Postin johtajat puhuvat murroksesta ja oikeassahan he ovat. Kyse on tosiaan murroksesta mutta paljon laajemmasta kuin kirjekannon volyymilaskuista. Pelissä on koko yhteiskunta ja sen mekanismit. Ajatus siitä että työnantaja voi mielivaltaisesti siirtää työntekijästä alan ammattiliitosta ja sen sopimuksista tuosta vaan ”halpatyövoiman ammattiliittoon” on jo ajatuksenakin kauhistuttava. Sillä sehän on vasta pelkkä pelinavaus. Valtaosa palkansaajista on edelleen keskiluokkaa ja he eivät vielä ole kovin huolissaan miten matalapalkka-alalla toimitaan.
Lakkovahti pysäyttää rikkurin joka on mukamas vaan hakemassa työmaalta sinne unohtuneita hanskojaan, mutta joka todellisuudessa aikoo salakuljettaa sieltä povarissaan kirjeitä, jotta pääsee niitä piirille jakamaan. Lakkovahti ei mene tähän vipuun.
Vaan hissuksiin alkaa keskiluokallekin valkenemaan että samaa voidaan soveltaa kaikkeen, missä vain työvoimasta on ylitarjontaa. It-ala, opettajat, toimittajat ym muutamia mainiten ovat ammattiryhmiä joissa tekijöitä on väliin enemmän kuin työpaikkoja, joten kiusaus siirtää myös nämä ammattiryhmät halvempaan tuloluokkaan, on varmasti käynyt jo etelärannan eekoon pojilla mielessä. Kukapa ei pian keksisi että tuleva hoitajamitoitus, joka tällä hetkellä on liiallinen talousrasite kunnille, onkin mukiinmenevä ajatus kunhan työvoimakustannuksia karsitaan. Äkkiäkös n.30 000 hoitajaa siirtää minimipalkalle kunhan työnantaja ensin perustaa ”halpishoitajienliiton” johon yksipuolisesti siirtää kaikki.
Ne jotka tämän takana ovat, eli työnantajien ökyporvariluokka tiedostavat hyvin varallisuutensa kasvavan. Kun kellään ei ole rahaa, ja käteen jää keskimäärin 300e/kk kun pakolliset laskut on hoidettu alta pois, halpenevat väkisinkin tuotteet. Tällöin rahasta tulee suhteessa arvokkaampaa koska duunarit tappelevat satasien sijasta kympeistä, joten ne voittavat joilla sitä sitten piisaa.
Lakkovahti kertoo mitä etuja liittoon kuulumisesta on, Rikkuri tuumaa josko sittenkin jättäisi työnantajan edut väliin ja ajattelisi työmiesveljeä.
Häviäjiä ovat kaikki ne, jotka ovat riippuvaisia palkansaajan ostohalukkuudesta. matkailuala, ruokatuottajien kate tai mitä nyt keksiikään, alkavat pian olla vaikeuksissa ja pienyrittäjillä on monella edessään konkurssi. Samaten kasvaa verorasitus koska matalapalkka-alan ihmiset joutuvat väkisinkin hyödyntämään asumistukia tai toimeentulotukia ja silloin kun valtio maksaa tukiaisina osan palkasta, ollaan jo piirun verran lähempänä legendaarista neuvostoliittoa. Sehän oli sillä tavalla mallimaa että kolhoosityöläinen ja kosmonautti nauttivat samaa kuukausipalkkaa. Pian meilläkin perushoitaja, kaupankassa, postinkantaja, toimittaja jne saavat kaikki samaa liksaa – kympin tunti.
Valtion on pakkokin maksaa osa palkasta korotettujen lapsilisien tai asumistukien muodossa. Persaukisten maassa ei paljoa asunto-osakkeita ostella saati uudenkarheaa Audikasia. Tämä on ollut pitkään lainanantajien ja pankkien murhe. Elämme nyt jo maailmassa jossa asunto-osakkeet eivät käy kaupaksi tasaiseen tahtiin, kesämökit vuokrataan viikonlopuiksi ostamisen sijasta ja niihin mennään vanhoilla yariksilla. Elämää leimaa epävarmuus ja on leimannut sitä jo pitkään YT-kierrosten aiheuttaman pelon vuoksi ja nyt pelkotaakkaa lisätään näillä liittoshoppailuilla. Mikä on jo pitkään näkynyt alentuneena syntyvyytenä sillä lapsia tuntuvat enää uskaltavan hankkia ne, joilla on jokin jalka keskiluokan puolella. Suuressa kuvassa työnantajien tarkoitusperä tuntuu olevan suomalaisten tappaminen sisäisesti sukupuuton avulla? Eikä se edes kuulosta kehnolta salaliittoteorialta.
Lopulta rikkuri oivaltaa että myös liittoon kuulumaton voi ja saa olla lakossa ja päättää viettää hyvin ansaitun vapaapäivän.
Toisetkin ammattiliitot ovat havahtuneet uhkaan ja alkavat saarrostaa Postia. Työantajilla on aina taskussaan muutama luottotoimittaja joka antaa ymmärtää, että liitot ovat enemmän huolissaan itsestään kuin jäsenistään. Lyödään kiilaa kansan väliin niin sanotusti ja koska suomalaisten keskiverto käistyskyky on mitä on, se osuu ja uppoaa.
Mutta se mitä ammattiliitot varmasti näkevät laillani on astetta vakavampaa. Yritys muokata pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta itä-eurooppalainen kehitysmaa ja postilaiset ovat ensimmäinen ammattiryhmä joka sen kokee –muttei viimeinen. Vaan onneksi ei tämä sanelupolitiikka mikään pysäyttämätön luonnonvoima ole. PAU on tällä hetkellä eturintamana ja voidaan sanoa, että jos heillä ei kantti kestä loppuun saakka, on se ainakin allekirjoittaneelle syvänluokan pettymys koska avaa ovet muidenkin ammattiryhmien sortamiselle. Kunnes jossain tuolla koettaa päivä jossa insinööri, putkimies ja kebab-ravintolan tiskaaja saavat kaikki samaa kuukausipalkkaa. Niin pientä että se on maksettava kahden viikon välein, jotta työläiset eivät pääsisi liian pahasti ylivelkaantumaan tilipäiväänsä odotellessaan.
Jukkis