Olen ruvennu hissuksiin seuraan noita Madventures –dokkareita – en tiedä miksi. Tietoisena kumminkin että ennemmin tai myöhemmin laatudokkarit on näytetty ja väliin nähdään jotain propagandistista, kuten nyt eilinen GMO-aiheinen dokumentinpätkä. En nyt siitä sano juuta tai jaata, joku katsojapalaute kun ehtikin jo livetilassa ihmetellä onko tämä joku Monsanton lanseeraama kampanjafilmi? Vaan puhutaas vähän aiheen sivusta eli maailman ruokatuotannosta itsestään.



Ensin tietenkin kommentti siitä itse dokkarista eli se lähestyi aihettaan vain tällä perinteisellä  näkemyksellä että  geenimanipuloitu ruoka on vastaus maailman nälänhätään, kun ihmisiä pursuaa tänne lisää kiihtyvällä tahdilla ja ennustetaan väestökäyrien olevan lähinnä pystysuuntaiset. Tällä tätä kamaa mainostettiin jo 90-luvun alussa ja kumma että gmo-yhtiöiden propagandat eivät ole siitä juurikaan kehittyneet. Osaksi varmaan siksi että  aihepiiri on jo pitkään ollut vastatuulessa; kuluttajien luottamusta ei ole voitettu, rahoittajat ovat karanneet paremmin tuottavan nanoteknologian piiriin ja jopa ne kolmansien maiden pienviljelijät ovat oivaltaneet, että patenttisiementen viljely tekee heistä pelkkiä torppareita omilla  tiluksillaan – tai sanotaan näin, että patenttisiemen on vain kolonialismin yksi muoto.

Nälänhätään vetoaminen on sikäli absurdia että jo tällä hetkellä maailmassa tuotetaan enemmän ruokaa kuin mitä on syöjiä.Moniko tiesi että kaikkiaan kolmannes kaikesta länsimaissa tuotetusta ruoasta tuotetaan suoraan kaatopaikalle? Niillä lämmitetään vetureita ja kokonaisia viljajunia ajetaan suoraan lämpövoimaloihin. Eikä maailman viljelypinta-alasta ole edes  kaikkea otettu käyttöön…

Nälänhädän taisi voittaa ennemminkin vehnän jalostaminen. Silloin ei kukaan ajatellut miten toksista ainetta se voikaan olla ja tuottaa monenkirjavia  yliherkkyyksiä ja allergioita. Silloin mietittiin vain Afrikan nälänhädän voittamista. Oltiin 1970 –luvulla ja kukapa ei muistaisi kuvia afrikan nälkäänäkevistä lapsista joilla meitä kaikkia silloin syyllisteltiin. Pääasia että nälkä kuitenkin voitettiin seuraavalla vuosikymmenellä ja sen näkyvin vaikutus oli, että maailman väkimäärä tuplaantui hyvin lyhyessä ajassa. Ei muuta kuin ruokatuotantotalkoisiin ja kun kaikille saatiin vatsat täyteen, väkimäärä alkoi kasvamaan tästäkin ja kasvaa yhä yhdessä elintarviketuotannon kanssa.

Soylent Green stair grab
Legendaarinen tieteiselokuva Soylent Green esitteli liikakansoitetun maailman jossa joka neliömetri oli hyötykäytössä. Maailman ruokatuotanto ratkaistiin Soylent green -nimisen tuotteen avulla. Tästä jäikin sitten yksi elokuvamaailman kuolemattomimpia repliikkejä: Soylent Green is people!

Asia on oikeastaan kaksijakoinen. Kun ollaan helpotettu akuuttia nälänhätää, ollaan samalla pahentamassa yleistä liikaväestön syntyä. Mehän tiedämme että maailman väkilukua säätelee pitkässä  juoksussa eläketurva, ja missä vain vanhuuseläkkeitä maksetaankaan, väestönkasvu pysähtyy tai alkaa osoittamaan lievää laskua. Toinen on tietenkin ruokatuotanto. On mahdotonta että  ihmisiä voisi olla enemmän kuin mitä heillä on ravintoa –näinhän se evoluutiokin toimii. Tämä  metodi on tehokas lyhyellä  tähtäimellä, kuitenkin armottoman traaginen inhimillinen katastrofi, mutta tuppaa sentään rajoittumaan konfliktien liepeille. Jätän tämän teitä mietityttämään; maailman väkiluku on nyt n. 7.6 miljardia ja varovaistenkin arvioiden mukaan vuonna 2050 vähintään 9.8 miljardia ellei peräti tuplaannu nykyisestä. Pitäisikö tätä tapahtumaa tukea nostamalla ruoantuotantoa vai pitää ruokatuotanto nykyisellä tasollaan jolloin tätä väestönkasvua ei pääse tapahtumaan -  vaikka sen hintana olisikin inhimillinen katastrofi? Tähän ei itse asiassa ole oikeaa vastausta, on vain valittava kahden huonon väliltä.

Jukkis