Venäjän huonoa sotamenestystä on täälläkin tarkasteltu kyllästymiseen asti, eikä mikään näy sillä saralla muuttuneen. Näyttää pintapuolisesti siltä ettei menestystä ole odotettavissa vastakaan. Vai onko tässä jotain mitä me emme vaan ymmärrä? Jotta pääsee selville mistä on kysymys kun Putin sanoo sodan rullaavan oivallisesti, onko hänellä eri käsitys voitosta kuin muilla? Joten tämän aihe kai on tarkastella Venäjän menestyksiä.


Mikäli tarkoitus oli suojata itä-ukrainaa ja saada sen sisällissota loppumaan, sen voi kai katsoa jo tapahtuneen. Tosin jos itä-ukrainan sota vaihtuu Ukrainan sodaksi, ero on tietenkin vain kosmeettista luokkaa. Itä-Ukraina on ollut Venäjälle tärkeä koska se on ollut ainoa avain saada maayhteys luotua Krimin niemimaalle. Mikäli tämä on ollut keskeistä ja oleellisinta, voi Venäjän katsoa saavuttaneen tavoitteensa.

Huonona puolena tässä on että rauhaa se ei tuo, ja odotettavissa on jossain kohtaa ukrainalaisten rajujakin vastahyökkäyksiä saadakseen tämän maayhteyden uudestaan katkeamaan. Sen saavat venäläiset vain rauhansopimuksella pysyvästi. Rauhan taas saisi aikaan vain sotilaallisella voitolla jota taas ei ole näköpiirissä. Nykytianne tietäisi ikuista sotaa Krimin käytävän tietämillä. Sotilaallinen voitto kenties mutta poliittinen voitto on vielä kaukana.

Ehkä venäläiset ovat ajatelleet nujertaa Ukrainan talouden saralla. On kai selvää että syksyllä on muutenkin kova paikka kun sekä Venäjä että Ukraina tuottavat 30% maailman viljavarannoista. Venäläinen vehnä ei kelpaa, Ukrainassa sato taas jää sodan vuoksi korjaamatta. Se ravistelee vielä maailmantaloutta. Yhtä lailla Ukrainassa teollisuus seisoo kun sieltä virtaa työväestö pakolaisina ulos maasta, kaivokset tyhjillään kun kaivosmiehet ovat aseissa. Maa ei siis tuota mitään. Eikä se käy kauppaa, ei vientiä, bruttokansantuote on heikko ja hvyrnian valuutta-arvo tuskin kovin korkealla.

Jos on sotiminen Ukrainalle kallista, joskin pakollista, jälleenrakentamisen hintaa ei uskalla ajatellakaan.

Ruuvia voi kiristää mikäli satsaa Odessan valtaamiseeen tai ainakin merisaartoon. Tavara kulkee laivoilla ja se mitä junat tuovat raiteita pitkin, on vaivalloista ja hankalaa. Yksi rahtilalus tarvitsee korvikkeekseen likemmäs 200 pitkää junaa joka rasittaa rataverkkoa. Maa on vaarassa ajautua hitaasti mutta varmasti kivikaudelle joka saattaa avittaa rauhansopimuksen allekirjoituksessa, joka - Kremlin mukaan - sisältää tiettyjä "ehtoja" kuten se kauniisti Moskovassa ilmaistaan. Paperi odottaa kärsivällisesti Kremlin pöydällä.

Ukraina ei pystyisi sotimaan ilman länsimaista aseaspua jota länsimaat ovat antaneet mielellään muodollista velkakirjaa vastaan. Ei niitä kukaan odota Ukrainan pystyvän koskaan maksamaan. Koko se Varsovanliiton aikainen kapasiteetti Puolasta ja Tsekistä onkin päätynyt Ukrainan rintamalle, seassa silloin tällöin jotain modernimpaakin. Biden kirjoittelee uusia tukipaketteja jossa on monta nollaa. Aikaa myötenhän tämä ei vetele. Ei aseita saati kokonaisia asejärjestelmiä voi iänkaiken lahjoitella ilmaiseksi vaan siitä tulee länsimaillekin taloudellinen rasite pitkän päälle. On kuitenkin luultavaa että ihan heti eivät länsimaiden kukkaronnyörit sulkeudu vaikka koronan jälkeinen elvytysraha asetehtaisiin katoaakin.

Jos jossakin on Venäjä pätenyt niin se on talousrintama. Hyvissä ajoin luotiin valuuttapuskuri ja vielä tällä hetkellä EU-maihin vietävä öljy ja kaasu ovat maksaneet Ukrainan sodan kaikki viulut. Putin on naama muikeana sillä tietää hyvin, että kun EU-maat ja Venäjä lähtevät talous- ja pakotesotaan, Eurooppa, varsinkin sen itäpuoli, on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa ja kaatuu ensimmäisenä. Siinä sodassa länsimaita uhkaa taantuma jota höystetään inflaatiolla, kun taas Venäjä pärjää Intian ja Kiinan kanssa tekemillään diileillä. Sillä saralla pyyhkii hyvin eikä Moskova huoli. Laskee että ennemmin tai myöhemmin tuhlaajapojat saapuvat kotiin ostamaan halpaa öljyä.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa että jos Venäjän tarkoitus oli luoda maayhteys Krimille, se on saavuttanut tavoitteensa. Mikäli sen tavoite on vielä luoda yhteys sinne - mikä sen nimi nyt oli - trististaniaan se on kuristusote Ukrainasta joka menettää asemansa merivaltiona ja tekee siitä iänkaiken heikomman maan mitä se nyt on. Maan valtaaminen olisi tietenkin järkevää mutta venäläisjoukkojen määrä ei sellaista tarjoa. Ehkä siinäkin tappio kääntyy voitoksi? Niin pieni määrä kuin venäläisjoukkoja onkin, sitä ei Venäjän puolella kukaan edes huomaa, määrähän on vain promileluokkaa kun taas Ukrainassa aseissa on jokainen jonka suussa vain voi sulaa. Joukkojen määrä rasittaa ukrainaa enemmän kuin Venäjää ja murentaa Ukrainan talous-teollista voimaa kaiken aikaa, kun taas venäläisille sodalla ei ole mitään merkitystä isossa mittakaavassa. Määrät ovat niin pienet ettei voi edes odottaa pelättyjen isoäitien ilmaantuvan kyselemään varusmiesikäisistä lapsenlapsistaan.

Jotenkin luulisin että Putin laskeskelee jotain tähän suuntaan. Kun me mietimme asiaa klassisen sodankäynnin asetelmasta jossa vastapuoli pakotetaan rauhansopimukseen tuhoamalla sen armeija, saattaa Putin laskea saavuttavansa saman pitämällä sen kroonisessa sotatilassa. Näin ollen jokainen joka on tulkittu länsimaiden asiantuntijoiden tahoilta tappioiksi, voikin olla venäläisestä perspektiivistä katsoen voitto.

Jotenkin tuntuu että se pahin tappio venäläisille taitaa olla tuleva Suomen nato-jäsenyys. Suomi on ollut venäläisille aina se hyvä naapuri joka on noudattanut rauhanomaista puolueettomuuspolitiikkaa jo 1800-luvun alkupuolelta asti mutta nyt sekin vaihe on läpikäyty ja suomalaisista tulee "aggressiivinen valtio" Toisaalta venäläiset tietävät että suomalaiset eivät ole slaavilainen kansa ja aikaa myöten olisivat liittyneet natoon joka tapauksessa.

Jukkis