Olihan se Keskustan kannatuslukema mollivoittoinen jo ennen Sipilän nousua puoluejohtajaksi ja sitä kautta pääministeriksi. Ei kuitenkaan paha, vaan noudattaa sitä elämän suurta sykliä jossa mennään ylös ja alas. Demarit kokivat sen jo aiemmin ja olivat pohjamudissa alun toistakymmentä vuotta. Demareiden tuhon voi tiivistää yhteen nimeen: Paavo Lipponen!
Tässä myhäilee mies joka edelleenkin on pääsyy Keskustan alhaisille kannatusluvuille. Kuin jonkinlainen Paavo Lipposen reinkarnaatio joiden tehtävä on tuhota oma puolueensa ja sen vähäinenkin kannatus.
Lipponen oli se sama tyyppi joka kauppasi kansallisomaisuuden ylikansallisille yhtiöille pilkkahintaan, alkoi pelailla nato-kortilla laajemmin ja alkoi romuttaa puolueettomuuspolitiikkaa amerikkalaisen suurvaltapoliittisten etujen tieltä. Lipposen aikana syntyivät myös prekaarit työmarkkinat aitoon globaalihenkeen. Irtisanomiset, YT-neuvottelut ja tuotannon siirtyminen isossa mittakaavassa Kiinaan ja pienemmässä Viroon tulivat tutuiksi. Tavallinen duunari alkoi totuttautuun epävarmuuteen ja siihen että kaikki voidaan hetkessä temmata pois. Alkoi ikäsyrjinnän aika.
Vaikea sanoa kenen tahon etuja Lipponen oikein ajoi muttei ainakaan tavallisten suomalaisten, jotka huomasivat elintasonsa ylläpidon vaativan velkaantumista. Voidaan sanoa että Lipponen teki kaikkensa tuhotakseen vanhan hyvinvointiyhteiskunnan – ja siinä hän myös onnistui. Kansallisylpeys eli Nokia ja sen pääjohtaja puhui jo suoraan pysähtyneisyyden ajasta. Tilannetta ei ainakaan helpottanut Jutta Urpilaisen pääsy valtiovarainministeriksi Lipposen jälkeen joka ajoi sumeilematta kiristys- ja leikkauspolitiikkaa.
Lipponen itse kuvitteli olevansa jumala ja vasta presidentinvaaleissa, jossa hän sai jotakuinkin 5% kannatuksen, totuus tuli lopulta julki hänelle itselleen. Tästä me pääsemmekin suomalaiseen kansanluonteeseen. Tavallinen suomalainen protestoi vaikenemisella. Hän pitää aatoksensa pääkopassaan ja kukaan ei tiedä mitä hän ajattelee. Jos hän pitää Paavo Lipposta kansallisena katastrofina, hän ei sitä tuo julki yksilönä eikä ryhmänä. Se ettei politiikko saa vastakaikua pitäisi olla huolestuttavaa, eikä suinkaan kuvitella että tässähän pyyhkii hyvin, kun kukaan ei sano mitään.
Jos romautti Lipponen SDP;n kokonaisen miespolven ajaksi niin estradille tuli sitten Keskustan supertuho Juha Sipilä. Sipilä ei edes kuvitellut ajavansa kansalaisten etuja vaan pienen hämäräliikemiehistä perustuvan klikin etuisuuksia. Kukaan ei sitä sanonut koskaan Sipilälle, mitä hänestä ajatellaan; media kehui, junttien eli laitaoikeiston mielipiteet netissä imartelivat, ja muut olivat vain hiljaa. Kunnes päästiin vaaleihin ja ne hiljaiset ajatukset tulivat ilmi.
Keskustan uuden puheenjohtajan Kulmunin suuri tragedia on, että hän on ja pysyy Sipilän suojattina, joka taustalla vetelee langoista. Sipilää eivät kiinnosta maan asiat, ei kannatusluvut, keskustapuolueen tulevaisuus vaan raha. Rahalla on merkitystä, ei ihmisillä. Tavalliset ihmiset voi vaikka viskoa uuniin jos siitä on liiketoiminnalle hyötyä. Sipilä on kuin kaiken ahneuden ruumiillistuma ja mikään puolue ei voi pelastua jos sillä on tälläinen tapaus salajohtajanaan.
Sekä Lipponen että Sipilä jäävät aikakirjoihin puolueensa tuhoajina. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa Paavo Väyrynen pohti tosissaan puolueensa pelastamista mutta Sipilän vaikutusvalta oli kuin joku kobran hypnoottinen tuijotus ja näin ollen Keskusta lähti oman itsetuhonsa tielle. Ja niin kauan kun Kulmuni ei osaa/kykene irrottautumaan takapirustaan, niin kauan kannatusluvut laskevat.
Minähän muuten itse olen aina ollut aina heikkona elvyttäviin politiikkoihin. Niihin jotka aina ensimmäisinä ajattelevat meitä rivikansalaisia ja estävät ettei poliittinen järjestelmä toimi muutaman klikin hyväksi. Sen takia suosikeistani ensimmäinen onkin aina ollut Putin, joka aikanaan jakoi maan öljy- ja kaasutulot tavallisten ihmisten kanssa. Hän olisi voinut ne jakaa myös muutaman oligarkin tai puolue/armeija –eliitin hyväksi, mutta hän jakoi ne ihmisten kanssa. ja myötäili niitä tavallisten venäläisten arvoja joita nämä halusivat ottaa mukaansa neuvostoliitosta eli kansallisylpeyden esim toisen maailmansodan voittamisesta jne. Putin on antanut venäläisille moraalista identiteettiä ja elintasoa mikä tekee hänestä kenties parhaan tsaarin koko maan tuhatvuotisessa historiassa.
Toinen suosikki on Trump joka on ymmärtänyt elvyttää työmarkkinoita, ja estää globaalihuijarien pääsyn rahapiireihin. Ette löydä tavallista amerikkalaista, työväenluokan edustajaa, jolla olisi Trumpista pahaa sanaa. Sitä enemmän sitä onkin globaaleilla rahapiireillä, niillä jotka omistavat suurin piirtein puoli maapalloa tavallisten pulliaisten kärvistellessä työttömyydessä ja osattomuudessa, ja juuri he ovatkin savustaneet niin Trumpia kuin Putinia kaiken aikaa. Ja vain siksi että nämä uskaltavat jakaa rahaa myös työtä tekeville, mikä on globalistien silmissä kenties se rikoksista pahin.
Olisin aikas vissi jos jostakin löytyisi se kotimainen politiikonplanttu joka rupeaisi puhumaan palkansaajan hyvinvoinnista, köyhimpien sosiaaliturvasta, palveluista ja tosiaan tarkoittaisi sitä, olisin ehdottomasti sellaisen takana. Aika näyttää, onko Marinin hallituksesta siihen mutta jos on, myös Keskustan kannatus nousisi, vaikka olisikin anti-sipilämäistä politiikkaa. Ainakin alku on hyvä. Media,Iltassanomat etunenässään, on jo aloittanut sodan istuvaa hallitusta kohtaan, joka on aina hyvä merkki, koska se todistaa rahapiirien jo hermostuvan.
Jukkis