Mistä juontuu alhainen syntyvyys? Ilmiö sinänsä on kansainvälinen ja kiertänyt jo lähes kaikki Euroopan valtiot, kunnes saapui lopulta tänne pohjolaan ja on iskenyt juurikin tänne kaikkein rajuimmin. Pienessä kansakunnassa se näkyy ja kuuluu.
Olen seurannut tätä syntyvyyskeskustelua enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo vuosikausia ja koettanut saada siitä otetta. Aihe on tietenkin monisyinen ja sitä voi tarkastella niin yksilötasolla kuin yhteiskuntarakenteen puolesta. Molemmat vaikuttavat. Jotta se avautuisi on käytettävä esimerkkiä ja käytän itse varsin usein esimerkkiä miksi 1800-luvulla lapsenmurhia tehtiin satakertainen määrä suhteessa nykypäivään?
Lastenmurhista alhaiseen syntyvyyteen
1800-luvun lapsenmurhia voi niitäkin lähestyä monella tasolla. Näkyvin syy lienee ollut suuret nälkävuodet jolloin oli tehtävä rajuja valintoja. Näistä valinnoista saattoi myös joutua piilukirveen alle joten helpointa oli vain väittää suden vieneen lapsen pihasta. Nämä olivat torpparien ja mäkitupalaisten meriselityksiä mutta se isoin lapsenmurha-aalto pyöri nuorien piikojen maailmassa. Niitäkin voi tarkastella - kuten silloin tarkasteltiin - yksilötason motiivien osalta, eli mitä liikkui piian korvien välissä. Sen ajan ihmiset eivät voineetkaan asiaa nähdä laajemmassa mitassa. Kun siirryttiin teolliseen aikakauteen tehtaineen kaikkineen, asian näki ikään kuin ulkopuolelta.
Sillä sen ajan maailmassa piiat sun muut karjakot olivat alinta yhteiskuntaluokkaa. He olivat palkollisia jotka saivat palkkansa pelkkänä luontaisetuna, yleensä vuoteena ja ruokana. Oltuaan piikomassa vuosikymmeniä, olivat yleensä yhtä köyhiä kuin aloittaessaan. Ainoa hatara toive oli avioliitto jonkun kanssa jolla olisi edes tippa omaa maata ja oma kortteeri. Silloinkin naisen asema oli olla miehensä omaisuutta jolla oli juridinen valta vaimoonsa ja tämän tekemisiin, mutta olipahan tyhjää parempi sekin. Paitsi jos oli hankkiutunut raskaaksi.
Raskauden myötä tie nousi pystyyn. Isä saattoi olla joku talollinen tai tämän poika jolloin jo lapsen tunnustaminen oli vaikeaa säätysyistään. Ei sellaista piikaa kukaan juurikaan nainut, joka kantoi jonkun toisen lasta, jolloin syntyi vanhapiika. Iäksi köyhyyteen tuomittu. Isättömän mukulan kantaminen aikaansai hiljaista halveksuntaa ja koska kyseessä oli äpärälapsi, tällä ei ollut mitään juridisia oikeuksia mihinkään. Elämä oli pystyssä niin äidin kuin lapsen osalta. Kiusaus heittää ei-toivottu lapsi kosken kuohuihin kävi ylivoimaiseksi. Asiaa selittää pitkälti agraari-yhteiskunnan moraalikoodi.
Vallankumous on nähtävissä edelleen Amurin työläiskorttelissa. Naisvaltaisten tehtaiden myötä syntyivät nämä työläisasunnot, jossa korttelikaupalla asusti pelkkää hameväkeä. Heillä oli oma tilipussi ja irtautuivat viimein pakkoavioliiton vaateesta. Aviottomia lapsia syntyi edelleen mutta heidän ei tarvinnut enää piitata mitä heistä ajatellaan ja mitä jälkikasvuun tulee - tehtaanportilla ei syntyperää sukutauluineen kyselty. Teollinen aikakausi vapautti ikeestä ja sen myötä lapsenmurhat putosivat lähelle nollaa. Esimerkistä voi oppia että taustalla vaikutti yhtälailla ero agraarisen ja teollisen yhteiskunnan välillä. Kun tämän tiedostaa, yhtä hyvin voi kysyä olemattoman syntyvyyden aikana, kummitteleeko taustalla ero teollisen ja jälkiteollisen yhteiskuntarakenteen välillä?
Alhaisesta syntyvyydestä meillä kaikilla on varmaan oma mielipiteemme. Kliininen vastaus on kuitenkin olemassa koronakaudella jolloin syntyvyys lähti nousuun. Miksi? Jos siihen kykenee vastaamaan, on selvitetty paljon ja uhkaan voi varautua.
Teollisuudesta jälkiteollisuuteen.
Teollinen aikakausi oli harmaiden työläismassojen aikaa jossa tehtaanpilli sääteli ihmisen elämän ja herätyskellosta tuli tyrannian symboli. Paljon siinä oli hyvääkin. Työpaikat olivat elinikäisiä ja sen myötä miten viitsi koulunpenkkiä kuluttaa, sai päättää miten kevyttä työtä haluaa. Raskaisiin töihin pääsi vaikka ei olisi kouluja käynyt päivääkään. Kun tilipussi oli varma seuraavat vuosikymmenet, oli helppo suunnitella perhe. Uskoakseni edelleen on voimassa sanonta lapsi tuo leivän, sillä ei kukaan halua lastaan kasvattaa jossakin luolassa vaan haluaa arvoisensa puitteet. Siistin keskiluokkaisen kodin jossa perusturvallisuus häärää joka nurkassa. Ainoa ero maatalousyhteiskuntaan oli lasten määrässä jotka vakiintuivat 1-3 tietämille siinä missä edellinen sukupolvi siitti niitä täyden tusinan. Usein erona nähdään ehkäisyn kehittyminen ja sen myötä syntynyt perhesuunnittelu, mutta oikeampi syy lienee eläkkeiden maksaminen. Lapsia ei tarvittu varmistamaan omaa vanhuudenturvaa eikä muutenkaan penisilliinin jälkeen tarvinnut siittää ylimääräisiä koska niin ikään lapsikuolleisuus putosi olemattomiin.
Sitten tuli tämä jälkiteollinen yhteiskunta ja sen myötä uudenlainen talousjärjestelmä. Eräänlainen hyperkapitalismi, sanotaan sitä sitten globaalitaloudeksi tai markkinaliberalismiksi. Elinikäiset työpaikat muuttuivat utopiaksi, ja alkoi massairtisanomisten aika. Tehtaat katosivat jonnekin päin Kiinaa ja pian kukaan ei ollut varma enää mistään. Eletään aikaa jolloin syntyvyys alkoi ensimmäisen kerran putoilla monessa maassa ja ihmekös tuo kun perhettä perustaessa otettava asuntolainakin saattaa muuttua riskiksi. Jos molemmilta vanhemmilta lähtee työpaikka alta, kuka sitä maksaa? Eikä työvoimaa enää edes tarvittu vanhaan malliin. Itsekunkin työhistoria lyheni 18-62 sijasta jonnekin 25-55 ikävuoden mittaiseksi ja kokonaan oma tarinansa olisi miten kokonaiset sukupolvet läpikävivät silppu- ja pätkätyöläisten työhistoriat. Perusta siinä sitten vakaa perheidylli kun ylipäänsä vakituisiin tuloihin pääseminen oli työn ja tuskan takana ja sekin vähä voitiin viedä seuraavan pankki- ja finanssikriisin aikana joita keinottelijat tehtailivat.
Yhteiskunnalla ei ollut muuta vastausta kuin synnyttää koulutusyhteiskunta joka varmaan oli ja on se pääsyyllinen alhaiseen syntyvyyteen. Kun THL kyselee lapsettomuuden syistä, on varsin usein naisten vastauksena uraputki joka vaatii opiskelun tuonne 22-25 ikävuoden tietämille ennen kuin pääsee edes hakemaan työpaikkaa. Toinen on sopivan isäehdokkaan puuttuminen. Molemmissa on heijastuksia vallitsevaan koulutusyhteiskuntaan. Liian pitkät koulutusajat yhdistyvät koulujärjestelmään jossa avuina ovat hiljaa oleminen ja kilttiys joka on monelle pojalle liikaa. Pojat syrjäytyvät - ehkä noin 10-20% - koko järjestelmästä, seikka jonka jengi- ja huumepomot panevat mielihyvällä merkille tietäen näiden päätyvän vain huonostipalkattuihin ja kausiluonteisiin hanttihommiin kunnes keksivät amfetamiinin kauppaamisen. Sellaisten kanssa ei kukaan lapsia synnytä.
Ratkaiseva koronakausi
Voimme kuitenkin vaistota että alhainen syntyvyys on mittakaavaltaan suurempaa kuin on ajateltukaan. Sitä raotti meille hetkellisesti korona-ajan sulkukausi jolloin väki pysytteli pääosin kotosalla. Tällöin syntyvyys lähti nousuun ja olisi varmaan jatkanutkin näin, ellei korona-aika olisi päättynyt. Yksinkertaisimmillaan voi sanoa että kun pariskunta vietti aikana neljän seinän sisällä, tulosta syntyy luonnostaan. Laajimmillaan vallitseva yhteiskuntarakenne hetkellisesti lakkasi olemasta joka saattaa olla olennaisempi syy. Tätä aikakautta olisi syytä tutkia laajemminkin perhepoliittisesta vinkkelistä, olkoonkin että tyhjentävää vastausta tuskin ilmenee. Mitään aikakautta ja sen rakennevirheitä kun ei voi oikein analysoida sisältäpäin.
Dilemman voi käsittää niinkin että nuori tyttönen ei voi hankkia lapsia koska hänen on suoritettava ylipitkä opiskeluskausi. Mikäli hän jättää opiskelematta, hän jää väistämättä matalapalkka-alalle jossa taas lastentekoa on suunniteltava harkiten. Suo siellä, vetelä täällä. Tämän korjaaminen vaatisi todella radikaaleja muutoksia niin koulutukseen kuin koko työkulttuuriin ja varmaa ettei politiikka sitä ikinä korjaa. Tulevaisuudennäkymä onkin että tulevaisuudessa etnisiä suomalaisia on sellaiset 3.5 miljoonaa kuten oli ennen suuria ikäluokkia. Se paljonko maahanmuuttajat paikkaavat tätä, puolella vai koko miljoonalla jää nähtäväksi, mutta näillä näkymin näyttää siltä että maamme itsenäisenä valtiona lakkaa olemassa seuraavan sadan vuoden kuluttua. Väestörakenne kun on siihen liian pieni.
Eikä tämä ehkä ole ainutkertainen aika historiassa. Aikanaan suomalais-ugrilaiset hallitsivat koko pohjoista pallonpuoliskoa täältä Uralille. Sitten he lakkasivat syntymästä, kenties jonkin sen aikaisen yhteiskunnallisen syyn vuoksi, ja latistuivat itämerensuomalaisiksi. Sitten hekin katosivat ja ovat nykyisellään vain suomalaisia. Pian ei sitäkään.
Jukkis