– Palkankorotus nolla prosenttia. Kikytunnit jäävät työehtosopimuksiin, lomarahat puolitetaan, helatorstai ja loppiainen sekä kolme lauantaita muutetaan työpäiviksi. Sairausajan palkka laskee, lakko-oikeutta rajataan merkittävästi ja työnantaja lopettaa ay-jäsenmaksujen perimisen…


Aikamoisia vaateita on tuntunut työnantajapuoli esittävän tulevien palkkaneuvottelujen alla.  Tietenkin moinen on vain neuvottelustrategiaa koska ei moisia etuuksia voi noin vain poistaa. Kädet on sidottu työlakiin joka sekin nojaa kansainvälisiin sopimuksiin, ja kyseessä on oikeastaan koko yhteiskunnallinen vakaus. En olisi huolissani.

Nämä  ehdotukset, jolla koetetaan palata takaisin jonnekin vuoteen 1917 edustavat käytännössä Sipilänkin diggaaman Suomen Yrittäjien aatemaailmaa. Se edustaa pitkällistä traditiota joka menee jo tuonne maailmansotien väliin, ellei kauemmaksikin.

Se pohjaa sellaiseen arvokäsitteeseen ettei yksilöllä ole mitään merkitystä, vaan kokonaisilla kansoilla. Ideologia on tuttu esim Hitlerin ajatusmaailmasta, mutta se on vielä  vanhempi. Jotain niitä  1800-luvun rosvokapitalismin vuosia kun tehtaanjohtajat laskivat parlamentin rappuja alas silinterit päässä kun rahvas eleli miten kuten hiilikaivosten kupeissa. Tällä  rahvaalla ei nähty mitään virkaa eikä heidän elämänsä ollut niin tärkeä, että sen oloja olisi pitänyt parantaa, poislukien sosialistien aiheuttama kiihotus. Ääriporvarillisen ideologian mukaan sosialismi ei suinkaan ollut aatesuunta jolla tähdättiin työväenluokan elinolojen nousuun vaan oire jonkinlaisesta henkisestä sairaudesta. Denegroituneiden ali- ja puoli-ihmisten luomaa primitiivistä politiikkaa. Vaikka näitä kielikuvia käyttääkin yksi jos toinen halventaessaan kommunisteja, niitä viljellään pilkka mielessä ja tuskin kukaan oikeasti uskoo, että työväenluokka ei koostuisi ihmisistä ensinkään. Nämä tyypit uskoivat. Ja ilmeisen tosissaan.

walden
tehtailija Rudolf Walden kenraalivormussa. Tehtailijana hän jäi historiaan ankarana persoonana joka ei taipunut mihinkään työläisten vaateisiin. tai sanotaan näin että siinä lajissa hän tuntui olevan sotapolulla työläisisään vastaan. Walden edustikin sitä jääkäripolvea joka näki rahvaan viittä vaille ihmisinäkään. Tämä traditio jatkuu nykyisin Suomen Yrittäjien arvomaailmassa.

Suomessa on tietenkin se erityispiirre että vuoden 1918 sisällissota traumatisoi kansakunnan ja jakoi sen kahteen leiriin. Luin tuossa yks päivä koosteen tehtailija kenraali Rudolf Waldenin elämästä, ja hän taisi olla tyypillisin herrassäädyn edustajia. Hänelle ei olisi tullut mieleenkään tarjota työläisilleen minkäänlaisia etuisuuksia ja palkankorotuksia nyt kaikkein viimeksi. Waldenille rahvas oli pelkkää hyödytöntä massaa jota tosin sai hyödyntää tehtaiden koneiden ääressä tai marssittaessaan heidät  vihollistykkien jauhettavaksi.  Tuntuukin oudolta että poikansa Juuso Walden oli käytännössä täysin päinvastainen tyyppi, piti huolta, ei paitsi työntekijöistään, vaan koko seutukunnan kulttuurista ja urheilusta ja otti elämäntehtäväkseen että kaikilla on hyvä olla.

Tämä  traditio, viha palkkatyöläistä kohtaan, tai ainakin sen tavaton halveksunta,  on elänyt pitkään, tosin Kekkosen aikana rajusti supistuen. Nykypäivän yrittäjä näkee asian toisin; muodostaa tiiviin suhteen yhteisöönsä ja sen asukkeihin. Oivaltaa että kun palkansaajalla on palkkaa, sisäinen kulutus kasvaa ja ruokkii itse itseään. Tämä onkin sitä normaalia kapitalismia ja jollaista sen pitäisi ollakin.

Vaan se pieni porukka jolla edelleen on sananvaltaa Suomen Yrittäjien kautta? Onhan se ideologia vaatinut päivitystä, ei kai kukaan usko että osa ihmisistä olisi ali-ihmisiä, rappeutuneita olentoja.  Nykyisin muodissa on hyvinkin kokoomuslainen narsismi. Toisilla ihmisillä, alemmilla  yhteiskuntaluokilla  ei ole mitään merkitystä, sillä tärkeintä  on enää minä itse ja korkeintaan lähimmäiseni. Empatiaa ei turhia jaella muille. Onkin hämmästyttävää että ideologia on tismalleen sama mikä  oli näillä 1990-luvun satanisteilla. Näyttää siltä että sekä satanistit että yrittäjien tietty klikki on toisistaan riippumatta kyennyt löytämään sosiaalidarwnismin -  aatteen jossa  osattomien onkin kuoltava pois luoden tilaa valituille.   

kurssi
Suomalaista johtamistaitoa kauneimmillaan. Onneksi on korporatiivinen yhteiskuntamalli niin mokaa miten vaan - aina voi käydä valtion kukkarolla. Ja pitkän päälle on ihan turha koettaakaan mitään koska tukiaisista saa paremmin. Näin on kokonainen tehdas keksinyt sossuilun edut.


Kuten ilmenee, minulla ei ole mairittelevaa kuvaa työnantajapuolesta.  Mielellään ne puhuu välttämättömistä leikkauksista, murroksista, laskusuhdanteista ja vaikka mistä.  Mutta se oikea syy,miksi meillä  menee kaikki päin vittua, johtuu yksinkertaisesti siitä, että meillä  on niin hemmetin huonot ja kelvottomat yritysjohtajat. Muusta niistä ei ole kun kuppaamaan valtiolta tukiaisia kun joku sossuasiakas. Ilman veronmaksajaa ne yritykset kaatuisivat omaan tohelointiinsa. Taloudesta tuntuu puhuvan yksi jos toinen ”asiantuntija” Vartiaisesta Korkmaniin ja Petteri Orvosta Nalle Wahlroosiin ja rehellisesti sanoen ne kaikki vaikuttaa kavereilta joilla ei liiku mitään korvien välissä. Paitsi että  palkansaajaa pitää kurittaa, ihan kuin politiikot eivät olisi sitä tehneet iät ja ajat? Jos  tämä  on se suuri oivallus, niin eihän se ihme, että  voittoja pitää  takoa  jo sahaamalla omaa  oksaansa.

Jukkis