Jutuistani on varmaan tullut hyvin ilmi, ettei minulla ole juurikaan sympatiota Ukrainan hallintoa kohtaan. Tavallista ihmistä kohtaan sentään jonkinverran, joka epäonnekseen on jäänyt sodan jalkoihin, tai pakosalla jossakin. Antpatiani ei suinkaan johdu venäjämielisyydestä, kuten kuvitella voisi, vaan siitä että pidän ukrainalaisia melkoisina roistoina - jopa venäläisellä mittapuulla. Se on niitä maita jossa rehellinen mies ei pitkälle pötki, vaan silmäätekevät ovat järjestään jonkinsortin konnia.


On ihmetelty miksi sekä EU että USA ovat olleet hyvin haluttomia antamaan ukrainalaisille kehittyneempiä aseita. Yleensä ne ovat olleet ylijäämää mitä varaston perukoilta löytyy. Tämä johtuu pääosin ukrainalaisesta kansanluonteesta jolla on ikävä tapa varastaa kaikki mikä ei ole lattiaan pultattu kiinni. Jo sodan alussa kävi kuten pelätä saattoi. Kiovaan aukeni asekauppa jossa nähtiin ostajakuntaa Afrikan sotalordeista kuin Aasian talebaneistakin. Minkäs tiikeri juovilleen? Kauppatavarana kaikkea aselastia mitä länsimaat lahjoittelivat ja rintamille kirottiin samaan aikaan ammuspulaa. Afrikkalaiset sentään maksoivat rehellisesti veritimantein mutta afgaanit tavallisimmin heroiinilla. Ukraina on maa jossa on pitkään viljelty omaa unikkoa ja laboratoriot ovat muuttaneet sen heroiiniksi. Joskin sota on selvästi haitannut tätä bisnestä ja afgaanien tavara kelpaa taas. Tiettävästi maassa puksuttaa nytkin vähintään 17 amfetamiinilabraa joten niihin ei ole sota mahtanut mitään. Sota on avannut oivat salakuljetusreitit Euroopan puolelle ja kaakkois-aasian heroiini kulkee nykyisin Ukrainan kautta Turkin sijasta. Afrikkalaiselle kokaiinille, jota viljellään estoitta Ugandan ja Kongon suunnassa, sille on avautunut portti Odessan kautta. Mikä parasta, kuluja ei ole, sillä aseitahan saa länsimaista ilmaiseksi. Huumelordit ostavat niitä ihan mielellään.

Amerikkalaiset tosin oppivat nopeasti. Heti alkuun katosi kokonainen 155-millinen patteri suoraan mustaanpörssiin ja sen perään lukuisia raketinheittimiä. Opittiin ettei niitä kannata antaa ellei niitä pysty valvomaan. Himarsit ovat sentään päätyneet rintamille siitä yksinkertaisesta syystä, että niihin kaikkiin on asennettu GPS-jäljitin joka kielii reaaliajassa missä päin se liikkuu. Niiden varastaminen ei siis ole kovinkaan yksinkertaista. Jäljittimien asentaminen on lähes ennenkuulumatonta ja sellaista ei varmasti tehdä missään muualla kuin Ukrainassa jossa se on pakko.

corruption
Zelensky aikanaan valittiin presidentiksi ihan sen vuoksi, että hänen ajateltiin siivoavan korruptiota. Sitten tuli ilmi että jopa tämä rehti mies oli kavaltanut valtionkassasta ja kiikuttanut ne veroparatiisiin. Nyt täytyy tyhmimmänkin ukrainalaisen tiedostaa että siitä maasta rehellistä miestä nyt vaan ei löydy.

Ukrainalla on tosin pitkä perinne laittomassa asekaupassa. Se on varustanut lähes kaikki eurooppalaiset huumeliigat kalasnikovein, joita sai 1990-luvulla neuvostoperintönä. Tosin tässä on Venäjän mafia ottanut ukrainalaisilta kollegoiltaan bisnekset haltuun. Jo neuvostomafian aikana ammuttiin kadunkulmaan edellisen presidentin Petro Porosenkon isä, joka oli ammatiltaan ukrainalainen kummisetä. Tehtiin kerralla selväksi kenelle asebisnes kuuluu. Poika-Peresenko sittemmin tyytyi valkoiseen orjakauppaan. Naisten myyminen saksalaisbordelleihin onkin ollut Ukrainassa varsin isomittakaavaista liiketoimintaa. Todellista määrää paljonko naisia on historian saatossa myyty, ei kukaan tiedä, mutta liikkuu varmasti miljoonissa. Suklaakeisari Porosenkon pitikin avata tämä suklaatehtaansa pestääkseen rahansa jotakin kautta, eikä hän suinkaan ollut alalla yksin.

Ukraina on maa jossa jokainen kynnellekykenevä varastaa ja kavaltaa, ja ainoa tapa saada asioita hoidettua on lahjoa. Eläkkeet jäävät vanhusväestölle tavallisesti maksamatta koska yläkerta on ne rahat kadottanut jo ennen kuun vaihdetta, ja joskus jäävät palkatkin saamatta. EU tosin yritti muuttaa kulttuuria vuodesta 2014 eteenpäin mutta huomasi maan kehittämiseen tarkoitettujen tukipakettiensa kadonneen kuin tuhka tuuleen. EU lähetti jopa tilintarkastajat ihmettelemään miten ihmeessä voi kadota satoja miljoonia mutta näille ei koskaan selvyyttä saatu. EU onkin ollut hyvin haluton rahoittamaan maata ja vielä haluttomampi tekemään siitä EU-maata. Natokenraalit sen sijaan tietävät että jos maalle antaa Nato-aseita, niillä leimahtaa Afrikassa vuoden päästä, jonne aseet lopulta päätyvät. Tämä varastaminen tapahtuu sekä isossa että pienessä mittakaavassa.

Eräs joka saa kärsiä korruptiosta ovat sotapakolaiset. On paljon tarinoita miten länsimaat kustantavat monenlaisia avustuspaketteja aina elintarpeista hygieniatarvikkeisiin. Yksikään niistä ei yleensä päädy pakolaisille vaan ne nähdään sitä mukaa kauppojen näyteikkunoissa hintalappu päällään. Vielä traagisempi tarina ovat pakolaiskeskukset joita ainakin teoriassa pitäisi olla rakennettu maan länsiosaan, mutta käytännössä väki asustaa raunioissa rintamalinjojen velloessa yli puoleen ja toiseen. Kenties on varattu budjettia kuljettamaan siviilit turvaan mutta se budjetti on varastettu aikaa sitten. Lyhyesti sanoen ukrainalaisilta puuttuu tyystin se keskinäinen solidaarisuus jonka pitäisi yhdistää ihmisiä sodan aikana, ja hitsata yhteishenkeä. Oli sota tai ei, kukin ajattelee vain itseään ja haistaessaan tilaisuutensa, tekee tilinsä varastamalla kuormasta. Isommat tyypit tietenkin varastaa isommassa mittakaavassa. Jokainen voi jo tässä kohtaa aavistaa että sitten joskus kun sodan kumu vaikenee, kasaavat länsimaat muhkean jälleenrakennuspaketin. Voimme arvata myös että se paketti katoaa jonkun taskuihin ja se mikä nyt on raunioina, tulee olemaan sitä ikuisesti.

Nyt ymmärrätte allekirjoittanutta ja hänen maailmankuvaansa. Minä en näe koko Ukrainaa millään muotoa pelastamisen arvoisena ja jos se pärjää sodassa, hyvä niin, mutten menetä yöuniani vaikkei pärjäisikään. Minulle sopisi oikein hyvin että Venäjä leikkaa siitä itselleen muhkean palasen ja jäljelle jää tynkä-ukraina, joka sekin arvattavasti päätyy Puolan vasalliksi ja nimellisvaltioksi. Sellaisen valtion katoaminen maailmankartalta ei voi olla paha juttu.

Tiedän tiedän, tälläisiä ei auttaisi kauheasti sanoa ääneen.

Jukkis