Itse epäilen pärjääkö tämä hallitus alkuunkaan koko kauttaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sen pääministeri Petteri Orpo on samaa ikäpolvea kuin minäkin. Me olemme Orpon kanssa tätä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun keskinkertaista väliinputoaja -sukupolvea ja uskokaa kun sanon, että keskinkertaisuudesta ei ihmeitä synny.
Kun Petteri Orpo syntyi tähän maailmaan, elettiin teollisen yhteiskunnan syvintä aikaa joka varmasti vaikutti hänen varhaiskasvatukseensa ja taatusti koko nuoruusvuotensa. Se 1970-1980 -luku oli massaliikkeiden aikaa. Oli mammuttimaisia työväenliikkeitä, satatuhatpäisiä rauhanmarsseja ja ylipäätään kaikki mitä tehtiin, tehtiin aina isolla joukolla. Jotta valtava ihmismäärä voisi toimia, sen yksittäisistä jäsenistä oli kitkettävä kaikki yksilöllisyys. Oli oltava samaa massaa, erottumatta toisista samankaltaisista. Ihanteeksi tuli keskinkertaisuus ja sen tavoittelu. Oli oltava aina keskellä riviä, keskellä jonoa ja mitään erottuvaa ei saanut olla.
Hegemonia saatiin jo kotoa vähättelyn avulla. Kaikki me olemme kotoa saaneet sen latistavan ja surkean minäkuvamme. Viimeistään sen opetti juuri perustettu peruskoulu jossa pantiin kaikki samaan muottiin ja vielä tiiviimmän vähättelyn avulla. Sotaväessä alikersantti huusi että alokas Te - Teistä ei ole mihinkään! Työnantajat jatkoivat samaa latistamista mutta eihän se ollut hierarkista; johan ympärillä oleva sakkikin pakotti muottiinsa.
Kun ihminen asettuu Gaussin käyrälle, pitää olla siellä keskellä missä muutkin. Tämä 70-luvun alun sukupolvi kasvatettiin ettei saa erottua kauneudella, älykkyydellä, taidoillaan tai ylipäätään millään ja jos jotain on, se pitää salata. Keskinkertaisuus ei ole vain hyve vaan tavoiteltavaa
Keskinkertaisten sukupolvi on näkynyt siinä, että tästä sukupolvesta ei sitten koskaan tullut elämää suurempana. Keskinkertaisia taiteilijoita, keskinkertaisia artisteja keskinkertaisine "aikuisrockeineen" ja ennen kaikkea urheilijoita, jotka eivät koskaan voittaneet. Kultamitalin saaminen kaulaan olisi ollut juurikin sitä erottumista joten aina oli parempi olla sijalla 4 tai 16. Voittamisen pelko sääteli koko sitä ajattelua ja on syynsä miksi Suomen lätkäjoukkuekin oli ikuinen hopea- ja pronssijoukkue kunnes kentälle luisteli kokonaan uusi sukupolvi. Ihmekös tuo että kun heidät määriteltiin mitättömyyksiksi, valtaosa kaatui Koskenkorvaan.
Politiikassa on ollut kolme sukupolvea ylitse muiden joilla on takanaan ns. avainkokemus. Jääkärisukupolvi näki itsensä uuden kansakunnan airuena. Sitä seurasi asevelisosialistit jotka kävivät sotarintamalla muutaman kuukauden ajan. Juuri sopivan vähän etteivät antaneet sodan nujertaa ja väsyttää itseään mutta sen verran, että saattoivat kehua sotajutuillaan. Heillä riitti virtaa sauhuta sodan jälkeen politiikassa. Viimeisin on sitten ollut suurten ikäluokkien tuoma taistolaispolvi. Kaikki mitä näiden sukupolvien välissä on ollut, on unohdettu ja haudattu. Oma sukupolveni teki kaikkea muuta kuin otti ruorin käteensä, he antoivat ohittaa itsensä ja pysyttelivät piilossa takavasemmalla. Heistä tuli maan hiljaisia.
Voiko siis Orpon johtamiskyvyt päätellä suoraan hänen syntymävuodestaan? Että sen vuoksi hän on vaisu ja varjoissa pysyjä, jolla ei ole aikomustakaan astua estradille ja ottaa tahtipuikkoa. Ikävä kyllä asia on juurikin näin. Henkinen perintö jonka on saanut lapsuudestaan vaikuttaa edelleen. Sama lattea asenne riivaa koko hänen ikäpolveaan. Jos sieltä on aikanaan joku koettanut ponnistaa, sille on vain muut sanoneet "kuka oikein luulet olevasi" ja on pian on palattu masentuneeseen maailmankuvaan. Kun tausta on tämä, pidän ilmiselvänä että Orpo ei olisi koskaan luotsannut Suomea Natoon tai saanut koronakriisin aikana muuta kuin peittämättömän katastrofin. Se tarvitsee kokonaan uudenlaiset sukupolvet, sellaiset mitä joku Sanna Marin tai Li Andersson edustavat, niitä jotka on kasvatettu uskomaan itseensä ja kykyihinsä.
Orpon hallituspolitiikka tulee väkisin jäämään onnettomaksi. Tietenkin hän leikkaa köyhiltä koska se on kokoomuslainen motto mutta sitä ei tehdä minkään pakottavan syyn takia, vaan puhtaasti Kokoomuksen itsetarkoituksellisista motiiveista. Velkaantumisen taittamisessa hän ei onnistu. Yhtä vähän rakentamaan edes aselepoa Persujen ja RKPn välillä. Riikka Purra varastaa julkisuudesta 80% Orpon seistessä taustapiruna. Jälleen on edessä yksi hukattu nelivuotiskausi ellei toivonkipinää pistä hallituksen kaatumiseen. Jos tämä kehityskulku käynnistyy, on ilmiselvää että siinä Orpo on tapahtumien vietävänä eikä päinvastoin.
Tämän sukupolvi-ajattelun toinen pää on sitten nykyinen ikä. Tiesittekö että kun täyttää 50v, lakataan ottamasta vakavasti? Kun täyttää kuusikymmentä, ei kukaan enää sellaista kuuntele. Eikä se ihme sillä siinä iässä alkaa fakkiutua ja jos tuntee intoa politiikkaan, se on joutavaa narinaa maailmanmenosta, josta ei enää mitään ymmärrä. Voi olla että tämä kirjoitus ei vielä avaudu teille mutta kun mennään vähän ajassa eteenpäin, näette mitä keskinkertaisuus saa aikaan - ei mitään!
Jukkis