Tätä kirjoittaessa on menossa jo neljäs venäläinen rintamakomentaja Ukrainan sodassa. Kovin päteviä ei yksikään ole ollut, jos mittarina pitää venäläisiä sotabloggareita eikä mairittelevaa arvosanaa saa koko Venäjän armeijakaan ja sen logistiikka. Tutkitaan kuitenkin miten eri johtajat ovat vaikuttaneet sodan painopisteisiin.

 

Sitähän ei tiedä olisiko Venäjän armeijassa ollut päteväkin komentaja, mutta jo sodan alkumetreillä he pölhöilivät etulinjassa ja tapattivat itsensä. Sitten on valittu ketä valittu. Ihan alkujaanhan homman piti olla ohi päivissä. Laskuvarjo- ja maahanlaskujoukot valtaavat lentokentät läheltä Kiovaa jonne sitten lasekutuu Spetnaz katutaisteluita varten. Samaan aikaan avattua tieuraa pitkin puskee panssarikolonna viimeistelemään kaiken, jos vielä jotain vastarintaa Kiovasta löytyisi. Sinänsä operaatiossa ei ollut muuta vikaa kuin pari yksityiskohtaa jotka sitten kaatoivat kaiken. Ensimmäinen oli yllätysedun menettäminen joka on aikas must tämäntyyppisessä operaatiossa. Biden varoitteli maailmaa hyvissä ajoin. Toinen oli hyökkääminen talviolosuhteissa. Historia ei tunne onnistuneita talvihyökkäyksiä eikä se tunne niitä nytkään, koska armeija on silloin sidottu tieuraan ja maastoon ei voi levittäytyä. Oikeastaan molemmat murheet olisi voitu poistaa jos vain olisi siirretty hyökkäystä ja näin aiheutettu vääriä hälytyksiä jolloin varoittelut olis ollu kun pekka ja susi -sadusta.

Kun tätä katsoo niin aika paljon se muistuttaa toisen maailmansodan aikaista operaatio Kauppapuutarhaa. Siinäkin pudotettiin laskuvarjojoukkoja avaamaan tie panssarikolonnalle. Jotkut ovat sen nähneet elokuvana Yksi silta liikaa, joka on kuvaava termi miten sitten lopussa kävi. Sellainen manööveri kun on hyvin herkkä ja jos jokin menee pieleen, kaikki menee pieleen. Spetnazille kävi Kiovassa kuten brittiläisille laskuvarjojoukoille Arnheimissa.

 

 Recep Tayyip Erdoğan 2021 cropped

 Jaaha? Ja mites Turkin presidentti Erdogan liittyy tähän artikkeliin? Tuntuu olevan kunniastaan herkkä äijä ja kun näkee tämän kuvan, kostoksi siirtää Suomen nato-hakemusta ainakin puolella vuodella. Minä kun en ole kovinkaan natohenkinen, samoilla linjoilla Erdoganin kanssa että se on sodan eskaloitumista, pitää motivoida ukkoa pysymään linjassaan.

Ymmärrettävästi se joka sen oli suunnitellut, jätti eronpyyntönsä. Varsinkin kun venäläiset joutuivat perääntymään koko pohjoisrintamalta aina rajan taa lähtöasetelmiin. Menestystä oli toki etelässä, mutta lähinnä siksi että siellä päästiin yllätysmomenttiin.

Seuraava komentaja uskoi tykistöön ja taktiikaksi muodostui ensimmäisen maailmansodan aikainen ympärivuorokautinen rumputuli. Ainakin se verotti puolustajaa pataljoonallisen päivässä eli mikään huono taktiikka se ei ollut, jos tarkoitus oli tuhota vihollisen elävää voimaa. Se vain ei johtanut minkäänlaiseen maastonvaltaamiseen vaan oli hyödytöntä ja kuluttavaa asemasotaa. Siitä syntyi kritiikin aalto sotabloggareiden keskuudessa sillä yleensä maastonvaltaamista pidetään yhtenä olennaisena kriteerinä. Sen sijaan ukrainalaiset sen taidon osasivat ja valtasivat harkovan rintaman kokonaan. Kenkää tuli.

Kolmas komentaja uskoi drooneihin ja ohjuksiin. Mikä oli uskoessa kun niitä oli ja on venäläisillä valtaisat määrät - peräti 7000 kappaletta. Syystä tai toisesta kun vanha neuvostokalusto on hangaarin edessä ruostumassa, on ohjuksista pidetty aina huolta. Seassa on jopa niitä jotka ukrainalaiset itse lahjoittivat venäläisille 2000-luvun alkupuolella. Ne ovat ilmaisia venäläisille ja tuskin "ruohonleikkuri" dronet sen enempää maksavat. Niillä tuhottiin infraa ja palautettiin Ukrainaa kivikaudelle. Sitä mukaa kun Ukraina vahvisti ilmatorjuntaansa, kävi hyökkäyskärki niiden päälle. Ohjuksia lennätettiin jopa kärjettöminä jotta vihollinen avaisi tutkansa ja näyttäisi mistä niitä ampuu, jotta varsinainen satsi tulisi ilmatorjunnan itsensä päälle.

On tietenkin epäselvää mitä tällä haetaan vaikka onkin halpaa ja tehokasta sodankäyntiä. Rauhaan sillä ei päästä eikä oikein tuloksiin koska länsimaissa piisaa vanhentuneita ilmatorjuntoja joita se lahjoittaa ilomielin tilalle sitä mukaa kun vanhat tuhotaan tai kuluvat pois. Ilmeisesti komentaja uskoi niin tähän malliin, ettei ottanut kuuleviin korviin maahyökkäystä joka koitui kohtalokseen. Kenkää tuli.

Nyt on siis neljäs komentaja menossa ja hän vuorostaan uskoo maahyökkäyksen voimaan. Tiettyjä tavoitteita onkin saatu ja sotabloggarit taas innoissaan kun maastoa on edes vähän vallattu. Enemmän manööveri lienee jonkinlaista kasvojenkohotusta kuin sodan omiin tavoitteisiin. Se miten hänessä käy, jää nähtäväksi.

Se miten maasota menestyy tai on menestymättä, siitä ei rintamilta tietoa anneta kummaltakaan puolen. On katsottava sitä joka tietää ja sehän on Zelensky itse. Kun pyyhkii hyvin, hän vetelee karttakepillä ilmaviivaa suoraan Krimiin ja uhoaa lopullisesta voitosta. Kun menee huonosti, hän puhuu yllättävän diplomaattisesti rauhanneuvotteluista ja sellaisesta, jota muissa olosuhteissa ei mainitsisi ollenkaan. Hänen puheensa paljastaa yllättävän paljon rintamatilanteesta. Hänen tilannettaan ei helpota että länsimaat eivät tunnu antavan mitään offensiivisia aseita. Pitkän kantaman Himarseja ei tipu, kuten ei tipu kauko-ohjuksiakaan. Amerikkalaisia abramseja ei nähdä sotakentällä ja leopardeja vain sen verran että keskitetysti niillä voidaan suorittaa jokin pieni ja alueellinen vastahyökkäys, muuten ne ovat vain jalkaväen tukivaunuja. Piruparka se Zelensky koska ei ajoissa ottanut oikeanlaista poliittista linjaa eli meille tuttua paasikivimäistä ajattelua: rauha ja vain rauha, vaikka sitten huonoin ehdoin.

 

Jukkis