Ukrainan sodan ennustaminen on äärimmäisen helppoa. Sillä Ukrainan sotilaat eivät ole sen paremmin koulutettuja kuin venäläisten vastaavat. Sodanjohdon manööverikyvyistä ei voi puhuakaan. Näissä oloissa oli helppo arvata että kun Ukrainan presidentti Zelensky uhosi laajoista vastahyökkäyksistä etelä-Ukrainassa, että niistä ei tule mitään. Eikä sitten tullutkaan. Kyllähän ne yritti mutta näin vinkiksi että seuraavalla kerralla ei ehkä kannata kertoa maailmanmedialle etukäteen tulevaa läpimurtokohtaa. Vaikka venäläiset tietenkin kiittävät. Yleensähän näiden läpimurtokohtien tietämiseen ennalta tarvitaan liuta radiokuuntelua ja vakoojia. Yhtä huonosti päättyi hyökkäysyritys itä-ukrainassa ja nyt ovat palanneet jo lähtökuoppiinsa.
Siihen on ihan monia syitä eikä vähäisin ole venäläinen tykistötaktiikka. Se moukaroi jonkun kohdan olemattomiin jotta kun sinne hyökätään, ei siellä ole enää ketään panemassa hanttiin. Sen jälkeen kun se on vallattu, sen ympärille vedetään rumputulella tulirengas. Jokainen vastahyökkäys kilpistyy tähän renkaaseen sillä kukaan ei voi hyökätä tykistötulen läpi. Tai siis voi, jos osaa metodin. Aluepuolustusjoukot, jotka osaa vaan puolustaa itseään kuopissaan, tai parhaimmillaankin hyökätä max 500m matkan, ei voi sellaista osata.
Laajemmassa mitassa koko itä-ukrainasta ei olisi ukrainalaisten kannattanut edes sotia. Jo pelkkään karttaan vilkaiseminen paljastaa että itä-ukrainan pussi oli tulen alla kolmesta suunnasta joka teki siitä Verdunin. Lihamyllyn. Tuollaisessa ulokkeessa ei voi olla kuin että puolustajan tappiot ovat moninkertaiset suhteessa hyökkääjään. Niinpä tappioluvuista onkin tullut Ukrainan suurimpia sotasalaisuuksia, mutta niiden täytyy olla todella muhkeat. Hiljaisena hetkenä se oli pataljoona per päivä, mutta lihamyllyssä sen on täytynyt olla rykmentillinen. Alkaa sen Zelenskykyn tajuta. Antoi lopulta käskyn tyhjentää alue siviileistä joka viittaa yleiseen perääntymiseen. Ei se ole halveksittavaa. Jos olisin itse äijän vihreässä teepaidassa, en olisi lähtenyt sinne ensinkään tapattamaan joukkojani.

Ikävä kyllä median hehkuttamat ukrainalaisten voitot ovat tehottomia. Nyt kerskutaan näillä Himars -heittimillä. Jos ajatellaan eroja droonien ja Himarsien välillä, niin droonit olivat tehokas strateginen ase koska ne keskitettiin. Tokihan oli vihollinenkin jumissa Kiovan moottoritiellä joten ne keskittyivät luonnostaan koska siinä kohtaa sotaa ei muita rintamalohkoja vielä ollut. Himarsit ripoteltiin eri rintamille jossa niiden etu jäi taktiseen luokkaan. Tokihan niillä räjäytettiin ammusvarastoja ja juoksuhautoja mutta venäläiset vain kaivautuvat syvemmälle ja rakentavat vale-asemia ja -varastoja. Sen etu jäi hidasteen tasolle. Sama se noiden siltojen kanssa. Tilalle vain tulee ponttoonisiltoja ja lauttoja ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Väliaikainen kiusa. Silloista sen verran että oli aikakin tuhota ne. Se että ne ylipäätään jätettiin viholliselle ehjinä, kielii siitä ettei Ukrainankaan puolella ihan järkevästi aina ajatella.
Oikeasti Himarsit olisi pitänyt keskittää kaikki samalle lohkolle ja käyttää niitä läpimurtoaseena. Ilman samanaikaista hyökkäystä ei niistä ole mitään merkittävää hyötyä. Minä näen Himarsin kaltaisen raketinheittimen, joka sinänsä on oiva ase, sen nykyisen käytön silkkana tuhlauksena. Sen etu on ollut siinäkin, että kaikesta päätellen venäläiset eivät tuo mitään linjoille etukäteen. Kun droonet saivat tuhota tankkeja rauhassa, se johtui siitä että etukäteen ei ollut ilmasuojaa ja radiohäirintää. Kun Himarsit iskivät tyhjiin tehtaisiin joissa oli aseverastot, ei oltu ajoissa kaivettu maanalaisia varastoja. Venäläiset tuntuvat oppivan näitä lennossa kantapäänsä kautta, mutta sitä mukaa kun oppivat, aseiden teho menettää merkityksensä.
Kaikki kunnia iskuista lentoasemalle Krimillä kuin valko-Venäjällä. En tiedä miten tehtiin. Jokin lähelle muilutettu ase tai venäläisiin univormuihin pukeutuneet kommandot, mutta oikeaa hyötyä siitä ei ollut. Venäläiset menettivät parikymmentä konetta ja he tuovat vain tilalle uudet ja täyttävät kuopan joka on lentokentällä. Siinä kaikki. Ei teollista sotaa voi tuolla tavoin voittaa.
Zelensky on ilmoittanut että sota päättyy siihen kun Krimin niemimaa vallataan takaisin Ukrainalle. No niin. Äijän armeija ei pysty hyökkäämään kunnolla edes viittä kilometriä joten on siinä puhetta. Kaikki tietää että Krimi on puhasta utopiaa. Haihattelua. Sillä lieneekin vain moraalia kohottava vaikutus. Oikeassa elämässä Ukrainan bruttokansantuote on romahtanut, sato jäi pääosin saamatta, tappioluvut kasvaa, kaupungit ja kylät raunioituvat ja pakolaisia virtaa maasta pois. Venäläiset ovat leikanneet maasta lihavia siivuja itselleen ja jättämässä Zelenskylle pienen, heikon ja rikkiammutun tynkä-Ukrainan. Uhoa siinä nyt Krimistä ja suurvaltastatuksesta noin ylipäänsä. Totean saman kuin sodan alussakin: politiikon pitäisi nähdä tälläiset asiat ennalta ja tehdä vaikka huonokin rauha kuin muuttaa maansa rauniokasaksi jossa koikkelehtii sotaveteraaneja kainalosauvojensa varassa.
Raakaa sanoa sekin mutta venäläiset ei edes huomaa koko sotaa jonka taas jokainen ukrainalainen tuntee nahoissaan. Venäläiset käyttävät sotimiseen ulkopuolisia tai jo vallattujen alueiden väestöä. Öljytuloa virtaa niin että ne ovat edelleen suuremmat kuin sodan kustannukset ja pakotteet saattavat tuntua korkeissa finanssipiireissä muttei tavallisen moskovalaisen elämässä. Näissä oloissa Kreml voi jatkaa sotaansa vaikka ikuisesti kun taas Ukraina murenee pala palalta. Resursseiltaan ja väestöltään moninkertaisen Venäjän etu on siinä että se voi sotia promileluokan kustannuksin kun taas pienemmän Ukrainan täytyy heittää samaan peliin jokainen roponsa ja miehensä. Kunnes tulee se päivä jolloin ukrainalaisten selkäranka katkeaa ja kiltisti Zelensky käy allekirjoittamassa rauhansopimuksen Kremlissä. Siihen tämä sota päättyy. Miten muuten se voisi päättyä?
Jukkis