Kävin eilen isäukolla. Se on jo vanha kubbe mutta järjenjuoksussa ei ole vikaa. Se osaa yleensä todeta olennaisen ja sen takia olen kautta elämäni kunnioittanut sen terävää järjenjuoksua. Kun takana olevassa töllössä vilahti Zelenskyn naama, se sano heti et toi on hyvä tyyppi, tapattaa kansaansa ihan surutta. Siis ihan surutta, totesi vielä sanojensa painoksi. Siinä se totuus taas tuli.
Näin se on tietenkin. Ratkaisevin ero tässä sodassa ja Suomen Talvisodassa oli se, että suomalaisten strategia oli saada sota loppumaan Neuvostoliiton kanssa. Päästä takaisin neuvottelupöytään allekirjoittamaan raskaaltakin tuntuvat rauhanehdot. Siihen tähdättiin ja sen vuoksi käytiin ankaraakin puolustustaistelua. Tästä syystä meille on tuttu nimi Molotov, josta tehtiin pilkkalauluja ja jonka persoonaa hyödynnettiin propagandassa, sillä Stalin jätettiin kaiken pilkanteon ulkopuolelle. Tiedettiin että Stalin on se, joka avaa tien neuvotteluihin jos on avatakseen, ja häntä varottiin visusti loukkaamasta. Ukrainalla ei tunnu olevan hinkua rauhantekoon ja tässä se suurin ero kulkee.
Ukrainan tapauksessa on tietenkin sotilaallista ajattelua että käydään sotaa jopa epätoivon vimmalla ja uhriluvuista piittaamatta. Jopa piittaamatta että maa raunioituu kun koulut suljetaan, kokonainen sukupolvi jää ilman opetusta, pakolaisvirrat pakenevat teollisuudesta, vehnäpelloilta ja kaivoksista eikä tiedetä mistä maa saa enää vientituloja. Miten hoidetaan sota-invalidit ja miten ylipäätään maa jälleenrakennetaan ja kenen rahoilla. Se ei kuulu sotiaallisen ajattelun piiriin jossa sotilaalla on aina oma kunniansa sotia loppuun asti. Sellainen ajattelu ei tietenkään kuulu poliittisen johdon tahtopiiriin eikä sen pitäisi kuulua Zelenskynkään suunnitelmaan vaan miten saada sota loppumaan. Selvää on että venäläiset eivät siitä mihinkään katoa. Venäläisillä sotii pelkkiä palkkasotilaita ja koko sota kustannetaan öljytuloilla eikä tavallinen venäläinen tunne sodan olemassaoloa millään lailla eikä se maksa Venäjälle mitään. Sen sijaan sodan tuntee joka ukrainalainen kun maa raunioituu hitaasti mutta varmasti kivikaudelle. Jos Zelenskyllä olisi vähänkään järkeä, hän hakisi aktiivisemmin rauhaa. Tässä on se ratkaisevin ero Suomen ja Ukrainan välillä. Ukraina tuntuu tekevän - sisäministeri Kekkosen sanoin - kunniakasta itsemurhaa.
Suomessa julkaistiin uutinen jonka mukaan jo 79% kannattaa nato-jäsenyyttä. Sen alapuolella olevassa uutisessa varoiteltiin venäläisten hybridi-vaikuttamisesta. Ilmeisesti tällä haluttiin ilmaista että joka epäilee noin tuhdin nato-kannatuksen olevan totta, on jonkinsortin putinisti. Varmaa on vain että tottahan se ei ole vaan oma valtiovaltammekin on lähtenyt manipuloitujen uutisten tielle varmistaakseen kansantuen nato-jäsenyydessä. Se tuntuu olevan läpihuutojuttu ja varmasti onkin.
Samaan aikaan Kremlissä ollaan vakuuttuneita että Ukrainan sodassa ei sodita ukrainalaisia vaan Natoa vastaan. Ei läntisissä viestimissä sanota että nato avustaa ukranalaisia. Britannian pääministeri ei sano että Nato harkitsee ilmahävittäjien lähettämistä vaan että Britannia harkitsee sitä. Eivätkä ne sano että Nato koordinoi sotalaivan upottamisen tarjoamalla tiedustelu- ja maalinosoituksen vaan että Yhdysvallat teki sen. Näin pidetään ikäänkuin Nato ulkona Ukrainasta ja koska Nato koostuu jäsenmaista, hyödynnetään valtioita sotilasliiton sijasta. Samalla tavalla manan majoille siirtynyt venäläinen kenraalikunta koki tiensä pään Naton huippuhienojen tiedustelutietojen ansiosta. Savijaloilla seisova Ukraina ei omaa itse sen tason laitteistoa joka vaatii minimissäänkin satelliitteja. Ei Putin väärässä ole - Nato sotii Ukrainassa.
Nyt me pääsemme takaisin Suomeen syksyllä 1939 jossa silloinen ulkoministeri Eljas Erkko oli näitä valkokaartien aikalaisia joka imi ryssänvihan jo nuorena, ja oli täysin väärä tyyppi koordinoimaan Neuvostoliiton aluevaateet. Paasikiveä ohjeisti että mitään ei pidä antaman ja tästähän se Talvisota sai sitten alkunsa kun suomalaisten itsepäisyyteen kyllästynyt Stalin päätti asein ottaa sen, mihin jukuripäiset suomalaiset eivät hyvällä taipuneet. Siinä jäi Erkolta ymmärtämättä kokonaan että Puolan valtauksen jälkeen oli syttynyt toinen maailmansota ja Erkko joka eli umpiossa maailmantapahtumista luuli että tässä on kyse pelkästä Neuvostoliiton ja Suomen mitättömästä rajakiistasta johon Neuvostoliitto tuskin vastaa asevoimin. Tämän vuoksi Paasikivi sanoi Talvisodan olleen Erkonsota. Tätä asiaa ei ole Suomen omassa akateemisessa historiankirjoituksessa koskaan tahdottu käsitellä ja silloin kun jotakin on käsittelemättä, on aina riskinsä että saman virheen toistaa. Historia toistaa itseään jos ette tienneet.
Yhtä lailla suomalaiset kuin sen poliittinen eliitti ei tahdo ymmärtää että kolmas maailmansota on syttynyt. Sen rintamaa on Ukraina jossa ukrainalaiset urheasti painelevat nappeja tai vetävät liipasimesta mutta seläntaka on täynnä Naton huippuosaajia. On vain ajan kysymys koska Nato tekee tämän avoimemmin tai asia paljastuu muuten. Aivan kuten Erkkokaan ei sisäistänyt maailmansodan syttymistä, ei sitä tiedosta nytkään poliittinen eliittimme. Jotenkin he osaavat nyt valita puolensa ja kuin puoliväkisin hakevat rooliaan yhtenä sodan osapuolena. Jos ei joku vielä tajua, Venäjän ja Nato-maiden suhteet menevät ensin hyisiksi, jota ne kyllä jo ovatkin, sitten tulehdusaraksi ja lopulta on konkreettinen eskaloitumisen vaara. Tähän kurimukseen meitä nyt ajetaan enkä suoraan sanoen ymmärrä miksi, sehän on täyttä riskipolitiikkaa. Muuta en keksi kuin että suomalaiset taitavat olla kyllästyneitä liian pitkään jatkuneisiin rauhanvuosiinsa? Jos jotakin tapahtuu lähiaikoina, minä en siitä oikein osaa syyttää venäläisiä vaan suomalaisia itseään, jotka tieten lähtivät Erkon teille. Seuraukset sitten sen mukaan.
Mutta minä olen maanmatonen enkä päätä näitä asioita. Minulta ei kukaan kysy mitään ja annan asioiden tapahtua kun en niille mitään. Jatkan vain sukututkimuksen parissa, olen käynyt jo tapaamassakin ennestään tuntemattomia pikkuserkkujani ja siihen menee aikani. Loput kattelen Netflixiä ja menossa on El Chapo ja jätän suosiolla Zelenskyn tapattamaan kansaansa. Järkipuhetta tulee tässä maassa yksinomaan ja vain Paavo Väyrysen suusta jota olisi syytä kuunnella laajemminkin. Hän on liennytyshenkisistä viimeisin kun muut ovat jossain oikeistomilitarian lumouksessa.
Jukkis