorjunta on nykyisin niin kehittynyttä, että sokea teräslaatikko alkaa olla sitä vastaan aikas avuton. Kehitys alkoi jo 1944 jolloin erilliset panssarintorjuntatykki -yksiköt alkoivat muuttua yksittäisen jalkaväkisotilaan hommaksi. Olalta laukaistavat panssarisingot muuttivat tilannetta. Tämä on nyt nähty Kiovaan johtavalla tielläkin. Ei kyse ole siitä että venäläiset mitenkään huonoja olisivat tai ukrainalaiset hyviä, vaan itse panssari on aseena alakynnessä. Se voidaan tuhota kaukaa, läheltä, ilmasta monellakin aseella ja vieläpä miinoituksin. Varsinkin kun alla ovat neuvostoaikaiset teevaunut jotka jo pitkään ovat olleet käyttöikänsä päässä.
Vaikka panssarit ovatkin kunnostautuneet esim persianlahden sodassa tai Israelin kuudenpäivän sodassa, ei tätä asetta ole katsottu kehittämisen arvoiseksi. Viimeisimmät kehitysaskeleet lännessä ovat olleet 1990-luvulla kehitetty saksalainen Leopard, muuten legendaarisen Tigerin viimeisin kehitysaskel, sekä 2000-luvun alussa luotu amerikkalainen Abrams.
Venäläiset ovat ainoita jotka ovat uskaltaneet lähteä tankkien kehitystyöhön Armatalla. Se onkin ainoa uusi tankki melkein 25 vuoteen kun muut maat jo luopuvat koko panssarivaunukalustosta. Armatan ainoa ongelma on sen kallishintaisuus. Sen vuoksi niitä ei ole kyetty valmistamaan kuin muutama tuhat, ja varmasti miehistöön, taktiikoihin ja johtamiseen onkin sitten panostettu toisessa mittakaavassa ottaen sen arvokkuuden huomioon. Teevaunujen ajajiksi sen sijaan kelpaa oivasti mitä lie varusmiehiä ja lähes koulutusvaunuja sisältävää panssarikomppaniaa johtamaan joku sotilasmestari jolla ei ole panssaritakiikoista hajuakaan.
Näitä kahta tässä nyt odotellaan. Olisin mieluusti odotellessa keskittynyt katselemaan 11 vuotta seurannutta Walking Deadin viimeistä tuotantokautta. FOX-kanava kehveli myi sen suoratoistoon ja jää näkemättä telkkarista tämän vuoksi. Kuulemma tulee Netflixiin ja kun sen asensin onnekkaasti sain siinäkin pettyä. Sen näyttää Netflix 26 maahan jossa Suomi ei ole mainittuna. Sen sijaan sen näkee vaikkapa Ukrainassa, ajatellen kai että tällä hetkellä ukrainalaisilla ei ole muuta puuhaa kun seurata suosikkisarjaansa.
Jukkis