Tuskin on kuunaan nähty näin onnettomien tähtien alla syttynyttä sotaretkeä mikä on ollut Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Tätä kirjoittaessa venäläiset ovat pääosin jo perääntyneetkin rajan yli takaisin alkuasetelmiin. Löylytettyinä ja nöyryytettyinä. Sen myötä on mennyt myös toive rauhanneuvotteluista ja niiden ehdoista. Ei voittajan tarvitse neuvotella mistään. Kuka nyt auttaisi Putin-setää kun tilanne on mitä mustin? Ei huolta, Jukkis auttaa.


Mitäs nyt, kysytään Kremlin pitkän pöydän ääressä. Erikoisoperaatio on mennyt ihan vituilleen, voitosta ei tietoakaan ja talouspakotteet rassaa taloutta. Koko erikoisoperaatio sana oli ihan virhe. Se luo mielikuvan pienestä ja nopeasta sotilasoperaatiosta vaikka järki tässä kohtaa jo sanoo, että aseisiin pitäisi saada ainakin miljoona ukkoa. On kutsuttu vaivaiset 60 000 reserviläistä, määrä jolla ei oikeastaan tee vielä mitään Ukrainan kokoista maata vastaan. Enempää ei voi kutsua poliittisista syistä.

Rauhaan ei voi nyt Ukrainaa pakottaa. Sen ei tarvitse suostua mihinkään ehtoihin eikä suostuisikaan. Se oli hintana perääntymisestä. Jäljellä on enää Venäjän itsensä julistama rauha ilman mitään ehtoja. Järkevää ehkä mutta mahdotonta. Paitsi että nöyryytys olisi tavaton, se tarkoittaisi myös itä-Ukrainan hylkäämistä. Venäjän pitäisi käytännössä ottaa koko itä-Ukrainan väestö asutettavaksi sillä voimiensa tunnossa olevalle Ukrainalle se olisi nyt vain suupala. Pakko ne olisi evakuoida sillä muuten he joutuisivat ukranalaisten keskitysleireihin. Se olisi hinta ehdottomasta ja yksipuolisesta rauhanteosta. Eikä se edes jäisi siihen vaan seuraavaksi ukrainalaiset marssisivat Krimin niemimaan edustalle.

iso gee
Salamasota -taktiikan luoja ja panssarivoimien isä Heinz Guderian itse. Hän sanoisi heti mikä meni pieleen Kiovan tiellä missä venäjän panssarivoimat kokivat 10-20% murskatappiot. Se että yhtymät olivat talven vuoksi sidottu tiestöön ja olivat pakostakin määrällisesti liian pieniä. Liian pieniksi pilkotut yksiköt saattavat kokea tappioita joita mikään aselaji ei kestä pitkän päälle. Kooltaan kymmenkertainen yhtymä olisi kokenut vastaavassa tilanteessa vain 1-2% tappiot samalla puolustajan arsenaalilla eli ei mitään. Lorauksittain, ei tipottain neuvoisi vanha mestari Venäjän sodanjohtoa jos olisi vielä keskuudessamme.

Toisaalta venäläiset pystyvät kyllä puolustamaan itä-Ukrainaa. Se johtaisi pitkittyneeseen asemasotaan joka jatkuisi vuosia. Sen aikana ei ole toivoakaan saada talouspakotteita lievennettyä. Ei siis hyvä vaihtoehto sekään. Olemme siis alkuperäisessä vaateessa; tavalla tai toisella Ukraina on pakotettava rauhaan ja se syntyy vain sotilaallisen voiton myötä. Suuren keväthyökkäyksen. Vaan miten tehdä se? Venäläinen kenraalikunta ei tunnu olevan kartalla ensinkään. On otettava apuun allekirjoittaneen teos Valtakunnan katto (Mediapinta) jota itse pidän eräänä parhaista sotahistoriallisista teoksista jota on tässä maassa tehty. Sen sivuilla neuvotaan miten hommat hoidetaan, sillä se käsittelee enemmän strategiaa kuin yksilötaisteluita.

Vaikka Valtakunnan katto onkin ilmasotakirja, ei siinä panssaritaktiikoita ole voinut välttää koska aikanaan Stukat ja Panzerit olivat erottamattomia. Salaisuus on koko panssariaselajin isän Heinz Guderianin tunnetuimmassa sanonnassa: Lorauksittain, ei tipottain!

Kiovan teillä venäläispanssarit kokivat 10-20% tappiot. Se että eivät kokeneet vaikkapa 50% kalustotappioita, juontaa siitä että puolustajan panssarintorjunta toimi yläkapasiteetilla eikä se kyennyt enempään kuin verottamaan joka viidennen tankin. Sellainen drone -yksikkö ohjaajineen kykenee tuhoamaan 50-200 panssaria. Koska Kiovan asfalttitielle ei mahtunut kuin pieni määrä panssareita, ne kokivat menetyksiä joita mikään aselaji ei kestä pitkän päälle.

Mistä me pääsemmekin siihen että nyt kun maasto alkaa olla käytössä, sinne voi ryhmittää enemmän tankkeja. Itse asiassa se on pelkkää matikkaa. Jos venäläiset muodostavat todellisia suuryhtymiä, kymmenkertaisia panssarimääriä nykyisiin nähtyinä niin loogisesti 10-20% tappioluvut muuttuvat isoissa yhtymissä 1-2% tappiomääriksi. Sellaiset tappiot voi korvata helpolla. Sotilaalliseen iskukykyyn ei sellainen tee edes lommoa ja moista telaketjumäärää ei muutenkaan enää mikään pysäytä. Se tulee läpi mistä haluaa ja vihollinen voi vain vähän verotella tankin sieltä, toisen täältä. Tämän tajuaa se joka sen on tajutakseen; Lorauksittain, ei tipottain!

Valtakunnan katto käsittelee ilmasotaa ja suht hyvin perehdyin RAFn pommitusvoimien komentajaan Sir Arthur Harrisiin. Vaikka en ole ainoa jonka silmissä hän näyttäytyi empatikyvyttömänä psykopaattina joka selvästi nautti aiheuttamastaan tuhosta, hänen kaltaisiaan silloin tarvittiin. On selvää että jos Harris olisi nyt Venäjän asevoimissa, hän ottaisi välittömästi käyttöönsä strategiset ilmavoimat, aselaji jota Ukrainan sodassa ei ole vielä nähty.

Arthur Harris
Teurastaja-Harris muistetaan kenties vain Dresdenistä mutta hänen ilmasotaoppinsa on edelleen ällistyttävän tehokas koska oleellista ei ole polttaa kaupunkeja vaan pommittaa mielialoja. Viimeksi on harrisin tekniikaa käytetty ns. Hanoin joulupommituksissa jolloin pommituskampanjalla pakotettiin pohjois-Vietnamin muuten niin haluton ja penseä neuvottelukunta rauhanpöytään. Mikäli Venäjä keksisi Harrisin opin, Zelensky tulisi neuvottelemaan melko vilpittömästi - tai seuraavana yönä katoaa taas yksi ukrainalaiskapunki kartalta. Julmaa mutta tehokasta. Putin ei ole vielä ottanut koko pommikoneitaan edes alustavaan käyttöön.

Harris tietäisi että on yhtä tyhjän kanssa moukaroida tykeillä kaupunkeja. Polttamisella päästään viisinkertaisiin tuhomääriin ja jos kranaatit tuhoavat vaikka kymmenen korttelia, polttoaseet tuhoavat 150 korttelia. Kun ja jos järjestää sellaisen palomyrskyn vaikka Harkovan keskustaan jollainen nähtiin toisen maailmansodan aikana Hampurissa ja Kasselissa, aamulla voi ajaa Harkovan tuhkautuneeseen keskustaan kohtaamatta minkäänlaista vastarintaa. Palotornado on imenyt kaiken hapen kilometrien laajuiselta alueelta ja tappanut kaikki. Sellaisesta seuraisi maailmanlaajuinen pöyristyminen mutta juuri siihen Harris olisi pyrkinytkin. Mielialojen pommittamiseen.

Itse asiassa mielialojen pommittaminen on kaksiosainen toimenpide. Väki pakenisi kauhuissaan maaseudulle ja seuraavana yönä katoaisi joku olemattomiin joku pieni kauppala tai kylä. Sen väki menee illalla nukkumaan ja yöllä tulee 15km korkeudessa pommikoneet ja aamulla on kuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan. Kaikki on kadonnut. Vain 15min kestäneen pommituksen aikana. Se olisi viesti jokaiselle ukrainalaiselle joka menee illalla nukkumaan; ikinä ei tiedä katoaako olemattomiin painepommien myötä nukkuessaan, oli peti sitten missä päin Ukrainaa tahansa.

Sitä on mielialojen pommittaminen. Pelon herättäminen. Pieni psykologinen repeämä muuten niin voitontahtoisten ukrainalaisten sieluissa. Sillä jokainen on pommikoneen alla kuin kala tynnyrissä.

Pelkkä terrori ei ole ainoa keino saada ukrainalaisia järkyttymään ja Zelenskyä kiltisti istumaan neuvottelupöytään. On olemassa myös ympäristösota. Yhtä lailla voi pommittaa jonkun suurpadon jolloin juomavesi katoaa koko seudulta ja mutatulva täyttää joka pellon. Se tehtiin Korean sodassa ja tulvan huuhtoessa jokaisen pellon, pohjois-Koreassa syntyi niin mittava nälänhätä, että koko kommunistijohto helisi hetken aikaa.

Näin se pitäisi tehdä. Ilma- ja panssarivoimien yhteistyöllä, aidossa Guderianin ja Harrisin luomassa mallissa. Olkaa kuitenkin huoleti, Venäjän puolustusministeriössä ei lueta Sinikiveä eikä heillä ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Epäilen että lähtevät keväällä yleishyökkäykseen ilman painopistettä ja vieläpä alivoimaisin joukoin. Turpiin tulee. Sitten se Putin vasta masentuneelta näyttääkin. Muistaa kenties vanhan amerikkalaisen sanonnan War; easy get in, hell get out.

Jukkis
Gravatar
juppe
Natsien salamasotahan perustu oikeesti kauramoottoreihin. Niistä ei lopu löpö kesken ja ne kulkee hankalassakin maastossa.
Piilota kommentointilomake