Rokotekriittisyyden voi sanoa syntyneen 1990-luvulla ja sen pääsyy voidaan tiivistää yhteen sanaan; tiomersaaliin. Tiomersaali on elohopealiuos jota rokotteissa alettiin käyttämään säilöntäaineena. Elohopea on tietenkin metallia, ja järki sanoo, että metallit keräääntyvät verenkierron mukana aivoihin ja puhkaisevat monia neurologisia sairauksia. Aikuisella ihmisellä elohopea onneksi liukenee muutamassa vuodessa, mutta kasvavalla ihmisellä ne aiheuttavat elinikäisiä vammoja.
Kun rokotteisiin lisättiin elohopeaa, lasten autismitapaukset esim Kaliforniassa räjähtivät katastrofaalisiin mittasuhteisiin. Japanissa vastasyntyneiden rokottamisista aiheutuneet kätkykuolemat tulivat niin yleisiksi että maan johto joutui kokonaan kieltämään vastasyntyneiden rokottamiset, ja tiomersaalipitoiset rokotteet kiellettiin sittemmin useissa eri valtioissa – Suomi yhtenä. Tämä onkin syynä miksi meillä neurologiset taudit ja kätkykuolemat laajoissa mitoissa rajoittuvat 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella syntyneisiin.
Kuva jota ei otettu: Pekka Puska vie lapset päivän Pandermix -annokselle.
Sanomattakin selvää että laajojen korvausten pelossa lääkejätit tekivät kaikkensa että tiomersaalin yhteyksiä neurologisiin sairauksiin ei tutkittaisi, eikä asiasta ole varsinaisesti tieteellistä näyttöä puolesta tai vastaan. Rokotekriittisyys onkin ollut olemassaolonsa ajan kansalaisjärjestöjen päävastuulla. Näissä tapauksissa ilmeni toinenkin epämiellyttävä seikka, eli se miten yhtiöt olivat jo pitkään soluttautuneet niitä valvoviin virastoihin. Tavanomaista lahjontaa yleisempää on käsite joka tunnetaan pyörö-ovi –politiikkana. Siinä sama henkilö astuu suoraan yhtiön palkkalistoilta sitä valvovan viraston virkamieheksi jonka ainoa tehtävä virastossa on kirjoitella myyntilupia ko. yhtiön testaamattomille rokotteille, piilotella haittaraportteja jne tai sitten päinvastoin – kuuliaisuutta yhtiölle osoittanut virkamies saatetaan palkita hyväpalkkaisella työllä yhtiön leivissä. Kun tämä on pelin nimi, tuskin on kummallista vaikka kansalaisjärjestöt suhtautuvat varauksella virastojen ”kaikki on hyvin” –tiedotteisiin.
Kotimainen THL ei ole suinkaan tästä vapaa. Pandermixin aikaan ilmeni että THLn rokoteosasto oli ennen rokotteiden maahantuloa ottanut rokotteita tuottavalta yhtiöltä kuuden miljoonan euron lahjukset, ja koska se onnistui Pandermix –kohun aikana ja jälkeen hautaamaan esim tiettyjä ruumiinavauspöytäkirjoja, yhtiö palkitsi viraston vielä 11 miljoonan euron lisälahjuksilla. Samalla ilmeni että neurologisten sairauksien epidemiaa piiloteltiin sosiaali- ja terveysministeriöstä käsin - samalla kun rokoteohjelmaa jatkettiin – ja silloinen ministeri Paula Risikko asetti asian paljastaneelle lääkärille kuonokopan, uhkaillen tätä lääkäriluvan menetyksellä, mikäli paljastuksia rokotteen yhteydestä narkolepsiaan jatkettaisiin.
Rokotteiden elohopea nostaa lasten pimeänäkö -kykyjä.
Joka tapauksessa lääkeyhtiöt ymmärsivät luopua hyvissä ajoin tiomersaalin käytöstä ja siiirtyä käyttämään alumiinigeeliä. Tälläkin aineella oli synkkä alku; sen epäillään olevan päävastuussa nk. Persianlahden syndroomasta, jossa tuhansittain sotilaita sai selittämättömiä neurologisia haittoja. On kuitenkin korostettava että alumiini itsessään ei ole välttämättä haitallista, vaan ainoastaan sen tietyt molekyylirakenteet. Surullisenkuuluisa Pandermix oli juuri rakenteeltaan se kaikkein haitallisin, ja rokotekriittiset tahot heräsivät hyvissä ajoin varoittamaan tästä aineesta johon valtiovalta vastasi ennennäkemättömän aggressiivisella vastakampanjalla ja käytti mediaa lietsomaan yleistä paniikkia sikainfluenssaa kohtaan. Seuraukset olivat sittemmin suruisat ja sanomattakin selvää, että vastuunkantajia ei sittemmin löytynyt kun totuus lopulta ilmeni. Toinen esimerkki on viiime vuosina julkisuutta saanut tyttöjen HPV –rokote, jonka vaarat tuntuisivat olevan jopa Pandermixia suuremmat. Vaikka se on saanut laajat kansalaispiirit ja jopa lääkärikunnankin takajaloilleen, rokotetta näyttää olevan mahdoton vetää markkinoilta koska se tuottaa lääkejäteille hyvät voitot – haitathan jäävät asianomaisen itsensä, vanhempien ja viime kädessä veronmaksajien kontolle.
Tavallinen ihminen on tietenkin epätietoinen näistä asioista. Jonkinlaista logiikkaa voi kuitenkin seurata mikäli haluaa ennalta oppia tunnistamaan erittäin vaarallisen rokotteen. Vaaralliset rokotteet aina kampanjoidaan. Mikäli mediassa lukee jostakin sairaudesta jolla pelotellaan melkein maailmanlopun tautina, on syytä epäillä että sitä ehkäisevässä rokotteessa on jotakin hämärää. Varsin usein tämä rokote onkin testaamaton eli siihen ei ole sovellettu varovaisuusperiaatetta vaan se on saanut myyntiluvan – valitettavan usein – korruption avulla. Rokotekriittiset tahot osaavat myös tunnistaa erittäin haitallisen - mutta hyötyarvoltaan kyseenalaisen – rokotteen etukäteen ja mikäli jotakin rokotetta kohtaan alkaa nousta soraääniä, se on laaduntae. Hyvä on myös ottaa itse asioista selvää. Mikäli rokotteessa on alumiinia, sitä voi ottaa oman harkintansa mukaan mutta missään tapauksessa sitä ei voi suosittaa alaikäisille.
Henkilökohtaisena kantanani uskon, että kun rokotteista poistetaan kaikenlaiset metallit, peräti 95% rokotehaitoista tulee jäämään historiaan, pysyvänä osana lääketieteen mustaa historiaa.
Jukkis