Ei mitään uutta itärintamalta. Näinkin voi Ukrainan sotaa kuvailla. Sota jauhaa ja vaikka sitä ei ääneen sanotakaan - venäläisten eduksi. Yksi ongelma taitaa Ukrainalla olla, että pääosin sen manööverit ovat luonteeltaan enemmän tehty poliittisin kuin strategisin perustein.
Virhe on kuitenkin tapahtunut ja se oli Bahmutin menetys. Monet länsimaiset asiantuntijat olivat sitä mieltä että kaupungin puolustaminen tuolla hinnalla oli alkujaankin virhe. Sieltä olisi pitänyt perääntyä hyvissä ajoin. Sillä Wagnerin mukaan ukrainalaisten puolustajien tappiot kasvoivat 70 000 mieheen. Luvussa lienee lapinlisää mukana mutta on varmaa että ukrainalaisia kaatui Bahmutissa 200 miehen päivävauhtia. Kun tämän kertoo puolustuspäivien määrällä, saa tappioluvuiksi n. divisioonan eli 20 000 - 30 000 miestä.
Sinänsä Bahmutilla ei ollut puolustuksen kannalta strategista merkiystä. Enemmän kyse oli periaatteesta, presidentti Zelenskylle varmasti että hän näyttää suurelta sotapäälliköltä maailman mediassa. Puolustamiseen oli enemmän motivaatiota poliittisin kuin sotilaallisin perustein. Pahinta että moisella tappioluvulla oli ja on kumulatiivinen vaikutus. Resurssia ei sitten enää riitäkään paljon odotettuun kevähyökkäykseen. Lisäksi laatu huononee kaiken aikaa. Ukrainan armeijaa eivät länsimaiset asiantuntijat pidä juurikaan sen tasokkaampina kuin mitä vastapuolen vankiloista värvätty rekryytti. Joten edes vähän laadukkaampien joukkojen korvautuminen nostoväellä huonontaa tasoa kaiken aikaa. Sota on samanlaista massahyökkäämistä puolin ja toisin - ainoa vaan että venäläisiä on enemmän, joten he hyötyvät tästä taktiikasta, vastapuoli kun kuluu nopeammin olemattomiin.
taannoinen sabotaasi-isku Venäjän puoleisen Belgorodin polttoainevarikolle ei sinänsä omannut mitään strategista merkitystä. Se oli tehty vain kääntämään huomio muualle epäonnisesta Bahmutin puolustamisesta. Polttoaine on kohteena vain koska se roihuaa niin komeasti maailmanmediassa. Sinänsä ukrainan kommando-yksiköt ovat olleet pätevää porukkaa mutta joka vesitetään vain poliittisiin tarkoitusperiin eli käytännössä tuhlataan sen kykyjä.
Keväthyökkäys tosin ajateltiin tehtävän vain uskottavuuden nimissä. Mistä me pääsemmekin sitten vieläkin syvempään ongelmaan kuin mitä ukrainalaisjoukkojen heikko laadullisuus saati pikakoulutettu upseeristo on. Se että poliiikot johtavat sotaa ja politiikko ajattelee aina poliittisia päämääriä eikä sotilaallisia. Yksi ongelma Ukrainalle on presidentti Zelensky jolle kaikkinainen puolustaminen, oli siinä järkeä tai ei, on tärkeä periaatteellinen kysymys. Hän ei välttämättä ole edes tietoinen paljonko se maksaa mutta sitäkin enemmän haluaa näyttää suurelta sotapäälliköltä ja mediahahmolta, joten Bahmut oli hänelle poliittisten irtopisteiden keräämistä. Ei epäilystäkään etteikö Bahmutin lihamylly olisi ollut hänen käsialaansa. Keväthyökkäys olisi ollut samaa kaavaa, jonkinlainen voimanosoitus mutta jolla tuskin olisi mitään ratkaistu. Jäljelle jäi vain sabotaasiyksikköjen hyödyntäminen Belgogradissa. Oli selvää että kohde oli polttoainesäiliö sillä kun sellainen palaa, siitä saa hyviä uutiskuvia joka lieni kohteen valinnalle määräävä tekijä. Koko operaatio olikin puhdasverisesti toteutettu jotta Ukrainan korkein poliittinen johto sai säilyttää kasvonsa ja kääntää huomion pois sekä bahmutista että puuttuvasta keväthyökkäyksestä. Poliittisista syistään.
Ukrainan korkein poliittinen johto onkin kuin shakinpelaaja joka vain liikuttelee nappuloita vailla mitään suunnitelmaa. Luvut tappioista sen sijaan kasvavat, ne ovat jotakuinkin 600 miestä päivässä joten kokonaistappiot ovat jossakin siellä 300 000 miehen hujakoilla. Se tietää että jo prosentti väestöstä on menetetty - kaksi prosenttia jos laskentakriteeriksi ottaa miespuolisen väestön ja 5-10% jos kriteerinä on kenttäarmeijan koko. Eikä venäläisillä ole aikomustakaan lopettaa tykistötaktiikkaansa kun se kerran noin hyvin toimii.
Katsoo asiaa miten päin tahansa, aikaa myöten Ukraina on pakotettu hakemaan rauhaa. Menee siihen sittten vuosi tai kaksi, tai vaikka viisi. Luonnollisesti sen ehdot huononevat kaiken aikaa. Jos se olisi reagoinut alkujaan Minskin sopimukseen Kremlin toivomalla tavalla, se olisi sitoutunut tulitaukoon Donetskissa ja siihen että Donetsk jää Ukrainalle, mutta autonomisena alueena. Krimin kysymys olisi jätetty ns. pöydälle. Kun sota syttyi, ehdot huononivat ja se oli Donetskin tunnustaminen osana Venäjää kuten myös Ukrainan etelärannikon. Arvattavasti Venäjä tulee vielä vaatimaan kaikkien venäläisalueiden liittämistä itseensä - myös Harkovan aluetta.
Jukkis