Me tavalliset ihmiset ei talousjärjestelmistä paljoa tajuta. Me tiedetään että kauan silloin kylmänsodan aikaan oli keynesiläinen talousoppi, joka ei sinänsä ollut hullumpi, kunnes loppumetreillä sitten kuukahti inflaatiokierteeseen. Lähtökohtaisesti kapitalismi tarkoitti silloin ostovoimaa jolla työläiset ostavat lapsilleen koulutuksen, harrasteensa ja viimeisenä hautapaikan. Oli tietenkin myös sosialismi jonka idea oli tyystin päinvastainen; kellään ei ole rahaa koska rahaa ei tarvita. Valtio antaa kansalaisille mitä nämä tarvitsevat; ilmaisen koulutuksen, halvat asunnot ja hammashuollon. Meilläkin tämä on aikanaan nähty ns. hyvinvointimallin nimellä, tosin jotkut puhuivat siitä holhousyhteiskuntana, jota sosiaalidemokraattinen malli kiistatta myös on.
Kun kommunismi sitten kuukahti 90-luvun alussa,jäljelle jäi tämä sosiaalidemokraattinen malli. Yhdysvaltalainen hegemonia ei nähnyt näiden välillä mitään eroja, vaan käynnisti toimenpiteet että vasemmistolaisuudesta päästään eroon kokonaisuutena, erottelematta kommunismia ja sosialismia toisistaan. Tämä ajatus on hyvä pitää mielessä kun meilläkin seurataan julkisten yhteiskuntarakenteiden alasajoa.
Keskeinen elementti oli markkinaliberalistinen talous joka tuli ähkyä sairastavan keynesiläisyyden tilalle. Siitä on paljon hyvää sanottavaa sen alkuvaiheissa mutta kuten kaikki talousjärjestelmät – ne muuttuvat jossakin kohtaa rasitteeksi. Nykyisellään markkinaliberalismi hyödyttää enää eliittiä. Muuten se on pelkkää talouskuplaa, pankkikriisejä, velkaantumista, pakolaisaaltoja, työpaikkojen katoamisia ja julkisten leikkauksia. Populistiliikkeet pitääkin nähdä ko. talousjärjestelmän kritiikkinä. Kaikki kylläkin aavistavat että tämä systeemi on tiensä päässä ja on jotenkin ironista että Sipilän hallitus tuo sitä väen väkisin Suomeen juuri kun siitä on enemmän ongelmia kuin hyötyä.
Sitten tuli Trump. Hän näyttää meille jonkinlaista suuntaa kohti uus-keynesiläisyyttä johon kuuluu teollisen kapasiteetin palauttaminen, työpaikkojen luominen vahvalla elvytyksellä, sekä terästullien kaltaiset protektionismit oman talouden turvaamiseksi. Luonnollisesti ne jotka ovat hyötyneet markkinaliberalismin globalismista ovat olleet tyystin kauhuissaan, koska se siirtää rahaa kansalle ja kaventaa eliitin liikkumatilaa keinottelun saralla.
Samasta syystä eliitti on käynnistänyt mittavan kampanjan ns. venäjäkytköksistä kammetakseen keisarinsa valtaistuimeltaan. Trump on siinä mielessä kiusallinen että hän tulee kokonaan (korruptoituneen) politiikan ulkopuolelta ja omaa luonteenlaadun, jossa ei juurikaan kuvia kumartele. Kiistatta hän on ylipersoonallinen, narsistinen ja vetää hommaa show-miehen tarkkuudella, mutta samalla se korostaa hänen riippumattomuuttaan. Hän ei hae kuin kansansuosiota eli tekee suurin piirtein samaa mitä Putin Venäjällä jakaessaan öljytulot kansan kanssa. Sanomattakin selvää että globalistien hallinnoimassa valtamediassa molemmat ovat kuin itse pääperkeleitä, joista riittää solvattavaa joka päivälle.
Terästullit ovat alku jollekin. Suljetuille talousjärjestelmille. Mikäli Yhdysvallat kykenee eristämään taloutensa, sen täytyy vaikuttaa koko vapaakauppaan domino-efektien tavoin. Tällöin itsekunkin on otettava lusikka kauniiseen käteen ja palautettava teollinen kapasiteettinsa eli luotava työpaikkoja, salvattava halpatyövoimainen kehityskulku ja aloitettava uusi tervehenkinen talouspolitiikka joka ei enää pelaa vaan muutaman eliittisen globalistin pussiin. Ei olisi uskonut että se nimenomaan on Trump joka osoittaa taikavaltikallaan suunnan. Ennustan että kun mennään vuosia eteenpäin, Trumpin maine on aivan toisennäköinen kuin nyt.
Jukkis