On ollut itsellenikin suuri yllätys etten ole kampanjoinut Natoa vastaan tämän enempää. Oikeastaan kysymys on sittenkin suht yhdentekevä ja taitaa se mun nato-vastustus olla ollut enemmän ärtymystä päällekäypiä ja messuavia nato-haukkoja kohtaan kun itse puolustusliittoa. Sanon silti kaiken uhallakin sanasen puolueettomuuspolitiikan puolesta joka sisältää aspekteja jota ei aina tule ajatelleeksi. Vaikka tässä mennään kohti Natoa ilman soraääniä, jostakin syystä tajuan että se ainoa kivi kengässä, Väykkä puhuu järkeä enemmän kuin puoluejohtajat yhteensä.


Onhan se nähty mikä on ollut transatlanttisen, eli kansanomaisesti länsimaiden suhtautuminen Venäjään. Se nihkeys alkoi jo 2000-luvun alkupuolella ja asteittain saanut ikävämpiä sävyjä. Nykyisin se on jo liuta talouspakotteita, varojen jäädytyksiä, kauppakieltoja, ja jopa vastapuolen nettisivuja estetään näkymästä. Retoriikka on kovaa, suoranaisen loukkaavaa, uhkailevaa ja silkan aggressiivista. Myyräntyönä on rahoitettu ja annettu mediatilaa kaikenlaisille "oppositiopolitiikoille", värivallankumouksille ja sanottu suoraan että tavoitteena on Venäjän hallinnon kaataminen. On työnnytty nato-kortin kanssa ns. punaisen viivan toiselle puolen, saartaakseen ja ahdistaakseen nurkkaan. Ilmastonmuutoksen varjolla on haettu sitä suurinta palkintoa eli salvata kokonaan Venäjän päävientituote, öljy ja kaasu, kokonaan pois maailmanmarkkinoilta jotta maa ajautuisi kehitysmaaksi. Muuta vientituotettahan sillä ei juurikaan ole. Nykyisin ollaan jo siinä tilanteessa jossa länsimedia marssittaa milloin kenenkin psykiatrin lööppiinsä pohtimaan mikä mielisairaus Putinilla on.

Tämä kaikki on alkanut kauan ennen Ukrainan sotaa, itse asiassa jo ennen maidaniakin. Sävyt ovat koventuneet ja haettu selkeää välirikkoa päätyen lopulta kolmannen maailmansodan uhkaan joka piilee jo tuolla nurkan takana. Kukaan ei voi rehellisesti sanoa etteikö välirikko -politiikka olisi ollut pitkän aikaa länsimaiden masinoimaa.

Ironista on että samaan aikaan Venäjä ehti olla hyvinkin rauhanomainen valtio jolla oli vilpitön pyrkimys kohti länsimaista pankki- ja finanssijärjestelmää. Sitä on pyritty länsimaissa estämään kaikin tavoin. Länsijohtajista vain Trump pyrki kohti liennytystä mutta hänenkään poliittinen pääomansa ei siihen riittänyt. Jo se että oli erehtynyt keskustelemaan kahden kesken Putinin kanssa, aiheutti hänelle vaikeuksia sillä suhde Venäjään on ollut jyrkkä ja suvaisematon. Pohdittavaksi jää, nojaako Ukrainan sota osaltaan tähän pitkään jatkuneeseen välirikko- ja toisen reviirille -työntymisen politiikkaan jossa Venäjän on pakko ennemmin tai myöhemmin reagoida silkalla voimankäytöllä.

Minä ymmärrän hyvin nato-vastustajaa Paavo Väyrystä. Hän ei suinkaan ole venäjä-myönteinen, muinaisjäänne YYA-ajoilta kuten häntä solvataan vaan liennytyshenkinen. Kun on nähnyt 1980-luvun kauhun tasapainon jolloin maailmanloppu oli vain napinpainalluksen päässä, ei sitä kukaan kaipaa takaisin mutta valitettavasti suunta on sinne. Suomen Nato-jäsenyys on imeytymistä samaan peliin johon rauhanpuheet eivät kuulu. Suomen kohtalo on mennä tuttuun rautaa rajalle -politiikkaan.


Se minua tietenkin lohduttaa että Nato-hakemuksen tekee Sanna Marinin hallitus. Näin hänessä jo alussa jotain syvän historiallista ja hän osoitti kannuksensa kulkutaudin torjunnassa, jossa kirjoitti itsensä historiaan. Pääministereitä tulee ja menee mutta harvasta on historiaan. Nyt on Nato-jäsenyys vieläkin isompi asia. Joko te nyt uskotte että se typykkä on kuin itsensä sallimuksen lähettämä? Vastaavanlaisia päätöksiä ja suuria linjoja ei pääse tekemään kukaan toinen pääministeri varmaan kertaakaan seuraavaan kahteensataan vuoteen. Vielä on hänellä yksi taisto edessään ja se on Venäjän reaktio jota voi täydellä syyllä odottaa, oli sen luonne sitten millainen tahansa. Olemme todistamassa elämää suurempaa hahmoa jota voi verrata täydellä syyllä Mannerheimiin joka hänkin eli isojen tapahtumien ryskeessä pärjäten niissä mukiinmenevästi.

paaminissterit
Sanna Marinin kohtalo on joutua tekemään historiallisia päätöksiä joiden suuruusluokkaa ei edes ymmärrä. Kukaan toinen ei tee vastaavia juttuja satoihin vuosiin. Tällä kertaa nato-hakemus on Kokoomukselle niin tärkeä ettei se leiponut Marinista uutta "nahkatakkikohua" jollaisia se harrasti vielä vuosi sitten

Toisaalta olo on surullinen puolueettomuuspolitiikan jäädessä pois. Monet meistä luulee että se oli vallitseva ulkopolitiikka Suomen itsenäistyessä 1917. Itse asiassa sen juuret ovat paljon kauempana, niinkin kaukana kuin Wienin konferenssissa 1813. Kaksisataa vuotta puolueettomuuspolitiikkaa. Puolueettomuus tarkoittaa että omaa diplomaattista liikkumatilaa pysytellä syrjässä isojen kahinoista ja joutuu pärjäämään puhelahjoillaan. Isojen nokkapokassa osaa ottaa sovittelevan roolin, ja auttaa maita löytämään yhteisen sävelen jotta vastakin osaisivat olla samalla pallolla. Ruotsihan aikanaan näki itsensä jo suoranaisena maailman omatuntona, siinä missä joka paikassa mellastava USA maailmanpoliisina jonka piti saada sekaantua suurin piirtein kaikkiin maailmantapahtumiin. Skandinaavinen puolueettomuuspolitiikka johti mm ydinaseettomaan pohjolaan ja ETYKin kaltaisiin elimiin jossa haettiin sääntöjä ja liennytystä sapelinkallistelun sijasta. Nyt kun länsimaiden ja Venäjän suhteet on mitä on, maailma tarvitsee liennytystä ja yksikin liennyttävä maa pois on ajautumista syvempään kurimukseen. Kehityskulussa jonka loppupäässä ei hyvä seuraa.

Hemmetti että pitääkin olla Biden presidenttinä. Hänellä on selvä visio juututtaa venäläiset syvälle Ukrainan sotaan josta nämä eivät löydä ulospääsyä. Tehdä venäläisille oma Vietnam ja mielellään Biden antaa aseita Ukrainaan. Mitä enemmän venäläiset jauhaa Ukrainaa kivikaudelle, aina parempi valkoisentalon kannalta. Pitäisi olla Trump. Hän on liennytyshenkinen kaveri jonka america first -politiikka oli rauhanomaista. Hän tekisi vain tyylinsä mukaisesti Putinin kanssa sen kuulun diilin joka lopettaisi sodan. Painostaisi siinä sivussa Zelenskyn toista kertaa ryhtymättä aggressiiviseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan Venäjää vastaan ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Venäläiset voisivat vetäytyä sodasta ehkä hävinneenä mutta silti kaikella arvokkuudella ja kasvonsa säilyttäen. Ei Trump tyhmä ole. Hän tiesi että välirikko venäläisten kanssa on mahdollista vain Naton ansiosta joka tarjoaa tarvittavan voiman uhittelulle. Hänen pitikin irroittaa Yhdysvallat kokonaan Natosta toisella kaudellaan mutta sitähän ei tullut. Pian tulee ja mikäli muistaa lupauksensa, on yksi ja hailee liittyykö Suomi Natoon, koska Natosta tulee pelkkä paperitiikeri joka ei uhkaa mitään tai ketään kun amerikkalaiset jäävät siitä pois. Tuskin venäläiset jättää tekemättä vastapalvelusta ja maailma menee taas rauhanteloille.

Tämän kirjoituksen pihvi on nähdä nenäänsä pidemmälle. Ei se mitä tapahtuu kun suomi jättää nato-hakemuksen vaan millaisena näemme maailman kolmen vuoden kuluttua jos sama riitaisa kehityskulku jatkuu jatkumistaan. Viiden vuoden päästä? Elämmekö jo neutronipommien varjossa? Kirkuuko lööpit silloin että Putin aloittaa ydinsodan ja leikittelee jo napilla? Ei sitä ole vaikea kuvitella. Entäs jos Ukraina on vaarassa romahtaa sotilaallisesti? Lähteekö Nato-maat virallisesti auttamaan, ehkä nimellisesti YK-lipun alla mutta sitoen itsensä samaan vietnamiin ja kolmas maailmansota on jo totista totta vaikka sitä käydäänkin vain perinteisin asein Ukrainan maaperällä. Samaan aikaan kun olemme uunituore nato-maa ja Itämeren olot ovat kiristyvät. Emmekä tiedä edes mihin suuntaan Venäjä tästä kehittyy, aggressiiviseksi suurvallaksi joka ottaa käyttöön vanhan neuvostoaikojen politiikan ja siitä tulee todella pelottava voima samaan aikaan kun Suomi ja Ruotsi sitä provosoivat nato-jäsenyydellä. Uskon toki että ne tahot jotka oikeasti ymmärtävät jotain turvallisuuspolitiikasta tajuavat että myös puolueettomuuspolitiikalla on tiettyjä etuja ja siitä luopuminen vie meitä kohti seikkailupolitiikkaa jossa voi tapahtua mitä vaan, ja jossa ykskaks asiat eivät ole enää omassa kontrollissamme.

Maltti olisi valttia ja varovaisuus hyve. Mannerheim sen tajusi, Paasikivi toi vallitsevaksi opiksi ja Kekkonen ylläpiti. Se oppi piti vain lunastaa kantapään kautta. Suomi olisi selvinnyt toisesta maailmansodasta ampumatta laukaustakaan jos se olisi pelannut diplomatian avulla jyrkän ja torjuvan asenteensa sijasta. Kova puu katkeaa myrskyssä, nuori paju taipuu mutta selviää.

Jukkis


Gravatar
Marionetti Marin
Ei kassaneiti Marinia voi rinnastaa Mannerheimiin. Korkeintaan Koivistoon. Verta Koiviston konklaavin käsissä. Yli 10000 suomalaista teki
sen viimeisen teon. Marin ja muut globaalistit syytävät suomalaisten rahat milloin EU pankien pelastamiseen tai korona elvytykseen. Marin
puhuu paskaa väittämällä perustuslain vastaisesti EU:ta korkeimpana lainsäätäjänä Suomessa. EU-liittovaltio, Ceta, nato on Suomen tuho.
Marin pelkkä kuori, Klaus Schwabin sätkynukke.

Piilota kommentointilomake