Taustaa:
Suurinpiirtein nelisen vuotta Ukrainan yläpuolella pudotettiin MH17 –matkustajakone ja henkensä tässä joukkomurhassa menettivät kaikki matkustajat, likemmäs 300 henkeä joista valtaosa hollantilaisia tai malesialaisia. Tuskin oli kulunut muutamaa tuntiakaan, kun syyllisiksi nimettiin Venäjän - oletetusti – tukemat Ukrainan separatistikapinalliset. Kiovan turvallisuuspalvelu toimitti pika-ajassa kummallisen puhelinnauhoitteen separatistijohtajan ja venäläiskenraalin välillä jossa kapinallisjohtaja tunnustaa pudottaneensa koneen. Samoin Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri John Kerry sanoi omaavansa satelliittikuvia josta erottuu separatistien ampuma BUK-ohjus. Näitä kuvia ei ole kukaan nähnyt, ei niitä välttämättä ole olemassakaan, mutta tämä sitoi tutkimuslinjaa alusta saakka. Keskustelu liikkuikin pitkään separatistien oletetun BUK-ohjuksen ympärillä, kunnes liian onttona väitteenä, Ukrainan oma puolustusministeri kuin armeijan johtokin sen kiistivät, vaihdettiin tarinaa Venäjältä tulleeseen `aavelavettiin´ - jossa versiossa on sittemmin pysytty.
Poliittiset painolastit
Voihan syyllinen olla tottakai myös Ukraina eivätkä separatistit. Mikäli syyllinen paljastuisi kapinallisiksi, se olisi lännelle riemuvoitto propagandan saralla. Vielä parempi jos venäläiset olisivat siihen sekaantuneet. Se ikään kuin oikeuttaisi sen massiivisen tuen josta Ukraina on saanut nauttia Eun suojissa ja tottakai oikeuttaisi myös talousspakotteet. Sitä vastoin jos syylliseksi paljastuisikin Ukrainan valtio ja sen asevoimat, se olisi enemmän kuin kiusallista. Ainakin Hollannin hallitus kaatuisi, John Kerry paljastuisi puhuneensa palturia, länsimaiden tuki Ukrainalle olisi epäilyttävää ja Venäjän talouspakotteet olisivat väärin perustein asetettuja.Tämä on tutkimuksen poliittinen asetelma.
Pyöreät reiät kulmikkailla sirpaleilla?
Niin ohjaamosta kuin ohjaamon tuolistakin erottuu pyöreitä 20-30mm reikiä jotka ovat mitä ilmeisemmin konetykin jälkiä ja kielii että matkustajakone MH17 ammuttiin alas hävittäjällä. Kun tämä tuli ilmi, Kiovan turvallisuuspalvelu äkkiä muutti wikipediaan tiedon, ettei Suhoi -hävittäjä voi nousta yli 7km korkeudelle. Todellisuudessa se tottakai voi nousta aina ilmakehän ylärajoille saakka mutta lentäjän on vain käytettävä happilaitetta, Matkustajakoneen se saa helpolla kiinni jälkipoltinten avulla,
Maallikko voi tutkia asiaa yksinomaan koneenpalasten avulla, joita valokuvia putoamispaikalla onkin otettu innokkaasti. Hyvin monessa kuvassa näkyy selkeitä pyöreitä reikiä, ja toisaalta tiedämme että BUK-ohjukseen stanssataan tehtaalla yksinomaan kuutiomaisia ja rusettimaisia sirpaleita. Ja on mahdotonta että kulmikas kappale voisi tehdä pyöreää reikää, joten koko BUK-teoria – Kerryn lausuntoineen – on vastoin fysikaalisia lainalaisuuksia ja sen vuoksi mahdoton. Tämän pitäisi olla selvää kenelle tahansa vakavamieliselle tutkijalle, että pudotti koneen sitten mikä tahansa – BUK-ohjus se ei ollut. Periaatteessa kaikki skenaariot BUK-ohjuksesta ovat sen myötä turhaa hölinää joka pitää aihepiiriä turhaan sivuraiteella.
Kenttätutkimukset
Tutkijoilla meni aikaa päästä turmapaikalle. Kotimainen valtamediamme muiden lailla uutisoi asian niin, että separatistit estävät tutkijoiden pääsyn putoamispaikalle. Sehän vaikuttaa hyvin epäilyttävältä. Syytä ei sentään paljastettu ja se oli se, että lähes välittömästi putoamisen jälkeen Ukrainalainen tykistö yritti tuhota putoamispaikan mutta sen kantama oli liian lyhyt. Ukrainalaiset joukot tekivätkin erillisen maahyökkäyksen saadakseen siirrettyä tykistöään eteenpäin, mutta separatistit torjuivat etenemisen ja vihdoin viimein tutkijat pääsivät turmapaikalle.
Tutkijat eivät suinkaan olleet ammattimaisia IATA:n koneturmatutkijoita kuten yleensä, vaan heidät korvattiin hollantilaisella tiedusteluväellä joita johtivat poliittiset instanssit. Tämä on hyvin poikkeuksellista, suorastaan ainutlaatuista. Vielä kummallisempaa oli, että koneturman kenttätutkimukset olivat laadullisesti heikot, jopa niin alkeellisesti suoritetut, että Malesian hallinto uhkasi pestata yksityisen tutkimusryhmän joka koostuisi alan ammattilaisista ja tämän uhkauksen seurauksena Malesia tiputettiin tutkimuksista kokonaan ulos.
Uusin rikostutkimus nojaa pitkälti valeuutis-sivusto Bellingcatin materiaaliin. Rikostutkimus toi esiin tämän "buk-ohjuksen vanan" jonka oikeasti tiedetään olevan 155mm tykinammuksen jättämä. Tämä kielii että rikostutkimus lähdekriitikittömine asenteineen on kaukana vakavahenkisestä poliisityöstä.
Kohti väliraporttia
Tutkimuksia on kahdenlaisia. niitä joissa tutkitaan ja niitä joissa pimitetään. On selvää että MH17 –tutkimus kuuluu jälkimmäisiin. Tarkoitus on ilmeisemmin pelata aikaa ala-arvoisilla tutkimuksilla niin kauan, että suuri yleisö menettää asiaan mielenkiintonsa ja tämä lienee pääsyy, miksi tutkimuksia on nyt johdettu alun neljättä vuotta eikä loppua ole näkyvissäkään.
Todellakin, sen sijaan että tutkimuksen olisivat tehneet IATA:n tutkijat niitä johti politiikko. Hollantilainen väliraportti antoi odotuttaa itseään hyvän aikaa.Vanha kabinettijuonittelija ja politiikan kehäkettu Tjibbe Joustra osasi luotsata tiiliskivimäisen raportin, joka sisälsi lähinnä teknistä tietoutta itse lentokoneesta. Edelleen on epäselvää mikä oli tämän raportin luonne kuin suoltaa itsestäänselvyyksiä.
Sen ainoa faktapuoli oli esitellä kahta rusettimaista sirpaletta joiden annettiin ymmärtää olevan BUK-ohjuksesta. Kumpikaan ei tosin vastannut kooltaan po. ohjussirpaletta, toinen oli väristä päätellen vieläpä kuparia – ja sen myötä lentokoneesta itsestään. Ja nämä kaksi olivat otos sadoista vastaavista fragmenteista joita ei esitelty, ilmeisesti ne olivat vääränlaisia joten oikeanlaisia rusettimuotoja fragmenteista oli vain 0.29%. ja nekin vääränkokoisia ja –värisiä.
Ukrainan valtio ei luovuttanut tutkimukseen mitään tutka- lennonjohto- tai hävittäjiensa lentotietoja ja tuskin niitä edes kysyttiinkään. Sillä ennen tutkimuksia jo tehtiin sopimus, ettei Ukrainan tarvitse luovuttaa tietoja jotka voivat sille olla itselleen vahingollisia, eli tutkimus ei alkujaankaan ollut puolueeton vaan hyvinkin tarkoitushakuinen. Laadullisesti se oli hyvin epäkelpo, eikä se ollut kuin tehty suurta yleisöä rauhoittamaan.
Rikostutkimus ja sen luonne
Nyt on sitten käynnissä varsinainen rikostutkimus jota johtaa… niin kuka? Teknisesti kyse on kansainvälisestä poliisitutkimuksesta joka kuulostaa hienolta maallikon silmissä. Todellisuudessa kyse on eri maiden hallinnollisista poliisiviranomaisista jotka saavat silloin tällöin luettavakseen raportteja ja allekirjoittavat joskus papereita. teknisesti tämän hallinnollisen koostumuksen johtoryhmä on hollantilainen syyttäjänvirasto. Kukaan ei tiedä kuka tai ketkä varsinaisia tutkimuksia johtavat mutta pieni vihje tulee siitä että alusta asti sovittiin että Ukraina tulee johtamaan tutkimuksia koska rikos tapahtui sen maaperälläkin. Suomeksi tämä tarkoittaa Kiovan turvallisuuspalvelua. Tämä saattaa särähtää korvaan eikä ihmekään – sehän on sama kuin antaisi Jari Aarnion tutkia omia huumerikoksiaan.
Toisen - paremman - teorian mukaan MH17 matkustajakoneen ampui alas hävittäjälentäjä kapteeni Voloshin. Kyseessä oli ilmeisesti silkka vahinko ylirasittuneen sotalentäjän erehtyessä pilven seassa ampumaan koneen ohjaamoa konetykillä ja jollakin pienellä ilmasta ilmaan -ohjuksella. Sittemmin Voloshin on niin täydellisesti kadonnut, että on voinut joutua Kiovan turvallisuuspalvelun teloittamaksi,
Koko tutkimus tuntuu rakentuvan valeuutistoimisto Bellingcatin tuottamalle aineistolle. Bellingcat on käytännössä sama kuin maallikko Eliot Higgins joka on erikoistunut tuottamaan kuva- ja videomanipulaatiota poliittisille rahoittajilleen. Erikseen voi mainita että Bellingcatilla on pysyvä porttikielto kaikkiin laatumedioihin ja viimeksi Der Spiegelin päätoimittaja joutui julkisesti pyytämään lukijoiltaan anteeksi että oli sortunut Higginsin kuvaväärennöksiin. Se että ottaa poliisityön keskiöön maallikon, kielii että kyse ei voi olla mistään vakavasluonteisesta tutkimuksesta ja vielä kun ottaa Higginsin kaltaisen valeuutistoimiston, se tekee koko poliisityön luonteesta naurettavaa.
Rikostutkimus nojaa salaperäisiin videoihin joissa eri ihmiset eri paikoissa ovat onnistuneet kuvaamaan yksittäistä BUK-lavettia, joka on jo sinänsä epäilyttävää. Näistä videoleikkeistä on keskusteltu paljonkin kriittisesti ja ainakin osasta on selvinnyt, että ne ovat Ukrainan armeijan vanhaa arkistomateriaalia. Tutkimuksen naurettavaan luonteeseen tuntuu kuuluvan täydellinen lähdekritiikin puute. Selvimmin tämä näkyy valokuvassa jota on esitetty tutkimuksessa eli BUK-ohjuksen savúvanassa joka todellisuudessa on 155mm tykinammuksen tuottama – ja sellaiseksi myös kyetty todistamaan.
Lennonjohtaja Anna Petrenko alias "espanjalainen Carlos" oli ensimmäinen joka mainitsi hävittäjästä matkustajakoneen peesissä. Petrenko on sittemmin kadonnut maan päältä ja ei olisi ihme jos olisi joutunut Kiovan turvallisuuspalvelun teloittamaksi.
Kenties erikoisin todiste on BUK-ohjuksen palanen joka on kyetty löytämään putoamispaikalta. Paitsi että ohjuksesta ei olisi räjähdyksen jälkeen pitänyt jäädä minkäänlaista palasta, on erikoisinta tosiaan sen löytöpaikka. Sillä matkustajakoneen räjähtämispaikka ja putoamispaikka ovat kaksi eri asiaa ja niiden etäisyys toisistaan on useita kilometrejä. Jos ja kun ohjuksesta olisi jäänyt sirpale, se ei millään voisi olla putoamispaikalla. Nämä ovat niin alkeellisia virheitä että on pakko tuoda esiin epäilys, ettei tämän tutkimuksen takana voi olla yhtäkään oikeaa poliisia, sillä kömpelöt lavastukset pistävät räikeästi jopa maallikon silmiin. Silti rikostutkimus esittää aivan naurettavia väittämiä aivan pokerinaamalla ja ilmeisesti media on pakotettu olemaan esittämättä yhtäkään kriittistä kysymystä tutkimuksen luonteesta ja tarkoitushakuisuudesta.
Miten oikeaa tutkimusta tehdään?
Mikäli tehtäisiin vakavahenkistä tutkimusta niin syyllisen olisi voinut paljastaa jo muutamassa viikossa. Jokaisessa asetyypissä kun on oma metallikoostumuksensa, ja näitä sirpaleita oli ainakin koneen kapteenin ruumiissa. Yksikin palanen riittää kertomaan onko sirpale ohjuksesta, ja jos niin millaisesta, tai konekivääristä jne. Nykyinen asemetallien tutkimus on niin tarkkaa ja yksilöllistä, että voidaan fragmentin alkuperä selvittää jopa tehtaan ja tuotantolinjan tarkkuudella.
Metallurginen tutkimus, kapteenin ruumiinavauspöytäkirja, tutka- ja ilmadata, hävittäjien lentopiirturit, lennonjohdon haastattelut, myös venäläisten tarjoamat materiaalit, olisivat yhdessä selvittäneet syyllisen vedenpitävästi ja vain muutamassa kuukaudessa. Mitään näistä oikeista tutkimuksista ei ole vielä edes aloitettu.
Jukkis
Ps. Olen ollut tämän aiheen suhteen viime aikoina suhteellisen vaisu. Se johtuu siitä että näiden kirjoitusteni seurauksena sain riesakseni harvinaisen sitkeän hakkerin joka koetti tukkia nämä sivut ja ilmeisesti myös murtautua sisään. IP-osoitteen mukaan hakkeri tuli Ukrainasta ja joskus Venäjän puolelta Ukrainan pohjoisrajalta. Tietenkin kun kyseessä on murto-ohjelma eikä ihminen, sen juksaaminen oli helppoa ja tätä nykyä se jauhaakin luomaani valesivua maailmantappiin. Vaikka kyse olikin melko varmasti jostakusta pöhköstä paikallispatriootista, oli se kuitenkin rasittavaa ja kielii, että MH17 on tietyissä paikoissa hyvinkin arkaluonteinen aihe.
pss. pyydän anteeksi myös sitä että olen joutunut pakkaamaan isoja asiakokonaisuuksia yhteen relatiivilauseeseen ja välttelemään lähdemateriaalia. Sillä jos tässä olisi edetty hyväntavan periaatteella ja jopa niin perusteellisesti kuin olisi ollut tarve, tästä putkahtaisi äkkiä yli 50 sivuinen järkäle – ettekä te sitä silloin jaksaisi lukea kun monelle on urakka päästä jopa tähän saakka.
Sama