Sodasta Ukrainassa olemme saaneet viikkokausia seurata muhkeita venäläistappioita. Jostain syystä ukrainalaistappioita ei tule, poislukien tietenkin siviilitappiot jolla sitten osataankin hehkutella. On selvää että ukrainalaisille itselleen moinen uutiskuviointi on musiikkia korville sillä onhan sillä moraalia nostattava vaikutus. Ollakseni rehellinen, minä en minkään lehden päätoimittajana edes kehtaisi uutisoida noin yksipuolisesti.
Voi olla että venäläisten voima hyytyy mutta sehän oli selvää alusta asti, jos hyökkää noin alivoimaisin voimin. Hyökkäys oli tavallaan hävitty ennen kuin alkoikaan.
Toisaalta on sitten sanottava se, mitä viestimet eivät sano. Venäläiset ovat selvästi parempia asemasodassa ja ukrainalaisten tappioluvut kasvavat päivä päivältä joka kielii että venäläiset ovat viimeinkin saaneet huoltonsa pelaamaan. Tykinammuksia kuljetetaan etulinjaan kiitettävällä nopeudella.
Ukrainalaisilla tuntuu nyt olevan isompikin ongelma kuin jatkuva rumputuli. Reservin ja erityisesti nostoväen aseistus on vanhaa neuvostoaikaista joka on osoittautunut armottoman vanhentuneeksi ja aiheuttanut turhaa tappiota. Vanhentuneet kiväärit ja heittimet myös kuluu käytössä ja ennen kaikkea ammukset alkavat olla loppusuoralla. Suomeksi tämä tarkoittaa ettei kannata odottaa myöskään mitään ukrainalaisten kaikenkattavaa vastahyökkäystä. Sota jää nyt vellaamaan ja tappioluvut kasvavat vaikka täällä meillä vain toisen osapuolen tappioilla hehkutellaan.
Ukraina voitti sentään Euroviisut. Ollakseni rehellinen, tiesin sen jo ennen kuin viisut alkoivatkaan ja jätin suosiolla välistä. Taisivat aavistaa monet muutkin että voittaja on leivottu etukäteen. Euroviisujen tragedia on ettei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kuin voittaja valitaan poliittisin eikä taiteellisin perustein. Enkä tarkoita nyt tämänkertaista vaan jos viisuhistoriaa katsoo viimeisen kolmenkymmenen vuoden skaalalla, niin ainahan se on ollut sama juttu. Tästä me pääsemmekin siihen miten Suomi voisi voittaa ensi vuoden euroviisut. Jos Putin-setä vaikka hyökkäisi maahamme ja ensi vuonna tähän aikaan itärajalla olisi kovat kahinat, niin saisimme sympatiamielessä ykköspalkinnon Euroviisuissa vaikka sinne roudattaisiin lavalle kuka tahansa laulutaidoton vanha kääpä narisemaan jotain. Niin helppoa se on kun osaa.
Elämme tosiaan netissä nyt harvinaisen hiljaista hetkeä. Tämä olisi sauma kaltaiselleni bloggarille ottaa keskustelukenttä haltuun mutta pari päivää tuijotin tätä tyhjää kirjoitusohjelmaa ennen kuin sain edes tämän aikaan. Itse asiassa tämä toistuu joka vuosi ja toukokuusta juhannukseen ei vain kulje millään. Perintisesti olenkin pitänyt tapanani kirjoitella harvakseltaan alkukesästä ja sekin vähä tälläistä tyhjänpuhetta. Takavuosina pidin suosiolla tässä kohtaa kesälaidun -tauon.
Mutta se ei selitä että koko kansa on hiljentynyt. Jopa nato-jäsenyydestä ollaan hiljaa. Tiedän syyn. Valtaosa suhtautuu koko nato-hankkeeseen varautuneesti ja salaa jopa kielteisesti. Suomalainen kansanluonne on aina ollut se, että silloin kun suomalainen vastustaa jotakin, hän vaikenee. Hiljaisuus on aina protestimuoto. Vähän kuin ennen vanhaan kun isännät yhdessä alkoivat ajamaan hanketta into silmässä ja jota rengit ja mäkitupalaiset vastustivat, eivät alustalaiset voineet muodostaa kuin hiljaisuuden muurin. Tunnemme ilmiön edelleenkin neuvottelupöydistä, ollaan sitten yhdistyskokouksessa tai taloyhtiön syyskokouksessa, siellä ollaan hiljaa mutta auta armias tauolla niitä käytäväpuheiden porinaa. Hiljaisuutta pitää osata lukea. Siitä voi suoralta kädeltä sanoa että nato-kannatus on kaikkea muuta kuin median päästään vetämä manipulointiluku 71% vai mitä se viimeksi oli. Turha siitä suomalaisen avata suunsa kun ei asioille mitään voi ja turhaan saa putinistin maineen.
Minäkin olin nato-asiassa hetken hämilläni mutta nyt on kanta syntynyt ja vastustan. Tässä ehtiikin vielä muutaman päivän olemaan nato-vastustaja, maanantain jälkeen sekin kysymys vanhenee. Syynä että suuressa kuvassa maailma menee ihan väärään suuntaan kun sen pitäisi kulkea kohti liennytystä. Maailmanrauhaa. Sitähän ylläpitää parhaitenkin juuri puolueettomat maat, jotka auttavat suurvaltoja löytämään toisensa sapelinkalistelun sijasta. Mitä vähemmän on puoleettomia maita sitä kireämpää on kaikki.
Toinen että Putin -setä ei ole väärässä. Ei Ukraina armeijoineen olisi enää edes pystyssä ellei Nato sinne olisi työntynyt apujoukoksi. Ei Ukraina olisi ikinä kyennyt signaalitiedustelun avulla selvittämään venäläisen kenraalikunnan sijainteja eikä edes isonkaan sotalaivan liikkeitä missä se seilaa milloinkin. Kyllä ne tarvitsee hienoja elektronisia vimpaimia ja 1500km korkeudessa leijaavia satelliitteja. Tässä käy vielä niin että jos venäjä juuttui Ukrainaan niin yhtä lailla Natokin sinne juuttuu.
Aikain saatossa eskalaation mahdollisuus tihenee. Käy vielä niin että Nato ei suinkaan riennä suomalaisten avuksi kuten media hehkuttaa vaan suomalaiset käy Natoa avustamaan. En sano että nimenomaisesti Ukrainassa, mutta jossakin jonakin vuonna. Kehityskulku vie siihen suuntaan. Odottakaa vaan.
Lopuksi sanon että olen samaa mieltä Putin -sedän kanssa että Ukraina on epäonnistunut valtio, eräänlainen epävaltio. taisin sanoa tämän jo ensimmäisessä tämän aiheen bloggauksessa, eikä ole mieleni siitä taipunut. Kaikki kunnia tietenkin ukrainalaisille ja heidän sietokyvylleen. Silti en ole koskaan yhtynyt siihen medianäkemykseen jossa Ukraina puolustaa jonkinsortin demokratiaa autotitaarista Venäjää vastaan. Ei Ukraina ole koskaan ollut mikään demokratia; se on oligarkki-yhteiskunta, läpeensä korruptoitunut ja periaatteessa kansastaan piittaamaton. Näette sen vielä kun rauha palaa ja jälleenrakennus alkaa. Kun EU alkaa sitä rahoittamaan jälleenrakennuksen saralla, ne rahat katoavat kaikki oligarkkien taskuihin ja porukka elää raunioissa vielä kymmenenkin vuotta sodan jälkeen. Sikäli kun koko maa ei autioidu sillä se maa ei tarjoa mitään tulevaisuutta kenellekään. Oikein päätään puistelee kun tyypit puhuu koko maasta "eurooppalaisena valtiona" joka ei - jo maantieteen puolesta - voisi olla kauempana todellisuudesta.
Mutta näin mennään. Kai minun pitäisi vastoin tapojani ottaa nettimaailman ilmatila haltuun bloggaamalla ahkerammin vaikka näin alkukesästä alkaakin nuo aatokset olla ihan muualla. Mutta että edes joku pitäisi vähän melua jossain. Muukin kuin Väyrynen yksin. Tosin meille tulee joku saakutin viemäritarkistus eikä saa kahteen päivään käydä edes kusella joten lähden huomenissa evakkoon maaseudun hiljaisuuteen jossa vietän muutaman päivän.
Jukkis