Otsikko on kova provo koska yleisasenne povaa päinvastoin Ukrainan voittoa isoveljestään. Sillä on kuitenkin uhka päällänsä jota ei voi olla ottamatta huomioon. Sen nimi on sähkökatko ja siinä on kyse koko valtion olemassaolosta.

Venäläisten komentajaksi Ukrainassa nimetty Sergei Surovikin on useimpien kenraalien tapaan kivikova ja armoton tyyppi, ja suoranaisen vaikea luonne. Hän on myös muuttanut suhteellisen radikaalisti sodankäynnin luonnetta. Siinä missä edeltäjänsä pyrki tykistöjyrä -taktiikalla kuluttamaan vastapuolen elävää voimaa aitoon ensimmäisen maailmansodan tyyliin, se johti todellisuudessa vain pahenevaan kritiikkiin ja lopulta hänen eroonsa. Surovikin on toista maata ja hän on siirtänyt painopisteen kauko-aseisiin joilla hyökätä ns kriittistä infraa vastaan.

Sähkökatkojen luominen tuomitaan toki länsimaissa valtioterrorismina mutta sitä voi pitää myös pelkkänä retoriikkana. Sillä hidastaahan se oleellisesti ukrainalaisten sotaliikkeitä ja sen myötä sotilaallisesti perusteltu. Erityisesti se sitoo väkeä ilmatorjuntaan ja vielä enemmän ilmasuojeluun sillä kaiken aikaa pitää päivystää palontorjujia, raivausmiehistöjä ja ennen kaikkea korjausmiehistöjä, joista sähköinsinöörit halutuimpia. Jostakin on taiottava kokonainen ilmatorjuntakalustokin koko maan ilmatilaa suojaamaan. Ukrainalaisille puhutaan mittavasta ja kalliista mobilisaatiosta.

 

Sergey Surovikin2 mil ru

Sergei Surovikin on tiettävästi piinkova ja armoton tyyppi jonka luonnetta heijastaa tavaton päämäärätietoisuus. Hänen luomassaan strategiassa pannaan ukrainalaiset kertaheitolla polvilleen hyödyntäen tulevaa ankaraa talvea.

Suuremmassa mitassa siinä voi nähdä avaimen koko sodan voittoonkin. Yksin sähkön katkaiseminen absoluuttisesti johtaa väistämättä koko siviilisaation tuhoutumiseen. Ruohonjuuritasolla se tekee jo yksittäisen kerrostaloperheen elämisen mahdottomaksi. Ei ole arviota kauanko ihminen voi olla ja asua ilman sähköä, mutta toistaiseksi on ponnisteltu että saataisiin sähköä edes pariksi tunniksi vuorokauden ajaksi, tai edes joka toinen vuorokausi. Voisi kuvitella että kolme vuorokautta kokonaan ilman sähköä johtaa jo asuinalueiden ja niissä asuvien ihmisten romahdukseen. Rahaliikenne ei toimi, kännykät eivät lataudu, arkkupakastin sulaa sisältöineen jne jne. On mahdoton pitää sitä elämäntapaa jota nykyisin vietämme. Mikäli siihen lisää että myös hanasta ei tule juomavettä, lämmitys on poikki ja digitalisaatio kadonnut, on pakko lähteä pakosalle.

Se mitä sama tekee koko yhteiskunnalle on helpompi arvioida. Se romahtaa. Pankkisektorin halvautuminen ja jopa sairaaloiden pyöriminen vain generaattoreilla on kun jonkun zombie-epidemian jälkeinen maailma.

Se on helppo ja yksinkertainen voitto venäläisille. Tuskin tätä alussa ajateltiin muuna kuin pakottaa Zelensky neuvottelupöytään mutta pian vaistottiin että Surovikinin strategia saattaa johtaa jopa täysvoittoon. Ei se välttämättä siihen johda mutta hyvin lähelle. EU-maista lähteneet generaattorit estävät kenties lopullisen romahduksen mutta hyvin alkeelliseksi ukrainalainen yhteiskunta muuttuu. Jopa uhoava Zelensky on nähty viime päivinä vakavoituneen. Poissa ovat olleet lähes lapselliset "ensin Krimille, sitten Kremliin" -puheet, sillä hän on ymmärtänyt miten veitsenterällä täystappio tällä hetkellä on. Mikäli Ukraina pimenee pysyvästi, on se sotansa hävinnyt.

Eikä se ole helppoa länsimaillekaan. Sehän on tähän asti tyytynyt antamaan maataistelu-aseita ja jossain määrin sotapakolaisia ajatellen humanitaarista apua. Nyt se joutuu taikomaan kokonaisen ilmatorjuntajärjestelmän ja pitkässä juoksussa ruokkimaan, vaatettamaan, lämmittämään ja sähköistämään koko 40-miljoonaisen väestön. Se onkin avustus jollaista ei ole maailmanhistoriassa kuunaan nähty. Eikä siihen ole välttämättä resursseja edes olemassa.

Surovikin ei ole tehnyt turhaa strategiaa. Hän on kaatamassa tänä talvena koko Ukrainan valtion joka jo nyt kiikkuu hätärajoillaan. Arvattavasti hän aikoo kiristää ruuvia vielä tästäkin, ja tyhmä olisi, ellei näin tekisi. Hänen mallissaan Ukraina pannaan kokonaan polvilleen tänä talvena täysin riippumatta siitä miten hyvin ukrainalaiset ovat rintamalla pärjänneet. Itse asiassa Surovikin on antanut paljonkin peräytymiskäskyjä sillä hän tietää että sotaa ei ratkaista rintamalla vaan ihan muissa kuvioissa jotka ovat sotatoimia laajempia.

On kuitenkin luultavaa että nyt kun Euroopan puolelta haalitaan mittavat määrät generaattoreita, lopullinen armonisku jää suorittamatta. Syntyy valtio joka nojaa paikallissähköön; määrämittaiseen ja ajoittaiseen, mutta estää silti lopullisen romahduksen jonka jo viikon kahden mittainen absoluuttinen sähkökatko saattaisi aiheuttaa.

Jukkis