Istuvasta presidentistä Sauli Niinistöstä ei oikein osaa sanoa mitään. Ikänsä ollut vähän sellainen väritön, hajuton ja mauton keskitien kulkija joka on aina osannut varoa sanomisiaan. Poliittinen slogani kai kuuluisi: en ole puolesta enkä vastaan – pikemmin päinvastoin! Ei se pressana huono ole ollut,muttei paljoa pätenytkään. Ollut kuitenkin aina naisäänestäjien mieleen ja taitaa niistäkin äänestää valtaosa enemmänkin sen vaimoa joka kiistatta on söpö kaikilla mittareilla mitattuna. Olen nähnyt sen lukemassa runoja Turun kirjamessuilla ja tiedän että enemmän sitä äänestetään kun siippaansa.
Lähin haastaja on kaiketi vihreiden Pekka Haavisto. Mulla ei ole Pekkaa vastaan mitään, kerran kirjamessuilla juteltiinkin keskiajan pirkkamiehistä pari sanaa. Viimeksi se meinas voittaa mutta ovelampi Niinistö keksi olla kaikissa asiakysymyksissä täysin samoilla linjoilla sen kanssa, jolloin homma jäi ehdokkaiden karisman varaan ja tottahan tollanen vakaa pankkimies pesee koijärveläisen ituhipin equadorilaisine kampaajineen. En ainakaan huomannut että Haavisto olis nyt ottanut opikseen ja erottautunut Niinistöstä mielipiteillä jotka puris. Myönnän kyllä että humanisti presidenttinä vois olla hyvä aatellen tätä meitin asenneilmastoa joka on kun suomalainen pakkastalvi.
Itäkeskuksessa on onnellisesti äänestetty jo ennakkoon.
Sit on se demarien naisehdokas, mikä sen nimi nyt olikaan? Ei sitä muista kukaan muukaan eikä siitä ole ennen kukaan kuullut. Se on sellainen häntäpään jononjatke. Jää historiaan haalimalla demareille kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksen mikä ei varmaan tunnu mukavalta. Ajatella että vielä miesmuisti takaperin pressat valittiin suoraan demareista läpihuutojuttuna… ? Mielenkiintoisin osio tulee oleen demarien jälkipyykki. Tää ehdokashan on ittensä Antti Rinteen suosikki ja Rinne onkin tiettävästi hoveineen jo menossa pitään kriisikokousta. Aiheena se että vaikka hänen johdollaan on menty nyt neljät vaalit murskatappioin, äänestäjät kaikkoaa, puolue on jo kuihtumassa olemattomiin ja oppositiojohtajan roolikin niin ja näin, niin kuinka sais silti olla vallassa. Näinhän vallanhimoon tottunut toimii.
RKPn Nils Torvalds on ainoa NWOn ehdokas ja vieläpä ihan avoimesti. Kyllä äijää kun kuuntelee niin miettii ihan vakavissaan, onko se jotenkin CIAn leivissä? Ajaa ainakin amerikkalaisen suurvaltahegemonian etuja niin härskisti että oikeen hävettää. Ei kai se tosissaan ole ihan noin nuija?
Poliisi turvaa rauhan äänestyspaikalla
Laura Huhtasaaresta on pakko sanoa, että vaikka en sen arvoja jaakaan, pakko ihailla sitä karismaa ja sanavalmista napakkuutta. Ajatella että se on vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja ja nyt jo kansakunnan kaapin päällä. Toisissa on vaan sitä jotain ja ne nousee kun komeetat. Lauralla on tässä maassa vielä hieno ura edessään jahka puolueväki saa tarpeekseen nahjusmaisesta mestaristaan, joka on ollu lattea pettymys kaikilla mittareilla mitattuna. Vaikka Lauraa kritisoidaankin hyvin seksistisesti että sen jutut on yksinkertaisia yksinkertaisille, on kuitenkin taito, suoranainen voimavara, ilmaista itteensä suoraan ja selkeästi. Laura on mun kakkosehdokkaani ja syynä ei ole mikään maahanmuuttokkriittisyys vaan se, että tollasta pirtsakkaa naista kattelee mielikseen hapannaamaisten äijäpolitiikkojen keskellä, jotka kaikki ilmeiltään on sellaisia kun ne eläis raakoilla sitruunoilla päivät pitkät.
Rehellisesti on sanottava että onhan tästä kööristä Matti Vanhanen se kaikkein fiksuin. Jos pressa valittaisiin älykkyystestien perusteella, Vanhanen voittaisi kirkkaasti ja suomalaiseksi politiikoksi hän on poikkeusyksilö, koska ylittää selkeesti keskinkertaisuuden raamit. Valitettavasti meillä ei äänestetä fiksuuden perusteella vaan sillä kuka ehdokas muistuttaa eniten ittee – eli se tyhmin tai toiseksi tyhmin. Pakko sanoa sekin että pituutensa ja syntymäpaikkansa perusteella Vanhanen on selkeesti jatulien heimoa eli myyttisten muinaiskuninkaiden heimoa suoraan alenevassa polvessa. Sitä meriittiä ei ihan joka jampalla olekaan.
Minä äänestän tietenkin Väykkää. Väyrynen väsymättä on tavoitellut kruunua vaaleista toiseen vaikka eihän hänestä ikinä pressaa tule. Väyrynen on vaaleissa itsevarmasti äänestänyt sen isoimman kalan eli Niinistön, vaikka loogisesti hänen pitäisi tiedostaa olevansa pronssisijalla ja yrittää hoidella Haaviston ensin jaloista. Ironista että kaikissa asiakysymyksissä hän on aina oikeassa ja jakaa kansan arvot, mutta häntä ei äänestetä suurin massoin. vastaavasti Niinistö on väärässä kansan edessä mutta silti saa aina äänet. Todistaa että vaaleissa on aina jotain magiaakin mukana, ja puhdas rationalismi on niistä kaukana. Väyrysen kompastuskivi on se, että häneltä puuttuu tässä pelissä se tunnetaso sillä pelkällä politiikalla ei politiikko voita. Väyrysellä on kuitenkin saumaa koska osaa pölliä äänestäjäkuntaa niin persuista kuin keskustastakin ja jokainen ääni Väykälle on yhtä kuin protestiääni istuvalle hallitukselle.
Pahnanpohjimmaisena on se vasemmiston Merja Kyllönen. Ihmettelen mistä ne sen löysikin. Se puhuu vaan eriarvoistumisesta ympäripyöreällä sloganilla ja ihan pakko kysyä, että eikö vasemmistosta olis löytänyt jotain sanavalmiimpaa tapausta? Aatellaan ny jotain Li Anderssonin tai Anna Kontulan tapaista tyyppiä joilla piisaa kanttia lähteä kovaankin korkealentoiseen polemiikkiin koska ne tekee taustatyöt kunnolla ja perehtyy aihepiiriin joista ne puhuu. Tuntuu väliin että keskiverto miespolitiikko vähän pelkääkin näitä nopea-älyisiä naisia, jotka pussittaa ne todella nopeesti. Jotenkin tuntuu että Kyllönen on keskittynyt viemään vihreiltä ääniä, jutut on ainakin suunnattu keskiverto vihreiden äänestäjäkuntaan ja tämä taitaa olla se Kyllösen strategiakin. Tahtomattaankin se pelaa sekä Niinistön että Väyrysen pussiin.
Onhan pressanvaalit parempaa viihdettä kun ampumahiihto. Mutta viihdettä se silti on ja viihteenä pysyy.
Jukkis