Ukrainalla ja Venäjällä tuntuu olevan tyystin erilaiset näkemykset voitosta. Ukraina määrittää sen niin että se ajaa vieraan valtaajan maaperältään. Tällöin maan ja alueiden valtaaminen on pääosasssa. Se missä etulinja kulloinkin kulkee, määrää kumpi on niskan päällä. Näinhän me yleensä tätä ajattelemmekin. Mutta se ei ole ainoa tapa. Palaan vielä kerran siihen kun saksalaiset sotivat samoilla seuduilla 1943-1944. Tällöin kenraali Manstein ehdotti Hitlerille kiinteistä juoksuhaudoista luopumista ja siirtymistä kokonaan liikkuvaan sodankäyntiin.
Sellaisessa mallissa Ukrainan tasankoja pitäisi katsella kuin avomerta. Kaupungit ovat saaria ja jyristävät panssarikolonnat kuin laivasto-osastoja jotka etsivät vihollista. Se kuka hallitsee mitäkin on merkityksetöntä sillä siinä skenaariossa oleellisempaa on vihollisen elävän voiman tuhoaminen. Se taas on valinta jota venäläiset mieluummin noudattavat. Ei se voi salaisuus olla että ukrainalaisten tappioluvut ovat muhkeat. Pääosin siksi että heidän koulutustasonsa on lähes yhtä heikko kuin venäläistenkin, ja aivan samalla tavalla pölvästelevät sotakentällä. Venäläisten tykistöllä luoma taktiikka pyrkii murentamaan vihollisen voimat olemattomiin. Jos asiaa näin katsoo, niin peli on kaikkea muuta kuin menetetty.
Mutta on eroa Venäjän armeijan ja Kremlin tavoitteiden välillä. Kreml tukeutuu etupiirimaihin. Sen ympärillä on pieniä puskurivaltioita. Jos menee toiveiden mukaan, nämä ovat pieniä ja Venäjästä riippuvaisia köyhiä maita. Ne eivät eläisi päivääkään ilman venäläistä viljaa ja maakaasua. Sellainen sopii oivasti ja siihen muottiin haluttaisiin Ukrainakin liittää. Toki, varsinkin länsirajalla, on sitten kansallisvaltioita joissa venäläisviha leimuaa ja liittyillään Natoon. Varsinkin baltianmaat ovat sellaisia mutta koska ne ovat pieniä, lähes olemattomia, niiden retoriikka ei Kremliä haittaa. Niistä ei ole minkäänsortin uhkaa. Ukraina on toista maata koska se on iso maa ja sen kehitys on pitkään vienyt kohti venäläisvihaa ja äärikansallista suuntaa. Koska venäläisvihaa ei voi kitkeä, maasta voi tehdä harmittoman.
Kun ajatellaan paljonko on pakolaisia Ukrainasta lähtenyt, millaista tuhoa sen kaupungit ovat kokeneet ja paljonko sillä on jo nyt sota-invalideja, voidaan aavistella ettei huomispäivä sille parempaa tuo. Ympäristösota tuhoutuneine patoineen ja sähkövoimaloineen vie sitä kohti kivikautta josta juomavesi ja sähkö puuttuvat, ja tuskin asuntoja kauheasti talvella pystytään lämmittämään. Vielä kun pommitetaan kännykkämastot, alkaa se muistuttamaan millaista oli 1800-luvulla. Tässä tulee voimatekijäksi Ukrainan oma heikkous eli korruptio. Tuskin kukaan ajattelee että jälleenrakennusraha menisi oikeasti jälleenrakennukseen. Ne menvät oligarkkien ja politiikkojen taskuihin, se on siellä ihan maan tapa. Jo nyt kun lahjoitellaan heikoimmassa asemassa oleville avustuspaketteja, kummasti ne löytyvät kauppojen ikkunoista hintalappu päällä. Kenellekään ei tulisi edes mieleen antaa niitä niille joille ovat tarkoitettu. Sama se noiden aselastien kanssa josta syödään kuormasta tämän tästä. Afrikkalaiset sotalordit niitä käyvät Kiovasta ostamassa. Kun maa jää raunoiksi, ei pakolaisilla mitään syytä ole palailla sinne surkeuteen. Ne jotka lähtivät, niistä valtaosa lähti ikuisesti. Sota-invalidit hylätään surutta.
Rauniomaa on Kremlin mieleen. Siellä Moskovassa tietävät että ukrainalaiset ovat korruptionsa vuoksi kykememättömiä rakentamaan maataan uudelleen. Tämä on muuten ollut pääsyy miksi itse olen puhunut kaiken aikaa rauhanteosta vaikka sitten huonoin ehdoin. Turha viedä asioita loppuunsa ja katsoa kaiken raunoitumista. Ukrainassa eivät ajattele asioita samoin. Ajattelevat vaan tulevia rahasummia korjaukseen jotka parhaassa tapauksessa päätyvät kokonaan omaan taskuun tai ainakin pääsevät osingoille. Se että rahalla pitäisi paikata tiestä joku pommikuoppa - kiertäkööt. Tämä on myös Putinin tapa voittaa. Luoda heikko ja raunioitunut valtio joka ei pysty enää uhkaa tuottamaan. Luulen että tämä avautuu jossain kohtaa täällä euroopankin puolella. Nythän me puhumme että sotivat siellä meidän puolestamme mutta oikeammin uhrautuvat meidän edestämme. Tämän takia ne sanoo että huonokin rauha on parempi kun hyvä sota.
Jukkis