Elon Musk tuntui ottavan lusikan kauniiseen käteensä ymmärtämällä ns. novorossijan käsitteen. Käsitehän tarkoittaa Venäjän keisarikunnan alaista aluetta jossa ikiajat on puhutttu venäjää ja tunnustettu vain venäläistä kulttuuria. Sitten on Ukraina, sekin vanha valtio jonka alkuvaiheet menevät tuonne kaukaiseen historian hämäriin kuten Venäjänkin. Aikanaan ne molemmat kuuluivat Neuvostoliittoon. Silloin, lähinnä hallintoa yksinkertaistaessaan, pääsihteeri Hrutsev 1950-luvulla siirsi osan novorossijan aluetta Ukrainan hallintopiiriin. Se oli silloin pelkkä byrokraattinen toimenpide. Eipä arvannut että 1991 Ukraina itsenäistyisi ja liittäisi nämä alueet itseensä.
Ei tuo varsinaisesti venäläisiä kiusannut ja miksi olisikaan? Asia sai toisenlaisen käänteen kun maidan alkoi 2014 ja vallankumoustribunaali ratsasti vallanharjalle venäläisvihalla. Äärikansalliset ahdistelivat venäläisväestöä, ja kun sen vastapainona alkoivat syntyä nämä pro-venäjä -liikkeet, ne tukahdutettiin brutaalilla väkivallalla. Eikä se ihme ollut kun maidanin jälkimainingeissa miliisit pestattiin äärioikeistosta, käytännössä kai jalkapallohuligaaneista ja pikkurikollisista. Tämä riitti Krimin alueparlamentille joka tosissaan alkoi pelätä henkensä puolesta. Kun Kiovan juntta sitten nimitti venäjänkielen kielletyksi kieleksi ja teki liudan lakialoitteita joka tähtäsi venäläisväestön diskirminointiin ja apartheidiin, irtautui Krimin niemimaa kokonaan Ukrainasta. Eikä syyttä, sillä tässä kohtaa jännite itä-ukrainassa oli jo kasvamassa ja kaupan huipuksi äärikansalliset alkoivat perustamaan ensimmäisiä keskitysleirejä joiden uhreiksi tulisivat valikoitumaan venäläisväestö.
Loppu on historiaa, alueparlamentti irtautui Ukrainasta ja järjesti kansanäänestyksen jonka lopputuloksesta ei jäänyt mitään epäselvää. Krimi liittyi Venäjään yksimielisesti. Jopa ne Krimin tataarit, jotka eivät muuten venäläisiä sietäneet, äänestivät itsensä ulos Ukrainasta. Tämä oli länsimaille, erityisesti Yhdysvalloille paha isku, sillä se oli rahoittanut koko maidanin sillä ehdolla että saa itselleen Sevastopolin laivastotukikohdan. Nyt se lipesi sen otteesta ja pelastaakseen mitä pelastettavissa oli, ulkoministeri John Kerry keksi mielikuvitustarinan vihreistä miehistä joka elää sitkeässä tänä päivänäkin. Tämä sen vuoksi että sille jäi edelleen optio saada se omiin käsiinsä. Eikä Krimin niemimaa irtautunut hetkeäkään liian aikaisin, sillä sisällissota Ukrainassa syttyi melkein heti perään.
Nyt alkoivat nousta esiin Kremlin intressit. Sisällisota vaikutti sen omaan sisäpolitiikkaan, eikä ukrainalaiset aikoneet lopettaa sitä millään Minskin sopimuksilla. He halusivat sotaa, sotaa ja taas sotaa. Mikä vuorostaan tarkoitti että niemimaa jäi pahaan pussiin sillä maayhteyttä ei ollut, eikä olisi tulossakaan. Siinä mielessä Novorossijan rajat korjaisivat kaksikin ongelmaa josta akuutimpi oli Krimin niemimaalle luotu maayhteys ja isovenäläisten kansallistunnetta hivelisi kummasti, jos rajat menisivät ikiaikaisten rajojen mukaan. Eikä Musk väärässä ole. Kaiken diskirmoinnin jälkeen, jossa syntyperäinen venäläinen on kuin kirosana, eivät paikalliset varmasti tunne yhteenkuuluvuutta ukrainalaisten nationalistien kanssa. Jos asia ratkaistaisiin rauhanomaisesti kansanäänestyksellä, varmasti monet alueet liittyisivät Venäjään enemmän kuin mielellään. Eri asia sitten miten rehelliset vaalit voidaan noilla kulmilla ikinä järjestää? Sitä ei Elon Musk ota huomioon.
Kun poliittista tahotilaa ei rauhalle löydy, niin sodat loppuvat silloin sotimalla. Unelma elää vahvana että venäläiset heitetään ulos koko Ukrainan maaperältä, lopulta Donetskista ja päästään pääruoan kimppuun Krimille. Samaan aikaan Kreml keinuu ja vaappuu ja päitä vaaditaan vadille ja lopulta Putin syrjäytetään kokonaan. Se on tietenkin kaikki vain kaukaista unelmaa. Virheitä, lähes uskomattomia, on Venäjän sotavoimat tehneet alusta asti, mutta toistaiseksi hävinneet ja luovuttaneet vasta muutaman rintaman. Talven myötä tunnekuohut laantuvat Venäjälläkin, ja edessä siintävä talvi pakottaa sotatoimet asemasodaksi. Tällä hetkellä venäläisille piisaa kun pitävät asemat ja heillä on selvästi varaa jopa luopua niistä alueista, joiden huoltaminen ja hallussapitäminen saattavat osoittautua ongelmallisiksi.
Ukrainaa helpottaa että selvästikään Kremlillä ei ole suunnitelmaa päättää sotaansa. Kremlissä vaihtoehtoja on tasan kolme;
a) vallata maaperää joka vaatii likemmäs miljoonan miehen armeijan johon Kreml on selvästi haluton. Se haluaa pitää sodan sellaisena joka ei tapa venäläisväestöä eikä maksa rahallisesti mitään. Se on ollut haluton mobiloisoimaan edes pakon edessä ja vieläkään ei ole haluttu ryhtyä luomaan sotateollisuutta. Tämä haluttomuus on sille selvä riski hävitä sota tykkänään.
b) tuhota vastustajan elävä voima. Tämä on vallitseva strategia, aiheuttaa ukrainalaisille päiväkohtainen pataljoonan tai rykmentin kokoinen tappioluku, mutta voitto tätä kautta tulee viemään vuosia. Se on etanansotaa, joka tarjoaa vastapuolelle hyökkäysaloitteen.
c) Ympäristösota. Sodan voi voittaa myös jyräämällä Ukrainan kivikaudelle. Tuhota siltä sähkön- ja vedenjakelu, iskeä ohjuksin kaikkiin liikennesolmuihin ja ja saartaa maa mereltä käsin. Strategiset pommitusvoimat kehiin pommittamaan teollisuus ja ennen kaikkea ne EMP-pommit joita voi tiputella asutuskeskuksiin käräyttämään kaikki sähköliedet ja kännykät. Panna koko Ukraina takaisin 1930-luvulle. Tämä on se avain joka pakottaa Ukrainan hallinnon reagoimaan ja hakemaan aikalisää. Lisäksi siinä on voiton avain koska jäljelle jäävä maa on elinkelvotonta rauniota ja uhotkoon mitä haluavat, mutta siitä eteenpäin ovat vain heikko valtio joka pyörii toivottomassa jälleenrakennusurakassa. Kreml ei ole tätä keksinyt koska Putin uskoo edelleen mieluummin kirurginveitseen kuin jättilekaan. Ukrainan onni ja autuus että Putin on liian lempeä sotapäälliköksi.
Putin itse luottaa aikaan. Me suomalaisetkin olemme nyt vankkumattomasti itää vastaan. Antaas katsoa talvella kun ruokakassi kallistuu taas sen 10-20% ja sähkölaskut koituvat monelle ylivoimaisiksi. Asunto sieltä sun täältä alkaa pimentyä maksamattomien laskujen vuoksi ja mistä sen tietää vaikka pakkaskaudella pimenisi koko maakunta? Sotatalvet kun ovat tunnetusti kylmiä ja silloin sähköä menee resurssia enemmän. Siinä kohtaa meitä suomalaisiakin rupeaa kummasti rauha Ukrainassa kiinnostamaan ja itsepetokselliset uhoilut loppuvat. Uskon että sama tyytymättömyys alkaa levitä koko EUn alueelle. Sillä tuskin kukaan ajatteli hirttäytyä Ukrainan sotaan ja jäädä Zelenskyn panttivangiksi.
Jukkis